Nappasin tässä viikolla luettavakseni ruotsinkielisen kirjan. Kyse on Emelie Scheppin uusimmasta teoksesta "Hundra dagar i juli". Vieraalla kielellä lukeminen on aina jonkinasteinen ponnistus, mutta useimmiten dekkarit, kuten tämä, ovat varsin helppolukuisia. Vähimmäisvaatimus lienee lukion oppimäärä, joskin minulla on sellainen käsitys, että nykylukiolaisista harva kykenee selviämään ruotsinkielisestä tarinasta. Voi olla harhaa, mutta tällaiseen tulokseen olen tullut, kun olen kokeillut puhua ruotsia muutamalle noin 18-vuotiaalle lukioikäiselle.

Suurin syy tämän kirjan kaivamiseen on yksinkertaisesti se, että en malta odottaa kirjan suomenkielistä käännöstä, joka on luvassa joskus ensi helmikuuksi nimellä "Kuolema heinäkuussa". Schepp on kirjoittanut seitsemän aikajanallisesti yhteensopivaa kirjaa syyttäjänä toimivasta Jana Berzeliuksesta, mutta tässä teoksessa päähenkilönä onkin uusi tuttavuus, rikostutkija Maia Bohm.

Toinen hyvä syy siihen, että haluan lukea aina silloin tällöin vieraskielistä kirjallisuutta, on yksinkertainen. Pyrin jotenkin säilyttämään ja ylläpitämään edes jotenkin osaamaani  käyttökelpoista vierasta kieltä. Pidämme Ahvenanmaasta ja siellä reissaaminen on kaikista helpointa, jos saa suunsa auki toisella kotimaisella. He osaavat toki englantia, etenkin Maarianhaminassa, mutta pienemmissä kylissä keskimäärin selvästi heikommin. Suomen taito on varsin heikko, vaikka juurikin Maarianhaminassa pärjää jossakin määrin myös suomeksi.

Kolmas hyvä syy on sekin vallan yksinkertainen. Pidän Scheppin tyylistä. Ei siitä yhtään sen enempää - riittävä syy.

Liitän tähän vielä sivun verran tekstiä tuosta kirjasta. Jos kykenet kohtuudella ymmärtämään sen sisällön, selviät helposti myös koko opuksesta. Ei se tuon monimutkaisempaa ole.

(Laitan tähän tuon oman kirjoitukseni käännöksenä. Tämä on suurin piirtein sama tarina. Voit toki kokeilla, kuinka ruotsin lukeminen sinulta sujuu. Huomautan, että teen ilman muuta sekä kielioppi- että  sanavirheitä ruotsia puhuessani ja kirjoittaessani, mutta tärkeintä on, että ymmärrän ja tulen ymmärretyksi. Virheitä on turha pelätä.)

I början av denna vecka tog jag en svensk bok för att läsa. Den är Emelie Schepps senaste verk "Hundra dagar i juli". Att läsa på ett främmande språk är alltid en någon slags ansträngning, men de flesta deckare liksom denna är ganska lätta. Minimikravet är nog en gymnasieläroplan, även om jag tycker att få av dagens gymnasieelever kan läsa en berättelse på svenska. Det kan vara en vanföreställning, men jag har kommit till det här resultatet när jag har försökt prata svenska med några gymnasieelever runt 18 år.

Den största anledningen till att jag tog den här boken är helt enkelt att jag inte kan vänta på den finska översättningen av boken, som kommer någon gång nästa februari under namnet "Kuolema heinäkuussa". Schepp har skrivit sju böcker om åklagare Jana Berzelius, men i denna bok är huvudpersonen en ny bekantskap, brottsutredaren Maia Bohm.

En annan bra anledning till att jag gillar att läsa litteratur på ett främmande språk då och då är enkel. Jag försöker på något sätt bevara och underhålla även det användbara främmande språket som jag på något sätt kan. Vi gillar Åland och att resa där är lättast om man kan prata med det andra språket, vilket vi talar i Finland. Visst kan de engelska, framför allt i Mariehamn, men i mindre byar vanligtvis klart svagare. Finskkunskaperna är ganska svaga, fast man klarar sig till viss del på finska i Mariehamn också.

Den tredje goda anledningen är också ganska enkel. Jag gillar Schepps stil. Inget mer än det - det räcker.