Paikallinen Eläkeliiton (EL) järjestö on hyvin aktiivinen. Nyt, kun me molemmat olemme jääneet eläkkeelle, liityimme tähän yhdistykseen ja kävimme nyt jo toisen kerran sen järjestämässä toiminnallisessa tapahtumassa. Ensimmäinen oli tuossa seurakuntatalolla järjestetty joku iso juhla, missä syötiin, pelattiin bingoa, osallistuttiin arpajaisiin ja seurattiin mm. taikurin esitystä ja eläkeläiskuoroa. Tapasimme myös tuttuja monen vuoden takaa, joita muuten emme olleet tavanneet kuin joskus sattumalta esimerkiksi kauppareissulla. Esiinnyin siellä säestyshommissa Pekan laulaessa.

Nyt toissapäivänä heräsimme älyttömään aikaan - vartin yli viisi ja raahasimme aamu-uniset luumme bussille, joka tuli lopulta lähes täyteen meitä vanhenevan sortin edustajia. Huristimme satamaan, menimme putkea pitkin m/s Finlandiaan ja suoraan aamiaispöytään ja parin tunnin matkan jälkeen tupsahdimme Tallinnan satamaan. Sieltä sitten bussilla vanhan kaupungin nurkille ja Raatihuoneen torille ihastelemaan kuuluisaa joulutoria. Eipä se niin kauhean erikoinen ollut, mutta hyvä meininki siellä oli. Ehkä se olisi ollut vaikuttavampi, jos olisimme putkahtaneet sinne illan pimeydessä, koska lamppuja oli ainakin valtavan paljon. Nythän meitä suosi oikeasti hieno sää - aurinko paistoi, oli lähes tyyntä ja pakkasta ihan vähän. Ostimme muutamat hanskat ja yhden joulukoristeen. Tarjolla olisi ollut monenlaista syötävää ja monin paikoin myös glögiä, teetä tai kahvia lämmikkeeksi. Kävimme sitten vielä yhdessä kohvikissa.

Torireissun jälkeen bussimme kyyditsi meidät sataman tienoille, missä kävimme ihailemassa uskomattoman suurta Alkoa, oikein Super-sellaista. Sehän on ihan kuin joku varasto, mutta ihan alkoholimyymälä se on. Paluumatkalla vertailimme huviksemme joitakin hintoja ja totesimme, että eipä ihmeellisiä eroja ollut niissä juomissa, joita katselimme.

Alkosta menimme sitten syömään ihan samoille nurkille, suureen ravintolaan, joka on tehty ilmeisesti vanhaan varastoon tai muuhun suureen kivirakennukseen. Rakennus on hyvin korkea ja paksut kiviseinät ovat massiiviset. Ravintola on nimeltään Kochi Aidad. Ruoka oli ihan tavanomaista, ensin alkusalaatti, sitten kanaa ja uuniperunoita ja lopuksi jälkiruokakahvi ja makea leivonnainen. Toki yksityinen ihminen voi mennä ravintolaan ja ottaa menusta mitä haluaa, mutta meillä oli ison porukan takia ennakkoon sovittu ja tilattu ruuat. Aika vaikuttava näky oli toisen kerroksen rappusilta.

Seilasimme sitten illan päätteeksi takaisin Helsinkiin, bussi toi meidät tuohon S-kaupan lähelle, minne olin aamulla jättänyt auton  ja sitten kotiovi avattiin kutakuinkin puoli yhdeltätoista. Varmaan ihan turha mainita, mutta mainitsen sittenkin, että kohtuudella väsytti.