Tämän Santorinin matkan hyvänä pointtina voin pitää sitä, että meillä oli hyvät kaverit matkaseurana. Taustana tälle kavereiden matkalle oli, että muutama vuosi sitten käytiin heidän kanssaan keskustelua Kanarian saarista ja Kreikasta.
Ystävämme tykkäävät nimenomaan Kanariasta ja me olemme olleet enemmän Kreikan kannalla. Lopputulos on, että molemmat ovat ihan kelvollisia matkakohteita ja kuka mistäkin tykkää, saa pitää omat mielipiteensä. Pari kesää sitten ystäväpariskuntamme sanoi, että he tulevat meidän kanssa Kreikkaan ja nimenomaan Santorinille, jos me lähdemme Kanarialle. Muutama kuukausi tämän keskustelun jälkeen he lähtivät Gran Canarialle kahden viikon reissulle ja mepä heidät yllätimme ja tulimme viikon perässä samaan kohteeseen. Koska lupaukset on tehty pidettäviksi, tulivat he nyt meidän kanssamme Santorinille.
Sillä tavalla voi sanoa, että oli harmittavaa mennä sinne nyt. Kymmenen vuotta sitten olisimme kohdanneet miellyttävämmän saaren. Turreja vilisi kuin sopuleita Lapissa ja etenkin Oia ja Fira olivat ihan kauheita. Sää oli hyvä koko viikon ja välillä ehkä jopa hieman liian kuuma. Ruoka ja juomat maistuivat. Aurinkoa emme ihmeesti ota, mutta kyllä se jotenkin tarttui ja niinpä taas saimme vähän väriä kalpeille naamoillemme.
Tapasin toki vuosien varrella tutustumiini ihmisiin ja oli kiva tietenkin jutustella heidän kanssaan varsinkin nyt, kun kreikan kielen osaamiseni on jossain määrin kehittynyt. Ihan saatoin keskustella monista asioista ja kuten ulkomaalaisten takellellessa meidän suomalaisten kanssa suomea puhuessa ja meidän arvatessamme, mitä he haluavat sanoa ja sitten vielä auttaessa, toimi tämä sama asia myös Kreikassa. Etenkin hotellimme henkilökunta oli taitava tässä touhussa. Aika vakaasti kieltäydyin puhumasta englantia ja varsinkin vanhempien tuttavieni englannin taito on huonompi kuin minun kreikkani, ja niinpä kreikka oli parempi yhteiskieli. Hieman kuitenkin varoittelin, että nyt, kun tulen sanomaan näkemisiä, saattaa olla, että tuli hyvästit, koska se turistien määrä ärsyttää minua erikoisen paljon ja jatkuva ahtaus suorastaan ahdistaa. Voi olla, että tästä eteenpäin haluan nähdä jotain muuta. Saa nyt sitten nähdä. Tähän ikään olen oppinut, että ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Ei ainakaan silloin, kun kyse on Santorinista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.