Asetin silloin joskus kesällä tavoitteekseni ajaa polkupyörällä yhteensä tuhat kilometriä tämän kauden aikana. Sen sain kuitenkin täyteen jo hieman elokuun puolivälin jälkeen ja koska kelit olivat edelleen suotuisat, päätin jatkaa pyörälenkkejä ihan normaaliin tapaan vailla sen kummempia tavoitteita.

Syyskuun lopulla huomasin ajaneeni edelleen samaan rytmiin kuin kesällä, mikä johtui paljolti hyvistä keleistä ja toisaalta siitä, että vaikka olinkin aloittanut taas työhommat, olivat päiväni niin lyhyet, että ehdin ihan mainiosti ajelemaan saman verran kuin kesäkuukausina. Niinpä minulla oli jo syyskuun lopuilla täynnä 1400 kilometriä. Siinä kohtaa tein uuden tavoitteen.

Ajattelin nimittäin, että teenpä uudeksi tavoitteekseni jälleen kerran 1000, mutta nyt se muuttuikin maileiksi. Yksi maili on 1609 metriä eli tuhat mailia on 1609 kilometriä. Kun minulla oli lokakuun alussa jo yli 1400 kilsaa täynnä, piti lopun olla suhteellisen helppoa. Fyysisesti se olikin helpompaa kuin alkukesästä, koska niin minulla kuin muillakin ihmisillä, on reisilihas kaikkein pisin vartalon lihaksista ja koko kesän säännöllisenä jatkuneen ajamisen takia, se ei kerryttänyt enää maitohappoa niin paljon kuin aloittaessani kauden. Vaatteiden lisääminen on ollut hieman haasteellista, koska lämpötila ja tuulet vaikuttavat niin paljon. Minä en halua lenkillä palella ja pyöräillessä käy viima sen verran ilkeästi, että joudun ylipukeutumaan, mikä taas aiheuttaa hillittömän hkoilun. Käytään fleece-alusasuja ja Rukan tuulipukua, jotka pitävät minut lämpimänä, vaikka ajaisin kovaankin vastatuuleen. Rajun hikoilun havaitsee, kun tulee kotiin ja alkaa riisua. Alimmat vaatekerrat ovat yleensä ihan märät.

No niin. Tuhat mailia on siis täynnä ja koska talvea ei vieläkään näy, jatkan ajamista, joskin olen jo hiljalleen yrittänyt kävellä, mikä on plantaarifaskiitin takia vähän hankalaa  ja suunnittelen jo kuntosalille siirtymistä ja pyörän siirtämistä talvivarastoon.