Uusia kokemuksia syntyy pääosin lähtemällä reissuun. Toki ihan kotonakin voi kokea paljon uusia asioita esim. lukemalla tai telkkaria katsomalla tai tonkimalla puutarhaa tai etsimällä ja kokeilemalla erilaisia ruokareseptejä.

Tänäkin vuonna olen kokenut ihan uusia juttuja. Ei mitään kummallisia, mutta kuitenkin sellaisia, jotka jossain määrin jäävät mieleen ja ehkä vaikuttavat positiivisesti.

Kuorosolistina

Niin paljon kuin olen kuorossa laulanutkin, en ole koskaan ollut ison kuoron ykköslaulajana ennen kuin itse asiassa jo viime vuoden puolella. Johtaja kysyi, voisinko laulaa yhden suomalaisen nykysäveltäjän tekemään joululauluun solistiosuuden joulukonsertissamme. Katsoin nuottia ja totesin, että toki minä tähän kykenen. Teos on melodinen ja kaunis, mutta etenkin kuorolle hankala muutamin paikoin. Live-tilanteiden jutut ovat joskus haastavia, mutta ei siinä mitään pahempaa ongelmaa lopultakaan ollut ja niinpä ihan kunnialla debytoin tässä hommassa.

Kesäkuun alussa lauloin sitten toisen kerran soolon ja se meni kyllä ihan putkeen. Voi sanoa, että hikisesti, koska päivä ja konserttipaikka olivat todella helteiset.

Isot bändikeikat

Minähän soitan bilebändissä kitaraa. Siis ihan eri meininki kuin kuin klassisessa kuorossamme. Pidän molemmista, enkä aio arvottaa kumpaakaan paremmaksi tai huonommaksi.

Olemme tähän asti esiintyneet aika pienimuotoisesti yksityisissä bakkanaaleissa, mutta sitten meillä oli kesäkuussa kaksi haasteellisempaa keikkaa. Soitimme ystävämme häissä, mikä tietenkin vaati huolellisuutta, koska eihän häissä voi soittaa mitä ja miten sattuu. Ei pikkubileissäkään, mutta niissä on meininki tärkeämpää. Soitimme sitten juhannusaattona isolle yleisölle, koska tuossa venerannassamme pidettävissä juhannusjuhlissa oli paljon porukkaa. Hyvä meininki ja sai oikeasti vääntää rokaten.

Matkakokemuksia

Matkustaessa uudet paikat ovat aina uusia kokemuksia. Tämän vuoden puolella olemme käyneet kahdessa aiemmin meille tuntemattomassa paikassa. Ensin toukokuussa Antibesissä, joka on pieni kaupunki noin kymmenen kilometriä länteen Nizzasta. siis Välimeren rannalla, Ranskassa. Ei mitään kummallista, mutta uusi paikka. Rouvan sujuva ranskan kielen taito oli tavalllaan uutta, koska viimeisin Ranskan matka ennen tätä tapahtui ennen koronaa ja siinä ajassa rouvan taito oli kyllä selkeästi kehittynyt.

Toinen ihan uusi kokemus oli Saksan koillisnurkassa, Itämeren rannalla sijaitseva Heringsdorf. Sen lähellä sijaitsi saksalaisten toisen maailmansodan aikainen ohjustehdas, joka on nykyään museo. Samalla reissulla ylitimme myös Puolan rajan eli kävimme Puolassa lounaalla. Kävimme myös hillittömän suuressa ostoskeskuksessa lähellä Berliinin lentokenttää. Se lentokenttä on uusi ja myös todella suuri eikä oikein hyvä - hieman sekava minun mielestä.

Rouva on kotoisin Kotkasta. Heinäkuun puolivälissä vietimme siellä pari yötä ja oikeastaan  ensimmäisen kerran Kotkan kaupungin keskustassa. Vaikka olemme kulkeneet siellä jo yli neljänkymmenen vuoden ajan, emme ole ihmeemmin kaupungin nähtävyyksiä käyneet katsomassa, koska käyntimme ovat olleet rouvan vanhempien ja lähisukulaisten tapaamista. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta lähisukua on edelleen olemassa, mutta reissumme päätoiminta oli kuitenkin kulkea turistina saarella. Kotkan keskustahan on saarella. Tutustuimme sellaisiin puistoihin, joissa emme koskaan ole käyneet ja kiipesimme myös näkötorniin.

Nämä jutut olivat nyt merkittävimmät uudet kokemukset. Totta kai muitakin juttuja on tähän kesään mahtunut. Lastenlasten kasvu on aina ihan oma juttunsa ja jokainen tapaaminen on oma tarinansa. Vietimme myös ensimmäisen kesän ilman ajatusta töihin palaamisesta, koska rouva jäi eläkkeelle viime viikolla eikä siis palannut enää työpaikalle, kuten olen jo aiemmin todennut. Vaikka itse olen ollut eläkeukko jo kuusi vuotta, en todellisuudessa ole ollut pois työstä kuin kaksi vuotta, joten on tässä minullakin hieman uusia tuulia.