Helsinkiläinen laulunopettaja Vilja Riutamaa kirjoitti perjantaisen (13.12.) HS:n mielipidesivulla häkellyttävän tosiasian. Hänen alakouluikäiset lauluoppilaansa eivät tunteneet Mökit nukkuu lumiset-joululaulua eivätkä yhtään Sibeliuksen viiden joululaulun koosteessa, jossa olivat mukana mm. On hanget korkeat nietokset ja En etsi valtaa loistoa. Tämä on järkyttävä tieto.
Miksi puhun (kirjoitan) järkyttävästä tiedosta? Asiahan on niin, että kyse on suomalaisesta kansanperinteestä, joka täytyy pitää hengissä. Kyllä jokaisen täytyy tietää maamme itsenäisyyspäivä ja presidentitkin. Tai ainakin täytyy opiskella ne. Jokaisen täytyy oppia tajuamaan, että Suomessa oli sisällissota vuonna 1918 ja pitää myös tietää ja ymmärtää miksi. Myös sota Neuvostoliittoa vastaan pitää olla ainakin perustaltaan selvää. On tiedettävä, että kansalliseepoksemme on Kalevala ja on myös jotenkin tiedettävä, mitä se runokokoelma sisältää. Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" kuuluu tuntea ja se, että Artturi Iivari Virtanen keksi AIV-rehun ja sai sen ansiosta Nobelin palkinnon. Niinpä samoilla perusteilla kuuluu monien suomalaisten vanhojen laulujen tunteminen ja osaaminen välttämättömään sivistykseen, kuten myös Finlandia-hymni ja Maamme-laulu.
Kyse on laajemmasta asiasta kuin pelkästä muutaman laulun osaamisesta. Kyse on ihmisille välttämättömien ja vähintäänkin hyvien, vaikkakaan ei elämisen kannalta välttämättömien taitojen osaamisesta. Uskoakseni suurin osa minunkin ikätovereistani oppi taito- ja taideaineita koulussa, missä minun ikäluokkani ja aiemmat myös treenasivat näitä taitoja paljon. Siihen aikaan näitä taitoja kehitettiin myös kotien askareissa ja vapaa-aikoina. Opittiin käyttämään saksia, leipäveistä ja puukkoa. Harmien kautta joskus, mutta siinähän opittiin. Uskokaa tai älkää - kouluun tulee lapsia, jotka eivät osaa leikata saksilla, leikata leipää eivätkä myöskään vuolla puukolla. Näitä taitoja opetetaan kyllä päiväkodeissa ja kouluissa, mutta ne eivät vahvistu, kun kodeissa ei lauleta, askarella, tehdä käsitöitä eikä oikeita töitä.
Laulun suhteen on ongelma. Sitä ei opi, jos ei harrasta, eivätkä laulamiseen tarvittavat kurkun lihakset toimi kunnolla, jos laulua ei pidä jatkuvasti yllä. Ajatelkaapa vaikka Pepe Willbergiä, Hectoria ja Mikko Alataloa, jotka ovat jo reippaasti seitsenkymppisiä, mutta niin vaan laulu raikuu komeasti. Joku voi tietenkin sanoa, että hehän ovat ammattilaisia. Niin ovatkin, mutta he ovat pitäneet äänestään huolta laulamalla. Minä olen jonkin verran alle 70-vuotias, laulan kuorossa ja teen pientä keikkaa myös yksinlaulajana. Juuri toissapäivänä kykenin laulamaan elämäni ensimmäisen kerran kunnolla Simonin & Garfunkelin "Bridge over troubled water"-laulun kokonaan. Ihan vaan täällä kotona, koska se kuuluu siihen sarjaan, missä on niin hienoja lauluja, että niitä eivät harrastajat saa julkisesti pilata (ihan oma mielipide, kaikilla on vapaus).
Näiden kokemusten ja tämän tiedon ymmärtävänä ja samalla tietäen lasten laulukyvyn heikentyneen, pidän erittäin tärkeänä sitä, että lasten täytyisi laulaa. Rap-laulajien puheen toistaminen ei kehitä lauluääntä siinä määrin kuin oikea laulaminen ja siksi nimenomaan laulaminen on tärkeää. Sen kehittäminen on aloitettava jo päiväkodissa ja siellä se onkin otollista tehdä, koska prosentuaalisesti hyvin suuri joukko pk-ikäisisistä lapsista viettää päivänsä ohjatussa lapsiryhmässä.
Tiedän toki, että päiväkodeissa lauletaan, mutta sellainen asia on vielä korjattava, että laulujen korkeuden pitää nousta. Olen lasten ja lastenlasten päiväkotijuhlassa kauhukseni tajunnut, että kaikki laulut möristään älyttömän matalalta. Lasten täytyy saada äänen tekemisen kokemuksia niin matalista kuin myös korkeista säveltasoista. Hyvin tuttua on koko yli viisikymmenvuotisen kuorolaulu-urani ajalta se, että kuoronjohtajat etsivät joskus lähes paniikissa etenkin korkealta laulavia miehiä. Toki genetiikka tulee jossain määrin vastaan, mutta hyvillä lauluharjoituksilla äänialaa pystytään laajentamaan. Oma esimerkki jälleen eli kykenen ilman hurjia ponnistuksia laulamaan lauluja yli kahden oktaavin alueelta, joskin alaäänet ovat aika heikkoja. Koska veisaan tenoriklaavissa, ei niitä matalia ääniä koskaan oikeastaan tarvita. En tarvitse niitä omilla keikoillakaan, koska ne ovat kevyen musan juttuja ja käytän sähköistä äänentoistoa.
Tämän tarinan lähtökohtana olivat vanhat, perinteiset joululaulut. Kun olin vielä aktiivisesti työhommissa, opetin noita Sibeliuksen lauluja ja monia muitakin vanhoja joululauluja. Jo siihen aikaan käytiin kovaa keskustelua uskonnollisten laulujen laulattamisesta kouluissa, mutta ei se sellaista ollut kuin nykyään. Aika monesta ns. uskonnollisesta laulusta voi jättää pari säkeistöä laulamatta, jolloin Jeesus tai muu kristillinen tekijä jää pois. Sen lisäksi, että ne ovat maamme historian kulussa merkittäviä asioita, on joulun ajan laulujen musiikillinen merkitys suuri, koska niissä on laajahkoja äänialueita ja ne toimivat hyvin laulun opetuksessa.
PS. eli jälkikirjoitus. Joululaulujen lisäksi kouluissa pitäisi opettaa maakuntalauluja.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.