Meille on tullut Helsingin Sanomat melko tarkkaan neljäkymmentä vuotta - ehkä kauemminkin, koska olemme asuneet tällä paikkakunnalla jo 42 vuotta ja tuo Suomen suurin päivälehti on tavallaan alueemme paikallislehti, joskin siinä kyllä julkaistaan aika paljon sekä ulkomaiden että kotimaan suuria uutisia. Saattaa olla, että emme ihan aina ole sitä tilanneet, mutta melkein kuvittelisin, että se on aina vaan tullut. Kyse on siis ollut kestotilauksesta. Kerran 1980-luvulla olimme varmaan reilun viikon Keski-Suomessa ja silloin käänsin sen äitini osoitteeseen, mutta se oli tavallaan turhaa, koska emme siellä mökkiolosuhteissa juurikaan viitsineet tai ehtineet sitä lukea.

Hesari muutti ulkomuotoaan joskus tuossa menneisyydessä. En olisi aikakautta muistanut, mutta löysin netistä vastauksen ja se muutoshan tapahtui tammikuussa 2013. Sen muistan, että heti aluksi tuntui oudolta lukea tabloid-kokoista päivälehteä, mutta siihen tottui aika nopeasti ja olihan se paljon helpompi käsitellä varsinkin, jos luki sitä vaikkapa kiikkustuolissa istuen. Minulla oli kyllä jo silloin käytössä iPad ja tilasin paperilehden liitteeksi digilehden, mikä sopi minulle mainiosti.

Nyt tässä kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana en ole juurikaan lukenut paperilehteä. Kun tottuu digiversioon, pystyy sitä lukemaan käytännöllisesti katsoen ihan missä tahansa. Jos ei itse aja, voi lukea autossa. Sen voi kiinnittää tablettitelineellä kuntopyörään ja lukea vaikka tunnin verran lehteä samalla kuntoillen. Sen voi avata aamuyöllä sängyssä, jos nukkuu huonosti tai vaikka tuulisi rankasti, niin sitä on kätevä lukea ulkona. Koska tabletissa on oma taustavalo, ei tarvitse edes sytyttää yöllä lukuvaloa ja näin välttyy häiritsemästä vieressä nukkuvaa. Digilehteä ei tarvitse hakea postilootasta, joka meillä sijaitsee yli 50 metriä ulko-oven ulkopuolella eikä todellakaan ole mikään mukava suoritus aamuyöllä klo viisi kovassa räntäsateessa ja maantien ollessa "iljamella" ( = ihan umpijäässä ja helkkarin liukas). Olen jo vuosikausia lukenut Hesarin aamuisin myös ulkomaanmatkoilla, joskin sen olen huomannut, että en niin tarkasti kuin kotimaassa, mutta nykytekniikka on toimivaa.

Peperilehti täyttää keräyskorin yllättävän nopeasti. Kuukaudessa tulee niin paljon paperia postin mukana, että lehtien vieminen keräykseen on jo ihan iso homma. Meillä on lähin keräyspiste noin kilometrin päässä ja kyllä siinä saa ainakin vähän huhkia, että saa ne lehdet viedyksi Moolokin kitaan. Meidän postilaatikossa on kyltti, missä kielletään mainoksien jakelu ja se hieman helpottaa, mutta kyllä sitä riittää.

Digilehti on tulevaisuutta ja paljon myös nykyaikaa. En usko, että paperinen sanomalehti kykenee enää kauan kilpailemaan digiversion kanssa. Paperipainatus, kuljetus- ja jakelumaksut käyvät monelle lehtifirmalle liian raskaiksi, koska ihmiset keskimäärin lukevat päivälehtiä huomattavasti vähemmän. Minun ikäluokkani kyllä lukee ja Hesari sentään ilmestyy päivittäin, mutta monet maakuntalehdet ovat jo alkaneet vähentää paperipainatusta. Joskus olen huvikseni lukenut kirjastossa synnyin- ja lapsuusmaakuntieni päivälehtiä, Keskisuomalaista ja Savon Sanomia, ja täytyy kyllä valittaen todeta niiden annin olevan uutisoinnin kannalta melko vaatimatonta.

Paperilehti on kallistunut vuosien varrella aika lailla edellä mainitsemieni kustannusten takia ja ainakin Hesari tarjoaa huomattavasti edullisempaa digilehteä. Näistä syistä ja loppujen lopuksi ihan kertakäyttöroskan takia,  luovuimme kokonaan paperikannosta ja luemme lehtemme digiversiona iPadeiltä. Siinä on myös se hyvä puoli, että meillä ei synny lukuvuorokilpailua, kun kumpikin lukee lehteään omalta tabletilta. Samaan tilaushintaan saa digiversion molemmille.

Näinpä tämä maailma muuttuu - välillä parempaan suuntaan.

hesis.jpg