SM-liiga on ehtinyt kuta kuinkin puoliväliin. HIFK oli alkukauden aikana lähes pitelemätön ja itse asiassa aika hyvin karkuteillä, mutta seilaa tällä hetkellä avomerellä ilman purjeita ja moottoreita ja tilanne näyttää sen kannalta erittäin surkealta. Budjettiinsa nähden yksi suurimmista liigan seuroista on jälleen kerran mokannut kunnolla ja suosta nousemiseen olisi tehtävä suuria ratkaisuja. Niin suuria, että Orpon ja Purran hallituksen temput alkaisivat näyttää leikkikehäpuuhasteluilta. Juuri nyt ja tällä hetkellä olisi seuran reagoitava yhtä voimallisesti kuin maamme päättäjät tekivät kolme vuotta sitten, kun alettiin puuhata maamme liittymistä NATO:on.

Missä on menty näin pahasti vikaan? Sitä kysellään fanien ylläpitämillä some-kanavilla, mutta myös maamme jääkiekkoasiantuntijat ovat alkaneet ihmetellä suurseuran omituista toimintaa.

Näihin suuriin ongelmiin on lähdettävä liikkeelle tapahtumista noin vuosi taaksepäin. HIFK:n silloinen urheilujohtaja tai sitten ihan koko seuran jääkiekko-osaston hallinto palkkasivat hyväveli-meiningillä Ville Peltosen jatkamaan valmennuspuuhastelua kevääseen 2026 saakka, vaikka jokainen vähänkin jääkiekkoa ymmärtävä näki, että kovasta yrityksestä huolimatta hänestä ei ole huippujoukkueen valmentajaksi. HIFK:lla oli kauden 2023-24 aikana hillittömän kova rosteri, jota Peltoinen ei missään vaiheessa saanut taitojensa mukaiseen pelivireeseen.

Seuraava iso virhe tehtiin viime kevään ja kesän aikana. Jatkuvasti sai lukea lehdistä ja netistä, että lähes kaikki liigaseurat olivat palkanneet uusia sekä kokeneita että nuoria, hyviä pelaajia riveihinsä. Siinä myös oli havaittavissa, että vallankin suuremmat seurat hankkivat pelaajia reserviin tietäen vallan mainiosti, että jääkiekko on kovaa peliä ja siinä tapahtuu loukkaantumisia ja näin ollen on pelaajia palkattava niin paljon, että hyvinkin yksi kentällinen on korvattavissa. HIFK antoi jo viime kauden aikana kesken kaiken kolmelle lupaavalle pelaajalle lähtöpassit (Teissala, Salin, Lundell), joista tosin yksi haettiin takaisin tämän syksyn aikana (Lundell). Kauden päätyttyä tapahtui melkoinen joukkopako ja joukkueen kannalta huonolla tavalla, koska sieltä lähti melkoisen kovaa porukkaa muihin kuvioihin (Nättinen, Koivistoinen, Jääskä, Seppälä N., Kotkansalo, Motin, Väänänen, Kaskimäki, Ikonen, Tallberg). Eihän tällaista mikään jengi kestä.  Uusi urheilujohtaja, Janne Pesonen, ei reagoinut oikeastaan millään lailla. Kyllä joukkueeseen otettiin uusia pelaajia, mutta ei niin voimallisia, että mahdollisuuksia hyvään kauteen olisi syntynyt. Oliko Pesosen kädet jotenkin sidottu tiettyyn palkkasummaan vai määräsikö hallinto toimintaa jotenkin? Sitähän ei paljasteta. Käsittämätöntä oli pelleily maalivahtihommien kanssa. Liigatasolle sopiva, mutta joskin ajoittain epävarma Roope Taponen oli ainoa rosteriin palkattu tasokas veräjänvartija ja vasta hänen loukkaantumisensa syksyllä kauden alussa herätti hallinnon ja kakkosvartijaksi saatiin kokenut ja kohtuullinen Niko Hovinen. Onko HIFK:n maine pelaajien keskuudessa jotenkin sellainen, että sinne ei haluta tulla pelaamaan? IFK maksaa hyvin, joten ammattimies pärjää kyllä taloudellisesti. Olivat syyt mitkä hyvänsä, koko rosteri oli kauden alussa melkoisen hataralla pohjalla.

Syystä tai toisesta alkukausi lähti kovaan liitoon. Suurin syy oli se, että joukkueen ykkösketju Lehterä-Vesalainen-Pakarinen ja paljon taustalla häärinyt puolustaja Martin saivat lentävän lähdön. He riehuivat vastustajan maalilla tehden hurjaa jälkeä ja ovat edelleen pistetilaston kärkipäässä. Muut ketjut pelasivat "ynnä muut"-peliä ja siellä aina joku kävi tekaisemassa maalin, mutta pääasiassa kakkos-, kolmos- ja nelosvitjojen tehtävänä oli pitää vastustaja pois omalta maalilta. Lokakuun puolivälissä alkoi näkyä myös ongelmia ykkösvitjalla. Todennäköisesti vastustajat oppivat lukemaan Lehterän sakkia paremmin, koska maalihanat menivät melko tiukasti kiinni niillä tienoilla. Muu joukkue, joka on osoittautunut suhteellisen huonoksi ei ole pystynyt millään vastaamaan vaateisiin ja niinpä marraskuu on ollut HIFK:lle kaameaa kärsimystä ja sama homma tullee jatkumaan. Peltonen on aivan kädetön tässä tilanteessa ja juuri nyt olisi aika antaa hänelle potkut joukkueen herättämiseksi ja edes suunnan kääntämiseksi kautta 2025-26 ajatellen, koska ensi syksynä hyvin suurella todennäköisyydellä HIFK saa pääkaupunkiseudulle Kiekko-Espoon lisäksi vanhan tutun kovan kilpakumppanin, Jokerit. Salmelaisen ajama virhe, Peltosen palkkaaminen, on tosin ongelmallinen, koska Villellä on sopimus kauden 2026 loppuun saakka ja potkuista huolimatta HIFK joutuisi maksamaan hänelle palkkaa - noin 200 000 € kaudelta. Tuo tieto perustuu vuoden 2022 viralliseen palkkatietoon. Jos siihen hankitaan oikea valmentaja, ovat koko joukkueen kaikkien valmentajien palkat varmaan jo miljoonaluokkaa.

HIFK teki ensimmäisissä 20:ssä ottelussa yli 70 maalia, joista ykkösketju Martin taustoillaan teki suurimman osan. Marras- ja joulukuun aikana joukkue on tehnyt 19 maalia. Se on selvä osoitus siitä, että nyt on jokin asia pielessä ja pahasti. Miten siihen on reagoitu? Yksi hyvä hankinta - Tapparassa pelannut Otto Somppi, joka näytti heti olevansa kyvykäs pelimies, mutta sitten tuli pitkään sivussa pitävä loukkaantuminen. Muuten joukkueen hallinto ei ole reagoinut mitenkään. Tuohon samaan ajanjaksoon on tullut kaksi järkyttävää rökäletappiota, ensin KalPalle 2-7 ja sitten Lukolle 1-7. Eilen täysin käsittämätön tappio yhdelle liigan tämän hetken alisuorittajalle, JyP:lle. Kukaan ei virallisesti mene sen taakse, että HIFK:n vakiokokoonpanosta puuttuu kymmenkunta pelaajaa ja käytännössä he kaikki ovat poissa koko joulukuun.  Ykkösketju on täysin kuutamolla Kristian Vesalaisen poissaolon takia. Tämän hetken pelaamisella HIFK ei selviäisi yhdestäkään Mestiksen joukkueesta. On selvää, että kahden-kolmen vakioketjun puuttuminen vaikuttaa pelaamiseen. Hätäisesti kyhätyt joka otteluun vaihtuvat ketjut eivät saa aikaiseksi järkevää tiimipelaamista - syötöt menevät minne sattuu, yksin yrittämistä on liikaa, pelaajat pyörivät kentällä kuin karusellissa ja jatkuvat merkkausvirheet antavat vastustajille liikaa avoimia paikkoja ja maalivahdit eivät millään pysty paikkaamaan kenttämiesten virheitä. Jokainen pelaaja tietää, että nyt menee huonosti ja se aiheuttaa täydellisen under-flow tunteen. Mailaa puristetaan niin, että lavasta tihkuu nestettä ja jokaista omaa suoritusta pelätään. Tunne on alitajuinen - "minä en selviä tästä".

Olen kohta ollut HIFK-fani kuudenkymmenen vuoden ajan, mutta tällaista soopaa en joukkueelta ole kertaakaan nähnyt, ellei sitten lasketa Peltosen valmennuskauden aiempia tohelointeja. Katsokaapas vaan liigan kärkipaikalle. Mitä joukkue tekee, kun sillä on osaava valmentaja, joka saa porukkansa luistelemaan ja iloitsemaan pelaamisen hienoudesta.