Laitoin tuossa jokunen aika sitten tähän blogiin päivityksen ruotsinkielisen romaanin, itse asiassa dekkarin, lukemisesta. Sain sen jo loppuun ja toki olen siitä iloinen ensinnäkin siksi, että pidän kirjailijan tyylistä ja että kykenin lopulta suhteellisen helposti selviämään siitä niin, että ymmärsin koko tarinan ihan kunnialla. Kyseinen teos on Emelie Scheppin uusin opus, joka ilmestyy suomeksi helmikuussa. Olen siitä saakka, kun löysin hänen ensimmäisen kirjansa vajaa kolme vuotta sitten, pitänyt hänen tyylistään. Nyt julkaistu "Hundra dagar i juli" on hänen kahdeksas rikosromaaninsa ja nyt tämä uusin on eri puitteissa, koska seitsemässä ensimmäisessä kirjassaan hän on kirjoittanut syyttäjänä toimivan Norrköpingissä asuvan Jana Berzeliuksen toiminnasta ja nyt sitten vaihtoi päätähden rikospoliisiksi Motalaan. Maia Bohm - niminen yksinhuoltaja pääsee heti muutettuaan uuteen kaupunkiin tutkimaan salaperäistä katoamista. Täysin rikoksen tutkinnan ulkopuolella on sitten Maian toisen lapsen epätoivoinen taistelu vakavaa sydänvikaa vastaan. Näistä aineksista sitten syntyi tuo 420-sivuinen jännäri, jota piti sitten loppupäässä lukea yömyöhään, kun oli pakko päästä selville, mitä oikein oli tapahtumassa.
Koska olen suomeksi hyvin nopea lukija, oli tuossa ruotsinkielisessä tarinassa haastetta. En nimittäin edennyt mielestäni riittävän nopsasti ja muutamien hankalien kohtien takia jouduin usein askeltamaan taaksepäin ja miettimään asian uudestaan. Niinpä minun oli ajoittain vaikea muistaa, kuka esiin pullahtaneista henkilöistä oli ja mikä hänen osuutensa itse tarinaan oli. Jonkin verran oli pakko katsoa sanoja sanakirjasta, koska en ihan tarkkaan ollut selvillä, mitä oikein tapahtui. Mitä pidemmälle pääsin, sitä helpommaksi lukeminen kuitenkin kävi, koska kirjailija pitää tyylinsä koko ajan samana ja käyttää samoja ilmaisuja. Tuo poukkoilu ei todellakaan edistä kirjan lukemista. Ymmärrän mainiosti luki-häiriöisiä, joille lukeminen on vastenmielistä mm. siksi, että tarina ei etene. Jos on kovin hidas lukija, ei välttämättä muista sivun loppupuolella, mitä siellä sivun alussa on tapahtunut. Eihän se hirveästi innosta lukemaan.
Hitaalle lukijalle olen joskus neuvonut, että hän voisi lukiessaan kirjoittaa lyhyesti muistiin ydintapahtumia, henkilöitä, paikkoja ja ylipäätään oleellisia asioita. Minä tein sillä tavoin esimerkiksi lukiessani Victor Hugon tiiliskiveä "Kurjat". Se on alussa hieman vaivalloista, mutta helpottaa loppupään tapahtumia, kun tarinassa on niin paljon henkilöitä ja vallankin, jos heidän elämänsä siellä tarinassa jotenkin kietoutuvat yhteen. Kjell Westöllä on myös vastaavanlaisia kudelmia useiden henkilöiden kesken ja hänen todella taitava kirjoitustyylinsä on muutenkin hyvin tiivistä eli sisältää paljon asiaa. On minulla silloinkin vihko ja kynä saatavilla, kun luen tuota Finlandia-palkittua huippukirjailijaa. Nyt lukiessani tuota Scheppiä, kirjoitin ihan pari-kolme asiaa muistiin jatkolukemisen tueksi.
Hieman taas olisi mielessä lähteä ensi keväänä tai kesällä ruotsinkieliselle alueelle lomailemaan. Siis se tarkoittaa ihan Ruotsia tai sitten Ahvenanmaata. Ruotsissa en ole käynyt aikoihin, Ahvenanmaalla olemme olleet aika paljon, joten siinä mielessä voisi olla ihan hyvä reissata länsinaapuriin. No, onhan tässä aikaa.
Jo kuolleen kirjailija Jörn Donnerin sanoja on aina hyvä lainata. "Lukeminen kannattaa aina."
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.