Jääkiekkoliiga on nyt edennyt kuta kuinkin neljäsosan koko runkosarjasta. Eri syistä johtuen joukkueilla on hieman eri pelimääriä, mutta pääosin 12-15 peliä on jokaisella paitsi Pelicansilla, jolla on 11 matsia.

Ennen kauden alkua olin ihan varma, että "oma joukkueeni" eli HIFK ei tule pärjäämään. Luottamus valmentajaan, entiseen huippupelimieheen Ville Peltoseen on ollut huonosti sujuneiden kolmen kauden jälkeen ihan alhaalla ja lähinnä toiveeni oli sitä luokkaa, että kunhan ei ajautuisi liigakarsintaan ensi keväänä. HIFK:stä lähti monta kovaa pelaajaa muualle - niin ulkomaille kuin kotimaahankin. Jostain syystä uusia pelimiehiä ei ihmeesti otettu ja rosteri jäi aika pieneksi, mikä oli omiaan huolestuttamaan, kuinka tällä kaudella oikein käy.

Vastoin odotuksia HIFK on mellastanut varsin vahvasti pystyen murtamaan Tampereen Nokia-areenan taian eli se otti ensimmäisen voittonsa siellä talloen Tapparan maanrakoon. Juuri tällä hetkellä HIFK johtaa liigaa yhdeksän pisteen erolla kakkosena majailevaan Ilvekseen, jolla on tosin kaksi peliä vähemmän pelattuna. Ero kolmantena olevaan Tapparaan on kymmenen pistettä, mutta viime kauden mestarilla on kolme peliä vähemmän eli teoriassa ero voisi olla pisteen. KalPa on juuri samassa tilassa Tapparan kanssa neljäntenä eli kärkiporukka on nyt sillä tavoin selvä, vaikka viidentenä majaileva Kiekko-Espoo on vain pisteen Tapparan ja KalPan takana, mutta kaksi peliä enemmän pelanneena. Tilanne näyttää kohtuullisen tasaiselta tuossa keskikastissa, koska viidennen ja kymmenennen piste-ero on vain kuusi. Tällä hetkellä vain Pelicans, JyP, HPK ja Jukurit ovat hieman keskikaartin takana.

Tässä liigan tilanne 19.10. aamulla

Mikä on nyt HIFK:n salaisuus? No, ei se salaisuus ole, koska jokainen vähänkin jääkiekkoa seuraava tietää, että "stadin kingi" riehuu ykkösketjunsa voimalla. Muut ketjut säestävät, tekevät ajoittain maaleja ja puolustavat hyvin, mutta ilman Lehterää, Vesalaista ja Pakarista sarjatilanne näyttäisi ihan toiselta. On jopa huolestuttavaa, että nuo kolme miestä yhdessä puolustuksen vahvimman tekijän Luke Martinin kanssa ovat dominoineet joukkueen maalintekotilastoa. HIFK on tähän mennessä tehnyt liigassa eniten maaleja, 53 byyriä, joista Pakarinen 14, Vesalainen yhdeksän, Lehterä neljä ja Martin 5. Koko tämän homman ytimessä on Jori Lehterä, joka on tähän mennessä maaliensa lisäksi antanut 22 syöttöä ja johtaa pistepörssiä. Vesalainen on 18 pisteellään (9+9) viidentenä ja Pakarinen (14+3) seitsemäntenä. Ilman Lehterää tämä ei olisi mahdollista. Voi vain kuvitella, miten menestys katkeaa, jos joku näistä supertekijöistä loukkaantuu ja joutuu olemaan pois liigajäiltä pitemmän aikaa.

Alkukierroksilla HIFK:n pieni rosteri herätti huolta. Puolustus menetti heti alkuviikoilla kaksi kovaa luutijaa, Tony Sundin ja Einari Luhangan pitemmäksi aikaa ja myös Ilari Melart joutui olemaan jonkun aikaa sivussa. Tilalle otettiin Ruotsista melkoinen kysymysmerkki, Fredrik Granberg, joka kotimaassaan on pelannut vain alasarjoissa, mutta niin vain tämä 66 on jollain lailla päässyt liigavauhtiin mukaan. Hän on kuukauden koeajalla, joten tässä aika pian näkee, tuleeko sopimusta. Granbergin lisäksi joukkue sai omista nuoristaan huippuhyväksi osoittautuneen Niklas Nykyrin, joka kehittyy peli peliltä. Rohkea ja ennakkoluuloton pelimies.

Hyökkäys jäi myös hieman auki, kun Juhani Jasu ja Daniel Mäkiaho putosivat vakiomiehistöstä ja juuri nyt puolustuksen suuri mies, Ronald Knot ja kova maalintekijä hyökkääjistöstä, Vincent Marleau ovat ainakin jonkin aikaa sivussa. Hyökkäyspuolellekin on saatu hieman tukea Santeri Hartikaisesta ja Aatu Karjalaisesta. Viime vuonna HPK:hon myyty Kasper Lundell ostettiin takaisin ja kyllähän nämä kolme miestä ovat paikkansa täyttäneet, vaikka vielä ei suuresti tulosta ole syntynyt.

Sitten tapahtui vielä ihan syyskuun lopussa, että Roope Taposen päälle ajettiin Pelicans-matsissa ja hän joutui sivuun palaten vasta eilen illalla maalia vartioimaan. Ihan aluksi rysää vartioimaan laitettiin HIFK:n nuorisojoukkueesta Rastislav Elias, joka ei suinkaan ole huono maalivahti, mutta pikakomennus liigamaalivahdiksi oli kuitenkin kova juttu. Hän pääsi kyllä ihan hyvin vauhtiin ja varsinkin  tällä erää parissa viimeisessä matsissaan hän pelasi kuin kokenut kaappari konsaan. Tässä kohtaa HIFK:n hallintopuoli heräsi ja haki pelastajan eläkeosastolta. Jo viime vuonna kesken kauden maaliin haettu Niko Hovinen palkattiin Taposen aisapariksi ja nyt joukkueella pitäisi olla kaksi varsin kelvollista maalivahtia.

On toki ihan hölmöä kuvitella, että HIFK:n kova tahti jatkuu koko sarjan ajan. Väsymystä, sairasteluja ja loukkaantumisia tulee väistämättä. Vastustajat oppivat lukemaan pääkaupunkiseuran kovaa ykkösketjua ja todennäköisesti vauhti hiipuu jossain määrin.

Viime vuosina hyvin pelanneet Jukurit ja Pelicans ovat jopa pienen katastrofin ikeessä. Johtuuko se valmentajasta? Olli Jokinen lähti Mikkelistä Ruotsiin ja Tommi Niemelä Lahdesta Tampereelle Ilvestä paimentamaan. Aika näyttää, mihin suuntaan näiden joukkueiden peli kulkee.

Mielestäni liiga on nyt vähän mielenkiintoisempi kuin monen edellisvuonna. Tampereen joukkueet eivät mellasta samalla tahdilla kuin aiempina kausina eikä HIFK:n näennäinen ylivoima ole mitenkään kirkossa kuulutettua. Hyvin he pelaavat, mutta korkealta pudotessa voi myös sattua. Palaan asiaan runkosarjan puolivälin tienoilla itsenäisyyspäivän ja joulun pyhien välissä.