Mikko Kuustosen laulut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan tehneet minuun suuren vaikutuksen. Siinä on joitain suuren lännen country- ja pop-musiikin vivahteita ja tavallaan samoja aineksia kuin Eagles-yhtyeen musiikissa. Kauniita sävellyksiä heleästi soivien kitaravoittoisten säestysten tukemana. Kuustonen siirtyi tavallaan bluesista hieman popahtavampaan suuntaan siirtyessään enemmän soolouralle QStonen jälkeen ja myös vaihtaessaan esityskieltä englannista suomeen. Ovathan nuo Mikon soolopitkäsoitotkin monin paikoin blues-vivahteisia, mutta suosituimmat ja tunnetuimmat selkeästi pop- ja rock-musan genressä.

Olen pitänyt tuon entisen pitkätukkahipin lauluäänestä siitä alkaen, kun rekisteröin hänen olemassaolonsa. Kuustonen on taitava sanoittaja ja vaikka jotkut hänen kirjoituksistaan ovat varsin allegorisia, siis hyvinkin vertauksellisia ja symbolisia, voi niistä pienen kuuntelun jälkeen löytää sen langan, jota voi lähteä seuraamaan. Hän on kutonut joihinkin lauluihinsa sellaisia viestejä, jotka voi tulkita monin eri tavoin. On olemassa täysin selkeitä ja helposti ymmärrettäviä tarinoita, mutta sitten mennään välillä sfääreihin, joissa kuuntelija saa luvan tulkita laulun sisältöä oman mielensä mukaan.

Yksi Mikon tunnetuimpia lauluja on Aurora. Siinä on hyvin kaunis sävel ja sellainen teksti, jota jokainen joutuu halutessaan pohtimaan, mikä tämä laulu oikein on. Itse tulkitsen sen elämän eri vaiheista siirtymisen kuvaamiseksi: lapsuudesta nuoruuteen, nuoruudesta aikuisuuteen, keski-iästä vanhuuteen.

Aurora päätyi  samannimiselle pitkäsoitolle, joka julkaistiin 1994. Tuottajana hääri todellinen alan mestari, kitaramestari Esa Kaartamo ja soittajat olivat sen hetken suomalaismuusikoiden kermaa. Kaartamon soiton lisäksi kitaristi Jarmo Nikku, Olli Haavisto pedal steelin eksperttinä, Frank Tikka basistina, J-P Virtanen pianistina, Anssi Nykänen rumpalina, Mongo aaltonen perkussiomiehenä ja vielä Maarit Hurmerinta taustalaulajana. Ei tuollaisen kokoonpanon kanssa voinut parempaa toivoa. Suomalaisen musiikkimaailman pienelle, mutta kirkkaalle taivaalle jäi turhan suuri musta aukko, kun Kaartamo menehtyi sairaskohtaukseen loppukesästä 2018. Onneksi meillä on mahdollista kuulla Kaartamoa lukuisten levytysten ja hänen aktiivisen tuotantotyönsä kautta.

Valitsin Auroran tähän elämäni biisien listaan, koska sen julkaisu sattui myös hyvinkin sopivaan hetkeen omassa elämässäni. Vaikka laulu on yli kolmekymmentä vuotta vanha, pysähdyn edelleen sitä kuunnellessani pohtimaan sitä tunnetta, jonka kohtasin kuullessani sen ensimmäistä kertaa. Silloin ajattelin, että on tässä maailmassa vielä jotain todella hyvää, kun lauluntekijä on osannut tehdä jotain näin kaunista.