Musiikin suhteen joulu on sekä täyttä tohinaa että perinteiden vaalimista. Rouva pyysi minua yhtenä iltana soittamaan joululauluja ja asetuinkin klaveerin eteen soittamaan ja siltä istumalta naputtelin toistakymmentä jouluista laulua ilman nuotteja. Yli neljäkymmentä vuotta koulussa ja samaan aikaan seurakunnan kuoroissa ja aina niitä on soiteltu ja niinpä ne ovat jääneet selkäytimeen.

Ruotsalaiset ihmettelevät suomalaisten synkkiä joululauluja. Me taas ihmettelemme ruotsalaisten hilipatihei-lauluja, jotka suorastaan huvittavalla tavalla ovat tekopirteitä ja toisaalta luovat ihan iloisen meiningin. Minä pidän enemmän näistä perinteisistä suomalaisista.

Olen hämmästyttänyt ja ehkä aiheuttanut pahennusta kuorokavereideni joukossa paljastamalla julkisen salaisuuden eli sen, että en oikein pidä Sibeliuksen musiikista. Onneksi on poikkeuksia, kuten "En etsii valtaa loistoa" ja "On hanget korkeat nietokset". On hänellä näiden lisäksi muitakin. Tykkään vanhoista perinteisistä ja osahartaista lauluista, kuten "Kun maass' on hanki", "Arkihuolesi kaikki heitä", "Varpunen jouluaamuna" ja monet tällaiset. Keveistä joululauluista löytyy heti "Valkea joulu" ja "Kulkuset". Hyvin monet jouluvirret ovat myös suosikkijoululaulujeni listalla.

 Koulujen laulukirjoissakin esiintyvät vuosien ja vuosikymmenten saatossa kuluneet pimpelipompelit ovat minulle kauhistus. Joskus leikillämme olemme tyttärien kanssa laulaneet "Kauheimmat joululaulut", joiden ehdottomana ykkösenä on "Nisse-polkka". Tavaratalojen taustameluna saa jatkuvasti kuunnella helikelloja ja tiputapuja, mikä on minulle kauhistus.

Joululaulujen superlistoille on vaikea saada uusia biisejä. Onhan niitä tullut, mutta niistä yksikään ei ole pystynyt syrjäyttämään vanhoja suosikkejani ja jatkuva radiosoitto on pikemminkin siirtänyt niitä kauheimpien listalle. En nyt kuitenkaan halua pahoittaa enempää kenenkään mieltä ja jätän mainitsematta näitä.

Tämän joulukauden joulukonsertteja aion käydä kuuntelemassa hillitysti ja valikoiden. Meidän kirkossammehan käy monenlaisia tähtiä valaisemassa pimeyttä, mutta en ole koskaan käynyt kuuntelemassa iskelmätähtien joulutaiteilua, joten skippasin heidät nytkin. Eilen ajoimme Mäntsälään kuuntelemaan sikäläistä Oratoriokuoroa, joka hoiti hommansa todella hyvin. Ensi sunnuntaina menemme kuuntelemaan tyttäremme lauluyhtyeen keikkaa ja sitten maanantaina ajelen Tapiolaan kuuntelemaan Club for 5:tä. Ensi viikolla tiistaina ja keskiviikkona oma kuoroni esiintyy ja sitten vielä menen soittamaan pari päivää ennen joulun pyhiä pianoa joulutilaisuuteen.

Meillä on joululevyjä, mutta emme juurikaan kuuntele niitä, kuten emme myöskään Jouluradiota.

Adolphe Adam oli ranskalainen, 1800-luvulla elänyt säveltäjä. Tuskinpa hän osasi arvata, että hänen suhteellisen yksinkertainen, hempeän kaunis joululaulu tulisi olemaan erittäin monen 2000-luvunkin alussa elävän ihmisen suosikkijoululaulu. Adamin "Oi jouluyö" on kaikessa yksinkertaisuudessaan huimaava teos, joka vaatii laulajalta laajaa äänialaa ja todella tarkkaa sävelkorvaa. Valitettavasti olen kuullut monen tavallaan taitavan laulajan yrittäneen loihtia onnistuneen esityksen siitä, mutta se laiva on kerta toisensa jälkeen karahtanut kiville. Ruotsalainen Jussi Björling, suomalainen Pentti Hietanen ja kuoromme huikea laulunopettaja ja solisti Virva Seppälä ovat pystyneet täydelliseen, tuolle laululle sopivaan esitykseen. Itse en halua laulaa sitä ainakaan julkisesti enkä itse asiassa edes silloin, kun joku on kotona.