Tänään on marraskuun 1.päivä. Kun katson ulos, näen aamulla ja illalla pääosin pimeyttä, mutta nyt, kun kello on vähän yli kahdeksan, siellä on sentään valoisaa, joskin lonkeronvärinen taivas ei pahemmin päästä valoa esiin ja siellä on siis kaiken kaikkiaan aika hämärää. Puiden lehdet, jotka ovat sitkeästi pysyneet puissa, ovat alkaneet hiljalleen putoilla, vaikka toki edelleen aika paljon niitä on kiinni siellä oksissa ja jotkut jopa ihan vihreinä. Vaahterat ovat päässeet niistä eroon ja niin mekin, kun olen hiljalleen puhallellut ne kasoihin ja sitten säkittänyt ja lopulta vienyt jäteasemalle. Hieman meitä  pohjoisempana on sadellut ankarasti lunta ja siellä tietenkin ovat haravointityöt jääneet ainakin vähäksi aikaa kesken. Minä aion jatkaa heti, kun hieman satelisi vähemmän. Märkiä lehtiä on hankala puhaltaa ja haravoida ja sitten tietenkin säkit painavat paljon.

***************

Ihan alkuviikosta tuli taas yksi syksyn merkki näkyviin. Havaitsin sen, kun lähdin ajamaan kotoa Nummelaan. Tuohon Porintielle kääntyessäni tuli vilkaistuksi tien reunaan ja kuinka ollakaan - liikennemerkki oli muuttunut. Sehän siis tarkoitti sitä, että olemme siirtyneet talvirajoituksiin. Tavallaan toki ihan hyvä, koska autoissa on  talvirenkaat ja tien pinnassa voi olla erinäisiä liukkaustekijöitä, jolloin normaali satasen rajoitus on usein ihan liikaa. Laitoin cruiseriin 84, mikä todellisuudessa on hyvin lähellä 80:tä gps:n mukaan ja koska autossani on ennakoiva vakionopeuden säädin, en aja hitaampien autojen perään, vaan autoni pysyy jonon mukaisessa nopeudessa, ellen sitten paina kaasua ja yritä puikahtaa ohi. Sitä en kyllä normaalisti meidän ja Nummelan välissä tee, koska se ei nopeuta matkaa paria minuuttia enempää ja sillä tieosuudella on aika lailla vaarallisia paikkoja ohittamista ajatellen.

Meidän ja Nummelan välillä sen vajaan kymmenen kilometrin matkalla tehdään kyllä tosi paljon vaarallisia ja laittomia ohituksia. Vaikka vastaantulijan valot ovat jo näkyvissä, lähdetään jopa risteysalueella ohittamaan ja tietenkin, jos on herkkä (usein saksalaisvalmisteinen) auto alla, niin kyllähän siitä pääsee, mutta vaarallista se on ja ennen kaikkea laitonta. Ikävän suuren ongelman aiheuttavat liian hitaasti ajavat. Jos/kun  rajoitus on 80 km/h, pitäisi jokaisen pystyä ajamaan sitä vauhtia. Nykyautot ovat sen verran hyviä ja vakaita, että niillä pystyy hyvin ajamaan tuota nopeutta ilman ihmeempiä vaaratekijöitä. 70 kilometrin nopeutta ajava (anteeksi nyt luokittelu, mutta vanha ihminen) aiheuttaa sekä itselleen että takana tuleville vaaran. Taakse muodostuu äkkiä melkoinen jono ja sitten aletaan ohitella, kun hermo menee ja aika monelta se menee hetkessä. Aika monet (etenkin saksalaisautojen ajajat) hermostuvat jo varsinaiseen rajoitukseen puhumattakaan selkeää alinopeutta ajavista köröttelijöistä. Olen lapsilleni sanonut, että kun minusta tulee köröttelijä, ottakoot auto minulta pois. Nykyautoni kulkee erittäin helposti 150:tä (tuli vahingossa kokeilluksi), joten minulla ei ole todellakaan vaikeuksia ajaa maanteidemme rajoitusten mukaan edes moottoritiellä. Olkoonkin, että se on japanilaisvalmisteinen kansanauto, kuten aikoinaan venäläinen "lujan laadun auto", ei se ole kehote ohittaa missä ja milloin tahansa.

                                                                         ***************

 

Ulkokelit ovat nyt sellaiset, että mitään erikoisempi ulkohommia ei oikein pysty tekemään, joten jos tuonne sateen väleihin tai keskelle viitsii mennä, tarkoittaa se pääasiassa lenkkeilyä. Kyllähän tuosta työhuoneeni ikkunasta näkee paljon koirien ulkoiluttajia, mutta muuten on hiljaista. Kotihommat ovat pääasiassa siivoilua ja sellaisten hommien tekemistä, joita on vetkuttanut huonojen kelien hetkille. Siivosin ja putsasin tässä eräänä päivänä ilmanvaihtolaitteen eli vaihdoin kaikki suodattimet ja imuroin ja pyyhin laitteen sisätilat.

Viime lauantaina lämmittäessäni saunaa astuin saunajakkaralle ja siitä meni yksi lauta poikki. Onneksi se olin minä eikä rouva, jolla on jalka ollut melkoisen kipeänä ja jos hän olisi menettänyt tasapainonsa joutuessaan varaamaan kipeällä jalallaan, olisi voinut sattua yhtä ja toista. Jakkarasta meni yksi lauta poikki ja jouduin ihan kiskomaan jalkaani, että sain sen irti. Onneksi minulla on reino jalassa - ei tullut mitään haavaa, joskin pieni nirhauma. Eilen, kun oli kurja ilma, korjasin jakkaran ja tein siitä aiempaa tukevamman. Aiemmin laudat olivat pitkittäin, mutta nyt laitoin uudet lyhemmän sivun suuntaisiksi, jolloin ne varmasti kestävät pitempään. Tein saunaremontin muistaakseni 2003, joten penkki kesti mainiosti 20 vuotta, joten eiköhän nuo seuraavat 20 vuotta suju samaan malliin. Että 90-vuotispäivää odottelemaan.