Rankkaa on meno ja meininki maailmalla ja on siitä osa tullut jo Suomeenkin. Poliittisten asioiden vastakkainasettelu on viime vuosina hiljalleen mennyt sellaiseen suuntaan, että tällainen vanha mies ei haluaisi sitä nähdä. Olen vakaasti sitä mieltä, että voimme olla ja saamme olla eri mieltä asioista, mutta kun se erimielisyys näyttää jatkuvasti johtavan riitelyyn ja siitä sitten eteenpäin paljon vakavampiin ilmaisumuotoihin, voidaan sanoa, että olemme ehdottomasti väärällä tiellä.

Meillä Suomessa on monipuoluejärjestelmä, mikä tasaa jossain määrin asioita. Oikeistolainen politiikka lähtee liikkeelle demareiden oikealle kallistuvasta porukasta ja menee keskustan ja kokoomuksen kautta persuihin. Siinä seassa on sitten vielä jotenkin kenttään mahtuvat ruotsalaiset ja toki kristillisdemokraatit ja joitain pikkuporukoita. Lisäksi osa vihreistä saattaa ajatella monista asioista hyvinkin oikeistolaisesti. Vasemmistoa sitten edustavat pääasiassa suurin osa demareista, suurin osa vihreistä ja vasemmistoliittolaiset ja on kai Suomessa vielä kommunistejakin, joskin heidän poliittinen kenttänsä taitaa liikkua pääpiirteittäin Vasemmistoliiton riveissä. Niinpä ihmiset miettiessään äänestyskohdettaan voivat tehdä valintaa aika laajalla alueella ja valita aika monesta vaihtoehdosta. Polarisoitumista ei tapahdu siinä määrin kuin nähtiin USA.n pressavaaleissa ja tämä todennäköisesti johtuu siitä, että meidän pienessä maassamme on edelleen hyvä luottamus mediaan ja vaikka valtamediamme saa koko ajan haukkuja muka puolueellisesta uutisoinnista, en näe sitä niin mustavalkoisena. Olen tarpeeksi vanha muistaakseni Yleisradion värittyneisyyden 60- ja 70-luvuilla, mutta silloin elettiin erilaista aikaa ja YLE:n värin vastineena meillä oli koko poliittisen kentän voima muissa medioissa. Koko valtakuntaan vaikuttavissa suurissa linjauksissa päästiin kuitenkin demokraattisesti ratkaisuihin ja tuo konsensus-politiikka kehittyi 80-luvulle tultaessa.

Yhteiskuntamme polarisoituu kaikesta huolimatta. Poliittisella polarisaatiolla siis tarkoitetaan sitä, kun samasta asiasta aletaan olla täysin eri mieltä ja molemmat esitetään suurelle yleisölle täytenä totena. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmässä tämä on nähty vallankin viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana. Monet ihmiset sokaistuivat täysin Trumpin toimintaan, mikä lopulta johti mellakkaan. Samaa näemme esimerkiksi Venäjällä, Valko-Venäjällä, Unkarissa ja hillitymmin Brittein saarilla. Kun valtaa pitävä organisaatio jauhaa omaa näkemystään ja samalla tukahduttaa vapaata mediaa ja syöttää valeuutisia sen, minkä ehtii, eivät ihmiset enää löydä totuutta edes rivien välistä.

Pienissäkin piireissä näkee paljon asioiden ikävän riitaisaa esittämismallia. Somessa kirjoitetaan sellaista tekstiä, että vähintäänkin sillä saadaan pahaa mieltä aikaiseksi. Toki aina on riidelty ja oltu eri mieltä, mutta näiden asioiden sävy on muuttunut tai sitten minä olen jo vanhuuttani herkistynyt.

Koska olen jo kohtuullisen vanha, olen ymmärtänyt ja oppinut näkemään näitä asioita ainakin jossain määrin. Minusta meillä menee nimenomaan asioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa aina vaan huonommin. Onneksi maassamme on edelleen vapaus valita oma puolue ja sen ajatukset, mutta polarisaatio ja myös oman puolueen levittämä populistinen käsitys leviävät hitaasti mutta varmasti. En yhtään ihmettele, vaikka monet tämän päivän nuoret eivät kamalasti innostu politiikan syövereistä, koska ne ovat monimutkaistuneet ja sellainen yhteen hiileen puhaltaminen tuntuu koko ajan vähenevän. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Ketä huvittaa enää lähteä mukaan politiikkaan, kun uhkailu ja suoranainen maalittaminen ovat nousemassa. Hyvänä esimerkkinä on ex-pääministerin joutuminen uhittelun kohteeksi, vihreiden kansanedustajien ja ministerin vakava uhkailu ja Oulun piirin puoluetoimiston ikkunoiden sotkeminen uhkaavilla merkeillä ja tekstillä. Poliittisen elämämme huipulla toimivat ihmiset ministereitä ja puoluejohtajia myöten käyttäytyvät usein surkeasti. Hyvin muistamme, kuinka Li Andersson moitti Halla-ahoa "paskan puhumisesta". Ei ole asiallista käyttäytymistä.

Velvollisuuteni on äänestää lähestyvissä kuntavaaleissa. Se onkin näinä aikoina ainoa selkeästi poliittinen kannanotto, johon uskon kykeneväni, mutta eipä ole helppoa, koska se ei ole helppoa.