Meillä täällä pohjoisilla vyöhykkeillä alkaa olla melkoisen tylyä tuon valon suhteen. Utsjoella alkaa kaamosaika ihan tässä lähipäivinä ja sittenhän sitä riittää noin 50 vuorokautta. Jos sitten vielä on mukavan harmaa pilvikerros maamme yllä, voi auringonvalosta vain haaveilla tai katsella vanhoja valokuvia tai videoita.

Suomalaiset alkoivat etsiä valohoitoa suuremmissa määrin 1960-70-luvuilla ja sitten viimeistään 1980-luvulta alkaen ryntäys aurinkoon onkin alkanut olla hyvin tuottelias rahasampo. Ihan tähän synkimpään aikaan on kaikkein helpoimmin saavutettavissa oleva kohde Kanarian saarilla, missä on takuuvarma lämpö ja lähes 100-prosenttisen varma aurinko. Tästä joulun ajan pimeydestä monet suuntaavat matkansa myös Thaimaaseen ja Yhdysvaltojen eteläosiin ja siihen Meksikonlahden lomapaikkoihin. Nämä lienevät ne edullisimmat ja tavallisimmat kohteet.

Me olemme käyneet talvella kirkkaudessa vain yhden kerran. Alunperin joskus 90-luvulla jonkinlaisena syynä oli manipulaatio eli rahapula, mutta suurin syy oli se, että minä en olisi millään pystynyt lähtemään marras-joulukuun vaihteessa, koska matkalle olisi tullut järjettömästi hintaa. Minunhan olisi pitänyt ottaa palkaton virkavapaa, koska ope pitää lomansa vain silloin, kun koulutkin. Opella on myös siinä kohtaa koko lukuvuoden kiivain työrupeama ja ne kouluun jääneet työt olisivat varmasti painaneet mieltä viikon lomareissulla.  Oli toki muutakin, mutta siitä kohta lisää.

Kaksi vuotta sitten monen vilkkaan keskustelun jälkeen lähdimme Gran Canarialle ja yllätimme ystävämme, jotka nimenomaan saivat meidät houkutelluksi tuonne suomalaisten niin kovin suosimaan lomakohteeseen. Mehän emme kertoneet heille, että olemme tulossa ja siitähän tuli melkoinen ylläri. Se koko reissu oli hauska kokemus. Majoituimme kaiken lisäksi hotelliin, joka oli hienompi kuin missä ikinä aiemmin oli oltu.

Jospa tässä kävisin läpi hieman plussia ihan omalta kannaltani.

Tosiaankin suurin syy siihen, että nytkin voisin olla vaikkapa Gran Canarialla tai Teneriffalla tai jossain muualla sillä alueella, on se, että kirkas auringonpaiste kyllä vaikuttaa positiivisesti. En kylläkään ole ikinä kokenut pimeän ajan masennusta eli se valohoito tuollaisena on ehkä hieman tarpeeton. Kanarian saarilla ei myöskään ole koskaan järjettömän kuuma, mutta ihan hyvin siellä pärjää shortseilla ja t-paidalla. Iltaisin voi olla tarvetta keveisiin pitkähihaisiin, mutta ei siellä villapaitaa kyllä tarvitse.

Matkustaminen Kanarialle on suhteellisen edullista. Voi valita vaikka tosi kovatasoisen hotellin joutumatta silti kärsimään ihan kamalaa taloudellista katastrofia. Halvimmillaan sinne pääsee viikoksi lentoineen ja asumisineen halvemmalla kuin suomalaisiin hotelleihin, mikä minusta on kyllä käsittämätöntä.

Vaikka tässä jo ollaankin eläkeläisiä, voi sanoa, että kotoa pois lähteminen on aina vaihtelua ja kyllähän tuollainen kohde on tarkoitettu lomakohteeksi, eli ihmejuttu, jos se ei tuota iloa. Ei tarvitse itse laittaa ruokaa eikä siivoilla. Kovin on leppoisaa sellainen elämä.

Aina on kiva käydä katsomassa paikkoja, joita ei jatkuvasti näe. Vallankin, kun menee jonnekin elämänsä ensimmäisen kerran, mutta minusta on ihan kiva käydä aiemmilta reissuilta tutuissa paikoissa. Niitä voi sitten katsella ihan uusin silmin.

Miinuksia, onko niitä? Taas ihan omia mielipiteitä.

Sivuutan tällä erää sen lentomatkailun miinukset lyhyellä kommentoinnilla. Jos siihen haluttaisiin oikeasti muutoksia, niin tällaiset ei-pakolliset lennot pitäisi lopettaa ihan kokonaan. Missä se raja kulkisi? Tämän hetken tilanne on se, että jokainen Kanarialle menevä lentokone menee sinne, vaikka minä en ole yhdenkään kyydissä. Maailmassamme on paljon. paljon pahempiakin saastuttajia. Lentämiseen liittyy myös sellainen negatiivinen juttu, että lento Helsingistä Kanarialle kestää kuta kuinkin kuusi tuntia - vähän yli tai alle. Se on aika raskas matka. Vielä hurjemmaksi se käy, jos lentelee Amerikkaan tai Thaimaan kuumuuteen.

Oma kokonaistilanne.
Kyse on tässä kohtaa priorisoinnista. Me tykkäämme enemmän reissata kevät/kesä/alkusyksy-aikana. Jos kuvitellaan ulkomaanmatkoja, en pidä ajatuksesta, että tulen kotiin jostain lämpimästä ja valoisasta ja kohtaan pimeyttä, räntäloskaa, pakkasta, paksuja hankia - siis täyttä vastakohtaa siitä, mitä juuri kävin vähän haistelemassa. Kaksi vuotta sitten tullessamme yllätysreissulta kotipihassamme oli hirveä lumivyöry, vaikka meillä oli käynyt lumipoika kolaamassa - sattui vaan tulemaan lunta ihan älyttömästi vielä juuri silloin illalla ennen kotiinpaluuta. Toisaalta lumi on äärimmäisen tärkeä elementti talviharrastukselleni eli hiihtämiselle. Viime vuonna aloitin itsenäisyyspäivänä, kaksi vuotta sitten päivä sen jälkeen, kun palasimme Kanarialta.
Minusta on tosi mukava tulla alkukesällä ennen juhannusta Kreikasta vaikka keskellä yötä, kun lämpötila on kuitenkin selkeästi plussalla ja kotimatka lentokentältä tapahtuu valoisassa, vaikka tulisi kotiin keskellä yötä. Vastakohtaisuus ei ole liian suuri.

Tämä joulun läheisyys oli tietysti työssä ollessani merkittävä tekijä, mutta tähän liittyy näin eläkeläisenäkin musiikillisesti monessa mielessä paras aika vuodesta. Laulan ja soittelen seurakunnan kuvioissa ja kuoron konsertit ovat joka vuosi hyvin herkistäviä tilaisuuksia. Jos olen matkalla, voin pahimmassa tapauksessa missata parikin harjoitusta ja sellaisessa tapauksessa en mene esiintymään, koska olen pedantti harjoittelija. Nyt kun olen soitellut myös bilebändissä, on oltava valmius siihenkin - pikkujouluja riittää. Käyn myös kuuntelemassa joululaulukonsertteja, kunhan niissä ei esitetä "kauheimpia joululauluja", kuten Nisse-polkkaa, Hei tonttu-ukkoja, Soihdut sammuu ja kaikki väki sammuu jne.... Tämä joulun aika on sillä tavalla vuoden parasta aikaa.

Toki voisimme siirtää talvireissujamme tammikuulle, mutta minulla on sellainen käsitys, että Kanarialla on säiden suhteen huonoin tilanne tammi-helmikuussa. En ihan hirveän innokas ole maksamaan reissusta, jos joudun istumaan sateenvarjon alla koko reissun.

Vieläkö lähden talvireissulle?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ehdoton olen hyvin monien asioiden suhteen. En tee lopullista päätöstä Kanarian suhteen. Jos nyt ylipäätään olen elossa, voi olla lähivuosina, että en pysty laulamaan ja onko meillä edes kuoroa. Soittamisen suhteen on välillä hankalaa, koska sormeni ovat ajoittain kipeät - mikä lie vaivaa... Minulla on pysyvä kuulo-ongelma ja ihan kuulokin on heikentynyt selvästi.

Kuten mainitsinkin, hiihto on ollut suuri juttu minulle. Kun pääsee alkuun, ei millään haluaisi luovuttaa yhtään suksilla sujutteluun mahdollista päivää. Minulla on pieni tavoite jokaiselle talvelle ja asetan sen aina siihen aloitusaikaan. 300 kilometriä on enimmäkseen ollut tavoite, mutta se vaatii noin 30 hiihtokertaa eikä se  täällä Etelä-Suomessa ole aina mahdollista - niin huonoiksi talvet ovat menneet. Kyllä tuo määrä hyviä päivä yleensä löytyy, mutta iästäni ja kunnostani johtuen minun on pakko pitää lepopäiviä. Vaikka hiihtäminen ei ole kovaa jalkojen nivelille, on sekin vuosi toisensa jälkeen alkanut käydä vaivalloisemmaksi - selkä, kädet ja hartiat ovat aika kovilla. Jos en kaiken lisäksi pysty laulamaan, soittamaan enkä hiihtämään, voin varmaankin ihan hyvin matkustaa vaikka Kanarialle.  

On ihan hyvä opetella löysäämään tuota ehdottomuuden tiukkaa vyötä. Sitä on sitten ihan turha alkaa katua, kun ei enää jaksa tai muuten kykene reissaamaan ja touhuamaan.