En muista lapsuuden jouluista juurikaan mitään. Siis ihan lapsuuden. Jostain neljän-viiden ikävuoden kohdalta varmaan alkavat ensimmäiset muistikuvat sinkoilla, mutta suurin osa tapahtumista ei ole aikajanalla. Hajanainen kasa yksittäisiä tapahtumia pyörii silmissäni.

Ihan varma olen joulusta 1963. Olin kuusivuotias - itse asiassa lähes seitsemän. Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi eikä ruokakaan varmaan oikein maittanut, vaikka pöydästä varmaan löytyi kaikenlaista hyvää(kin) - siis lapsen mielestä hyvää. Luonnollisesti minua jännitti pukin tulo ja se epävarmuus, jotta tuleekohan se. No tulihan se sitten lopulta ja meidän piti sille pahvinaamalle, joka siis oli todennäköisesti aina Rauhalan Pentti, laulaa voimallisesti joku joululaulu, mikä varmasti tarkoitti hillitöntä huutamista.

En muista, mitä sain lahjaksi, mutta kai siellä suklaata ja villasukkia oli, ehkä joitakin kirjoja ja mahdollisesti pelejä. Jonain jouluna saimme jääkiekkopelin, mutta sitä en muista, minkä ikäisiä olimme.

Kivijärvelle muutimme 1966 ja ensimmäinen joulu siellä sisälsi varmaan herkkuja, villasukkia, lukemista, piirustustavaroita ja vaatteita - en muista eikä ole listaa niistä. Hieman vanhempana oppikoulun alaluokilla sain joka joulu jääkiekkovarustuksia ja aika lailla samantyyppisiä lahjoja kuin ennenkin. Aku Ankan vuosikerta kuului myös jossain vaiheessa vuotuisiin lahjoihin.

Mitä vanhemmaksi tässä on käynyt, sitä järkevimmiksi nuo lahjat ovat muuttuneet. Järkevyyden lisäksi myös määrät ovat pienentyneet. Yhteen aikaan toivoin ja sain kirjoja, mutta jo useamman vuoden ajan meillä on ollut kirjojen ostamis- ja saamiskielto ja niinpä sekin lahjahana on kuihtunut. Sama koskee cd- ja dvd-levyjä, joita ei muutenkaan meinaa enää saada. Uskoakseni en saa tänäkään jouluna mitään, ellei vaimoni ole hankkinut jotain ihan pientä tai sitten aineetonta. Olen hankkinut itse vain yhden lahjan - vaimoni saa leffalippuja.

Lapsillemme olemme hankkineet kaikille jotain tarkan harkinnan ja toiveiden kautta. Niin me heille hankimme lahjoja silloinkin, kun he olivat pieniä ja kuten me rouvan kanssa, myös aikuiset lapset saavat   lahjat tarpeen mukaan. Neljälle vanhimmalle lastenlapselle (20-,18-, 16- ja 13-vuotiaat) on hankittu jälleen ihan todellisen tarpeen mukaiset jutut samoin kuin toisen perheen hieman vajaa 3-vuotiaalle, jolle kyllä kelpaisi paketti kuin paketti, mutta eipä sielläkään hukuteta lasta turhanpäiväisiin asioihin.

Joulupukki ei vieraile kenenkään meidän kodissa, koska täällä kotitalossamme on vain kolme ihan aikuista ihmistä (me ja poikamme), vanhimman tyttären huushollissa ovat nuo isot lapset ja se vajaa kolmivuotias on nuoremman tyttären perillinen. Ihan turhaa palkata tämänikäisille tuo kuuluisa partaäijä.