Olimme muutaman päivän ajan pienellä lomasella Tampereella. Vaikka tuo kaupunki on suhteellisen lähellä ja kaiken kaikkiaan historiansa ja nähtävyyksiensä takia erittäin hyvä kohde, emme ole siellä pahemmin viettäneet aikaamme vuosien varrella, ennen kuin nyt viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana. Ensin kolme vuotta sitten juuri ennen koronan puhkeamista, puolitoista vuotta sitten elo-syyskuun vaihteessa ja nyt sitten tämä kolmas kerta. Sanoisin, että alamme kohtuudella tuntea kaupunkia.

Yksi läheisistä serkuistani asuu siellä ja sitten aika lähellä eli Nokialla yksi hyvä tuttavaporukka. Heitä käymme toki aina mielellämme tapaamassa, jos vaan mahdollista. Tällä kertaa onnistuimme kohtaamaan heidät, mikä toki oli mukavaa.

Asuimme varsin hienossa paikassa, mutta en sen enempää mainosta. Meillä oli tilaa ihan hillittömästi, oli keittiö, iso olohuone, kaksi makkaria, kaksi kylpyhuonetta, sauna ja käytännössä kaikki tavalliset kotiinkin liittyvät tarvikkeet. Piano puuttui. Meidän reissuillamme ovat hyvät tilat varsin suotavia, koska useimmiten minä herään tuntia paria ennen rouvaa ja jos asumme vaikkapa tavallisessa hotellihuoneessa, on vähän ongelmallista keksiä tekemistä niin, ettei häiritse nukkuvaa, Nytkin heräilin kuuden molemmin puolin joka aamu ja niinpä poistuin makkarista, suljin oven ja menin keittiöön aamiaiselle ja lukemaan ensin päivän Hesarin ja sitten kirjaa.

Kävimme katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja, kuten Tuomiokirkkoa ja Vapriikkia. Vapriikkihan on museokeskus, joka toimii  Tampellan tehtaan entisessä verstaassa. Tällä reissulla ehdin käydä nopeasti Suomen jääkiekkomuseossa (olen aiemmilla reissuilla tutkinut sen huolella), tutustuin Finlaysonin historiasta kertovaan näyttelyyn, katsoin Postimuseon ja sitten kolusin huolella Tampere 1918-näyttelyn, joka oli toki aiheeseensa liittyenkin hyvinkin raju ja vaikuttava - kertoihan se Suomen sisällissodasta (millä nimellä sitä nyt sitten itse kukin haluaa sanottavan). Tämä sotahan näkyi erityisen rajuna mm. Tampereella.

Ihan uusina kohteina meillä oli Finlaysonin alueella sijaitseva Vakoojamuseo, joka oli ihan hyvä. Jo melko kauan toiminnassa ollut Lenin-museo käytiin myös katsomassa. Tampere on ollut poliittisestikin hyvin merkittävä kaupunki ja ennen Venäjän tsaarin kukistumista V.I.Lenin vietti kaupungissa jonkin aikaa. Kommunistisen Neuvostoliiton historialle merkittävät ukot, Lenin ja Josef Stalin, tapasivat ensimmäisen kerran Tampereella ja sillä tavoin voi ajatella, että kaupunki on ihan oikea paikka moiselle museolle.

Kun menee Tampereelle, on jossain vaiheessa ihan pakko käydä Pyynikillä. Siellä harjun päällä on pieni ja sievä näkötorni, josta on mahtavat näkymät niin Näsijärvelle kuin Pyhäjärvelle ja koko kaupunkiin. Meidän kannaltamme oli aivan mainio juttu, että olimme kohteessa näin huhtikuun lopussa, koska kaupungissa ei vielä ole juurikaan turisteja ja paikalliset ovat tietenkin pääasiallisesti kiinni omassa arjessaan - kuka töissä, kuka koulussa ja kuka missäkin. Onnistuimme nimittäin ajamaan suoraan näkötornin pihaan, saimme ostetuksi munkkikahvit nopsaan ja meille riitti tilaa pienen pienessä kahviossa ja pääsimme tornin huipulle ilman mitään jonotusta. Kesällä sinne on pahimmillaan tuntien jono.

Täysin kaupunkia tuntemattomalle se on melkoisen helppokulkuinen, joskin nykypäivän vempele eli navigaattori on autossa hyvinkin merkittävä härpäke. Liikenne sujuu nyt näppärästi, kun siellä ei enää ole niin mieletöntä rakentamisen touhua kuin edellisillä kerroilla, kun rakenteilla oli tuo Nokia Areena ja ratikkahässäkkä. Kaupungissa on helppo ajaa, joskin siellä on oltava erikoisen tarkkana samanarvoisten risteyksien takia. Niitä tuntuu olevan paljon ja aika yllättävissä paikoissa.

Ainoa asia, mikä Tampereessa ärsyttää ei suinkaan ole musta makkara eikä murre. Ei edes korkeat rotvallin reunat. Niin, se ärsytys on sellainen jääkiekkoseura, jonka paidassa on pari kirvestä. Näin punapaitaisen pääkaupunkijoukkueen kannattajana täytyy tietenkin vastustella hieman tuota lätkää dominoivaa hurjaketta, mutta kuten eilen jo tässä blogissani kirjoitin, ensi vuonna on eri mestari ja se löytyy täältä pääkaupunkiseudulta päin.

Kotimaan matkailun kannalta uskaltaisin hyvinkin suositella kaupunkia kohteeksi. Se, millainen Tampere on ihan ydinkesällä on sitten toinen juttu. Sitähän me emme ole toistaiseksi kokeneet.