Olen tämän syksyn aikana moittinut aika paljon jääkiekon liigassa pelaavaa suosikkijoukkuettani, HIFK:ta, saamattomuudesta ja mielikuvituksettomuudesta. Kuten olen jo usein todennut, joukkue ei ole päässyt vastustajan maalille tarpeeksi tehokkaasti ja näin maalit ovat jääneet odottamaan. Puolustus on myös töpeksinyt aika paljon ja kun varsinkin Taposelle on lirahtanut muutama kiekko näennäisen helposti selän taakse, on ehkä ollut syytäkin hieman arvostella joukkuetta.. Nyt viimeksi pelatut kolme matsia ovat taas olleet aivan toisenlaisia. HIFK on mättänyt vastustajien verkkoon yhteensä 17 maalia ja päästänyt vain neljä, ja yksi peli vielä ns. nollapeli. Suunta on ainakin hetkeksi kääntynyt.

HIFK:n kovuuden ovat nyt saaneet kokea ensin Kärpät kahdessa pelissä ja sitten KalPa. Ensimmäinen Kärppä-peli alkoi HIFK:n osalta surkeasti, kun oululaiset tekaisivat nopeasti kaksi maalia. Melkein yhtä nopeasti "stadin kingi" tasoitti ja sitten mentiinkin tasaisesti loppuun. Heti jatkoajan alussa oululaiset menettivät huolimattomuuttaan kiekon ja Julius Nättinen onnistui karkumatkansa päätteeksi tekemään upean maalin ja kaksi pistettä jäi Helsinkiin. Sitten heti lauantaina samat joukkueet kohtasivat Oulussa ja sitä peliä eivät oululaiset halua muistella - HIFK pelasi kuin hurmiossa ja mätti seitsemän osumaa Kärppien jäädessä nollille.

Sitten olikin viikon tauko ja sen päätyttyä HIFK sai  kuopiolaiset vieraakseen. Isännät olivat tylyjä ja veivät täyden potin 6-1 tuloksella.

Se olikin nyt tämän kauden ensimmäinen peli, jota kävin Nordiksella katsomassa. Meitä oli kolmen porukka - kuoromme johtaja, Jorma, vävy Miksa ja minä. Jorma on KalPan kannattaja, joten olihan meillä vähän pientä vastakkainasettelua, mutta ei häiritsevästi. Osaamme ottaa nämä jutut kohtuullisen leikkimielisesti, vaikkakin asiaankuuluvalla vakavuudella. Miksa ilmeisesti on aika neutraali näiden suosikkiasettelujen suhteen - en itse asiassa tiedä.

Nordiksella käynti vaatii aina jotain välipalaa. Ensimmäisellä erätauolla kävimmekin hakemassa hodarit, jotka ovat nyt tälle kaudelle hieman kehittyneet. Oli enempi maustetta ja jopa rucolaa päälle. Hiukan tulinenhan tuo oli, mutta ei pahasti.

Saa nyt sitten nähdä, kuinka kauan tämä HIFK:n reipas ote tuolla liigakaukaloissa kestää. Alkukaudesta maalien teko oli hetken aikaa jopa puolustaja Luke Martinin harteilla, mutta sitten Kristian Vesalainen sai hanat auki ja teki lyhyeen aikaan kymmenen maalia. Nyt viime aikoina muutkin etenkin maalintekoon roolitetut pelaajat ovat päässeet vauhtiin. Vesalaisella on edelleen sisäisen maalipörssin johto kymmenella osumalla, mutta ihan viime aikojen huippupeleillä on Eetu Koivistoinen päässyt jo kahdeksaan maaliin, Julius Nättisellä ja Iiro Pakarisella yhdeksän, Juha Jääskällä ja Aleksanteri Kaskimäellä kahdeksan ja Joonas Raskilla seitsemän. Puolustajista tehokkaimmat ovat olleet erittäin kovalyöntinen Luke Martin  kahdeksalla ja Petteri Lindbohm seitsemällä osumalla. On tietenkin merkittävää, että maalintekovastuu joukkuepelissä jakautuu useammalle. Ei huippukunto voi säilyä koko kautta, eikä yhden pelaajan varaan voi kaikkea laskea. Erikoisen huikea tilasto on hyökkääjä Jori Lehterälle, jolla on kaksi tehtyä maalia, mutta 27 syöttöä. Lehterä erottuu kentällä erinomaisesta hyökkäyspään pelaamisesta ja todella nopeista syöttöoivalluksista. Parhaimmillaan siellä pelikaverin ei tarvitse kuin vähän hipaista kiekkoa ja se päätyy maaliin, kun Lehterä ensin on pyörittänyt vastustajan kioskille.

Hyvin historiallinen hetki tuossa perjantain KalPa-pelissä nähtiin, kun todellinen HIFK-pelimies, Micke-Max Åsten, lempinimeltään Muuli, kirjoitti uuden luvun historiaan. Åsten on tunnettu raatajana, jonka rooli on enemmänkin olla puolustava ja vastustajan peliä rikkova vääntäjä kuin hyökkäyspään kärkenä ja maalintekijänä viuhtova maalikuningas. Åsten on vuodesta 2011 saakka pelannut liigassa ja siis vain IFK.ssa. Tuona aikana hän on pelannut  464 runkosarjapeliä ja 82 playoffs-peliä. Tähän asti parhaana kautenaan hän on tehnyt runkosarjan aikana kolme maalia kauden aikana, joskin näitä kausia taitaa olla neljä. Perjantaihin saakka tuo virnistelevä numerolla 45 pelaava raataja oli tehnyt tällä kaudella kolme maalia ja koko HIFK.n kannattajajoukko on vesi kielellä odottanut Muulin neljättä maalia. Sehän tuli KalPan maaliin ja kyllähän se koko Nordis, ainakin hifkiläiset siitä riemastuivat. Ja olivathan ne pelimiestenkin hymyt kentällä leveitä, kun he tajusivat Micke-Maxin ennätysmaalin syntyneen. Åsten on tällä hetkellä joukkueessa eniten HIFK:n paidassa liigapelejä pelannut, joten hänellä on iso arvo joukkueessa senkin takia. Eniten häntä kyllä arvostetaan todellisena oman joukkueen puolesta taistelevana, hyvinkin pelottomana tulisieluisena pelaajana. (Kuva on lainattu jostain, ehkä HIFK:n sivustolta tai jostain uutissivustolta)

Liiga jatkuu edelleen vahvasti tamperelaisvoimin Tapparan ja Ilveksen ollessa hieman karkuteillä 64 ja 62 pisteellä, mutta HIFK tulee kohtuullisen matkan päässä kolmantena 51 pisteellä. Kärpät on neljäntenä 46 pisteellä ja keskikastin tasaisuudesta kertoo se, että 11. oleva JyP on vain kuuden pisteen päässä Kärpistä. Sarjaa on nyt pelattu liki 30 kierrosta, osa joukkueista on jos sinne asti pääsytkin, eli ollaan puolivälissä. Ei tässä nyt oikeastaan voi olla varma mistään, paitsi ehkä siitä, että SaiPa on jäänyt valitettavan kauas muista piste-eron ollessa toiseksi viimeisenä majailevaan HPK:hon jo 16 pistettä. SaiPa ei ole pelannut huonosti, mutta yhden tai kahden maalin tappioita on valitettavan paljon.