Yksi Kreikan matkailuvalteista on ruoka. Jokainen lomailija tai työmatkalainen syö päivittäin ja kun ollaan matkalla ja mennään johonkin ravintolaan syömään odotetaan sapuskan olevan hyvää ja sen lisäksi tarpeeksi täyttävää, että jaksaa päivän hommat. Lomailukin voi olla rankkaa, jos tykkää kulkea ja tutkia paikkoja ja toisaalta Kreikassa ollaan paljon rannalla tai altaan ääressä ja uidaan paljon. Nälkähän siinä tulee.

Minulla on Kreikan lomilla pieni taktiikan poikanen. Hyvä aamiainen, puolenpäivän tienoilla pita, loppuiltapäivästä kreikkalainen salaatti ja hieman illempana ihan pääruoka, mutta ei niin myöhään kuin kreikkalaisilla itse on tapana. Kerron tässä jotain henkilökohtaisesti hyväksi havaitsemiani asioita.

Pita gyros, joka lausutaan jiropita, on yksi hyvä pääruuan ja välipalan välimuoto . Vaalea, pyöreä  lettuleipä, jonka sisään kääritään tiukasti pääosin possun tai kanan lihaa, perunoita, tomaatteja, sipulia, tsatsikia ja vihreää salaattia. Pita syödään hampurilaisten tapaan käsipaketista ja se riittää kuumissa maissa mukavasti pitämään suurempaa nälkää loitolla.Sen lisäksi, että se on maittava, siinä on kyllä kaikkea ruoka-aineympyrän tuotteita, joskin tuore vitamiinipanos jää vähemmälle.

Vatsan kannalta pidän tärkeänä saada päivittäin riittävästi tuoretta syötävää. Aamiaisella toki syön, mitä on saatavana, mutta pyrin aina syömään perinteisen kreikkalaisen salaatin joskus loppuiltapäivästä. Tomaatteja, kurkkua, paprikaa, joskus salaattia, sipulia ja fetajuustoa - jokainen Kreikassa käynyt todennäköisesti tuntee tämän horiatikin. Yleensä ne ovat suuria annoksia ja hyvän aamiaisen, pitan ja horiatikin yhteisellä panoksella jaksaa kuumuudessa kyllä touhuta iltaan saakka.

Kreikkalainen ruokavalio sisältää paljon liharuokia, mutta toki myös kalaa. Onhan se sentään meren rannalla. Välimeri ei vaan ole kovin kalaisa enää, ja siksi meren antimet ovat yleensä melkoisen kalliita ja syystä tai toisesta, en ole oikein maittavaa kalaruokaa siellä koskaan saanut. Makuasioitahan nämä ovat.

Kreikkalaiset ruuat ovat suomalaiseen makuun tottuneelle helppoja. Onhan siellä  hyvin samanlaisia lajikkeita valittavana, kuten jauhelihaa, kanaa, perunoita ja pastaa. Perunoita ei muuten juurikaan keitetä, vaan pottu tarjoillaan melko paljon meillä ranskalaisiksi kutsuttuun tapaan. Ruoanlaitossa käytetään oliiviöljyä ja esimerkiksi jauheliharuokiin laitetaan tiraus kanelia. Siis kuitenkin ihan pieniä makuvivahteita, jotka tarjoavat välimerellisen erikoisuuden, jonka nyt ei mitenkään pitäisi suomalaista haitata.

Ruokien lisäksi on toki merkitystä, missä syö. Minä pidän rantapaikoista, jotka ovat tarpeeksi vanhanaikaisen näköisiä ollakseen sellaisia matkailumainosten kreikkalaisia. Santorinilla, Kamarin kylässä, on rantakadulla yksi suosikkipaikoistani perinteinen Saliveros, jossa kannattaa kyllä käydä vähintäänkin pari kertaa lomamatkan aikana.