Vanhin lastenlapsistamme on 20-vuotias Lauri. Hän on tällä hetkellä armeijassa, mutta aamut vähenevät hyvää tahtia eikä jäljellä ole enää kuin 31, mikä koko touhusta on 8,96%. 11 kuukautta palvelevat käyvät armeijaa 347 päivää.  Tammikuussa aloittaneet pääsevät siviiliin 14. joulukuuta.

Yleensä tuon melkein vuoden käyvät varushenkilöt käyvät aliupseeri- tai upseerikoulun, mutta myös erikoiskoulutettavat sotilaat palvelevat myös tuon saman ajan. Lauri ei käynyt noita mainitsemiani esihenkilökoulutuksia, vaan hänen erikoisalansa on sama kuin hänen varsinainen ammattinsa eli hän on rekkakuski. Peruskoulun jälkeen hän ei halunnut mennä lukioon, vaan valitsi ammatilliselta puolelta logistiikan eli kuljetusalan ja suoritti siellä ammattitutkinnon ja ehti ajaa niin sanotun C-kortin, mikä käytännössä tarkoittaa enintään 7500 kg painavaa kuorma-autoa (sikäli kuin olen asian ymmärtänyt). Heti koulun jälkeen hän pääsi töihin ja ajoi vielä kierroksensa kaksi päivää ennen armeijaan astumista.

Tuolla palveluksessa hän sitten hakeutui yhdistelmäajoneuvokoulutukseen, mikä yleissuomen kielellä tarkoittaa niitä pitkiä rekkoja, joiden perässä ajamiseen suomalaiset kuskit ovat varsin kyllästyneitä. (Itse asiassa varmaan kaikki maailman henkilöautoilijat). Hänet hyväksyttiin ja sitten hän sai ajaa siellä tuon ns. E-kortin, mikä oikeuttaa huomattavan isojen ja pitkien yhdistelmien ajamiseen. Ymmärtääkseni hän on myös suorittanut jonkun vaarallisten aineiden kuljetustestin, mikä kuulostaakin aika loogiselta, kun on kyse armeijasta. Hyvinkin vaarallisia juttuja saattaa autojen lavoilla kulkea.

On kylmä totuus, että armeijan suorittamisesta ei välttämättä ole oman siviiliammatin kannalta kovinkaan paljon hyötyä. Toki hyvin merkittävää on se, mikä oma koulutus ja sitten oma työtehtävä on. On aika selvää, että lääkäriksi kouluttautunut tai kouluttautuva kandi tekee armeijassa lääkärin hommia. Kokki laittaa ruokaa, it-alan erikoistuntijat räpläävät tietokoneita ja niin edelleen. Toisaalta peruskoulun opettajalle tai viulistille on vaikea löytää ihan täsmällistä oman alan osaamistehtävää armeijassa. Laurin tapauksessa voidaan kyllä sanoa, että hän on hyötynyt varusmiespalveluksestaan ihan oikeasti. Koska pääasiassa koronakauden aiheuttamien viivästysten takia, hän ei ehtinyt suorittaa E-tason korttia ammattikoulutuksessa ja sitten sai tehdä sen armeijan palveluksessa, niin onhan se iso juttu. Jos joku ihan tavallinen matti meikä haluaa E-kortin, hän voi varmaan sen jotenkin suorittaa, mutta se tulee todella kalliiksi. Koska rekkojen kuljetus on Puolustusvoimissa merkittävä tehtävä, on toki luonnollista, että armeija kouluttaa henkilöt siihen tehtävään.  

Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että Laurilla on vähintäänkin hyvä mahdollisuus löytää töitä heti armeijasta vapauduttuaan. Vaikka kaikki nämä maailman ongelmat ovatkin monella tapaa vaikuttaneet Suomen elinkeinoelämään, ei silti mitään älytöntä  työttömyysuhkaa tunnu olevan. Maanteillä kulkee tosi paljon rekkoja, joten eiköhän sinne yksi pätevä kuski mahdu vielä sekaan.