En ole ennen tätä syksyä seurannut ykköskanavalla lauantaisin tulevaa Elämäni biisiä. Nyt olen katsonut jokusen jakson ja vaikka en ihan hirveän viehättynyt ole siitä, on sillä varmasti paikkansa viihdeohjelmien joukossa. Asetin itseni tilanteeseen, missä joutuisin syystä tai toisesta valitsemaan elämäni biisin.
********************
Yksi näistä lauluista on The Eagles-yhtyeen Lyin' eyes. Sen kirjoittivat Don Henley ja Glenn Frey yhdessä ja kotkat levyttivät sen 1975. Se sai suurta huomiota ja menestystä Yhdysvaltain single-listalla ja päätyi One of these nights-albumille.
Laulu sai idean Henleyn ja Freyn viettäessä aikaa Los Angelesissa suositussa italialaisravintolassa, Dan Tana'sissa, joka muuten edelleen on toiminnassa. He juttelivat kauniista ja petollisista naisista, jotka pääosin olivat rahan perässä viettäen aikaansa enemmänkin salarakkaiten seurassa. Eräässä pöydässä istui lihava ja sangen iäkäs rikkaanoloinen mies viehättävän nuoren naisen kanssa ja tämän huomatessaan Frey oli todennut Henleylle: " She can't even hide those lyin' eyes", jonka voisi vapaasti suomentaa "hänhän ei kykene edes piilottamaan tuota petollista katsetta". Siitä syntyi tuon laulun tarina, jonka he sävelsivät hyvin yksinkertaiseksi, mutta melodisesti erinomaisen onnistuneeksi. Amerikkalaiset asiantuntijajulkaisut, kuten Billboard, Rolling Stone ja Cash Box pitivät laulua erinomaisena ja kehuivat Eaglesin kykyä luoda hittejä yksinkertaisilla tavoilla. Tarina on hyvin traaginen ja hyvä sanoitus toimii kuin elokuvan käsikirjoitus.
Eagles levytti kappaleen sen ajan kokoonpanollaan Henley rumpalina, Frey akustisella kitaralla, Don Felder niin ikään akustisella, Randy Meisner basistina ja Bernie Leadon sekä akustisena että sähköisenä kitaristina ja myös mandoliinin soittajana. Vierailevana pianistina levytyksessä kävi Jim Ed Norman, joka oli aiemmin soittanut yhdessä Henleyn kanssa ja toiminut tuottajana Shiloh-bändissä.
Bändi oli yksi 1970-luvun ja sittemmin 1990-luvullakin paluun tehneenä yksi parhaimmista lauluryhmistä. Stemmat soivat yksinkertaisuudessaan äärimmäisen kauniina ja etenkin Henleyn ja Freyn laulutaito on, jos ei nyt häikäisevä, niin vahvan persoonallinen. Frey lauloi "Lyin' eyes" - biisin soolon ja eivätköhän nuo kaikki muut, ehkä Felderiä lukuun ottamatta, veisasivat taustat. Jos nyt on pakko sanoa jotain poikkipuolista, niin onhan se pitkä biisi - yli kuusi minuuttia, mutta kaikkineen hyvin nautittava osoitus laulumusiikin voimasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.