Viime viikolla ehdimme myös käydä Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia. Kyseinen teos oli Moulin Rouge, joka sijoittuu Pariisiin, Montmartren kukkulan juurelle, sinne pahamaineiselle punaisten lyhtyjen alueelle. Ihan oikea aito Moulin Rouge on nykyään hyvin korkeatasoinen kabaree, jossa illasta toiseen esitetään varsin mahtava show lauluineen ja tansseineen. Ihan tiukkapipoisimmille se ei kyllä sovi, koska vähäpukeisuus ja vahvasti vihjaileva seksismi ovat liiankin hyvin havaittavissa. Tämä kabareepaikka on helppo löytää Pariisissa matkaillessa Boulevard de Clichyltä, missä sen tunnistaa helposti suuresta punaisesta tuulimyllystä.  

HKT:n Moulin Rouge-musikaali on sama, mitä on esitetty hyvin monilla maailman suurilla teatteriareenoilla. Itse tarina on varsin yksinkertainen ja samalla traaginen kolmiodraamallinen rakkauskertomus, joka tragedioille tyypilliseen tapaan päättyy kuolemaan. Aidon kabareeteatterin mallin mukaisesti ohjelma on erittäin tanssi- ja laulupitoinen ja nykyajan teknisin välinein toteutettuna se on upea kokonaisuus.

Esitys on sijoitettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen ja tietenkin paikkaan sopivaan kurtisaaniperinteeseen. Kurtisaani tarkoittaa ylhäisöpiireissä toimivaa prostituoitua. Siksi käytännössä koko ajan lavalla tanssineet naiset olivat varsin vähäpukeisia tiukkaan korsettiin verhoutuneita, mikä kyllä sotii jossain määrin nykypäivän tasa-arvokäsitystä vastaan ja voi herkästi pahoittaa jonkun mieltä, mutta pitää muistaa, että kyseessä on yli sadan vuoden takaisiin tapahtumiin sijoittuva tarina. HKT:n näyttelijöiden pukeutuminen ei kuitenkaan missään määrin ole liian paljastavaa.

Väliaikoineen 2½ tuntia kestänyt esitys oli huikea. Laulut ja tanssit ovat täsmällisiä ja vaikka itse tarinaa ajatellen niitä on jopa ehkä liikaa, ei se mitään haitannut, kun ajatteli kokonaisuuden olevan musiikillista tanssidraamaa. Bändi on erinomainen, joskin ihan varoituksen sana siitä, että musiikki tulee ämyreistä ihan liian kovaa. Minulla oli korvatulpat ja sittenkin tuntui, että äänipaine on liian rankkaa.

Esityksen aikana ei tietenkään teatterissa saa kuvata, mutta tullessamme saliin, nämä näyttelijät käyskentelivät lavalla ja sen läheisyydessä ja yleisö kuvaili innokkaasti, joten nappasin minäkin yhden tällaisen.