Kun palasimme kotiin Kreikasta, latasin saman tien koneelle matkan aikana kertyneen videomateriaalin. Editoin yleensä tuollaiset matkajutut saman tien, koska muuten ne jäävät ja vielä mielessä olleet tapahtumat katoavat ajatuksista ja näin se lopullisen valmiin videon sisältö ei ehkä ole ihan sitä, mitä ajattelin matkalla.
Tässä kohtaa kirjoittaessani aloin miettiä, kuinka monta filmiä olen videoinut ja editoinut Kreikan matkoistani joko perheen tai joidenkin perheenjäsenten kanssa, joidenkin tuttavien kanssa tai yksin reissatessani. Tutkin videoarkistoni muistiinpanot ja näitä videoita on lopulta 28. Keskimitta lienee 45 minuutin kieppeillä eli kokonaisuudessaan yli 20 tuntia. Olen kyllä käynyt Kreikassa paljon enemmän, mutta minulla ei ole aina ollut videokameraa matkassa (joidenkin mielestä ehkä yllätys). Tein 1990-2000-luvuilla 15 leirikouluohjaajamatkaa pääosin Santorinille, mutta myös Rodokselle. Minulla on niistä useampikin video, mutta ne ovat tuolla kaapin päällä VHS-formaatissa ja saattavat sinne jäädäkin, ellen sitten jossain vaiheessa innostu niitä muuttamaan mp4:ksi.
Tältä viime viikon reissulta minulla oli aineistoa yli kaksi ja puoli tuntia. Editoin sen lopulta hieman yli tunnin mittaiseksi, mikä on ehkä matkavideoksi hieman pitkä, mutta koska toimitan sen myös meidän seuranamme olleelle ystäväpariskunnalle, jätin sinne aika lailla sellaistakin roinaa, jonka olisin omasta videosta jättänyt pois.
Usein videolle tulee otetuksi liian pitkiä otoksia samasta kohdasta. Vaikka kukka olisi kuinka kaunis tai aasin turpavärkki hymyilyttäisi, niin puoli minuuttia on ihan liikaa. Suurimaksi osaksi katkon liikkumattomat kohteet noin kymmeneen sekuntiin, mutta totta kai poikkeuksiakin on. Joskus saatan kävellä kamera kädessä parikin minuuttia ja silloin lopputulos saattaa olla ihan hyvä ja jätän sen sellaisenaan lopulliselle videolle. Joskus kamera jää päälle ja siitä näkyy tai kuuluu ihan hölmöjä juttuja. Vessasta kuuluva lorina on ehkä ihan kiva piilokamerassa, mutta ei ehkä välttämättä matkavideossa. Niinpä leikkasin sen pois.
Vuosien kuluessa olen muuttanut kuvaustapojani jonkin verran. Koska olen ollut se kuvausvastaava, en ole välttämättä kovinkaan paljon itse näkyvissä ja minun tapauksessani on outoa, että en myöskään kuulu ( = kaikki tietävät, että olen monisanainen ja varsin puhelias). 1990-luvulta meillä on yksi Kreikan matka, missä olin kyllä mukana, mutta en näy kertaakaan videolla (mikä nyt ei sinänsä haittaa). Muut perheemme jäsenet kyllä osasivat käyttää kameraa, mutta ei heistä kukaan juurikaan innostunut kuvaamisesta.
Kameroiden pienentyessä ja kuvaa näyttävän kameranäytön tultua kääntyväksi, on ollut mahdollista tehdä myös vlogimaiseen tapaan selfie-videoita. Olen ottanut tuon dokumentaarisen tavan käyttöön vasta muutama vuosi sitten etenkin matkavideoissa. En tarvitse mitää kamerajalkaa tai selfie-tikkua tähän naamavideointiin, koska kuvaus onnistuu mainiosti myös kamera kädessä. Joitakin ihmisiä tuollainen naamakuva saattaa ärsyttää, mutta eiväthän nämä videot ole mitenkään julkisia, eikä niitä todellakaan ole pakko katsoa.
En muuten kuvaa kännykällä juuri ollenkaan. Minun puhelimessani on erinomainen kamera, mutta edelleen tykkään ottaa kuvia järjestelmäkameralla, koska sen saa manuaaliseksi ja näin sekä aukkoa että zoomausta voi säädellä. Sama juttu videoiden kanssa. Koska haluan jälkikäsitellä videot, kuvaan lähes sataprosenttisesti videokameralla. Kännykän videoita voi myös käsitellä ja pääosin kuvan ja äänen laatu on erittäin hyvä, mutta kuvausformaatin muuttaminen on vaivalloista lähinnä siksi, että siinä kuluu aikaa paljon. Kännykkävideoiden zoomi ei ole niin hyvä kuin varsinaisessa kamerassa ja lopputulos on hieman epävakaampi - ainakin minulla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.