Olimme viikonloppuna häissä. Se on meille nykyään aika harvinaista, koska tuntuu siltä, että nuoret ihmiset eivät sittenkään pidä mitään mahtihäitä. Eivät nämäkään mitkään erikoisen suuret bailut olleet, enkä laskenut väkimäärää,  mutta selkeästi alle sata - olisikohan paikalla ollut jotakuinkin viisikymmentä juhlijaa. Vastavihityn parin herrapuoli on Irmelin serkun poika eli siis olimme ihan sukulaisjuhlissa. Toki vieraat olivatkin pääosin kummankin puolen sukulaisia, mutta hääpari oli kyllä kutsunut myös työkavereitaan ynnä muita ystäviä. Koska nykyään vihitään myös samaa sukupuolta olevia, niin selvyyden ja varmuuden vuoksi kerron, että tämä pariskunta on ihan perinteisen mallin rouva ja herra.

Pariskunta vihittiin Turussa jossain kirkossa, jonka nimeä en muista, mutta joka Turkua tuntee,  varmaan tunnistaa sen tästä kuvasta. Tuomiokirkko se ei ole, mutta vanha se kyllä on. Käsittääkseni jo 1400-luvulla rakennettu  eli alunperin katolinen kirkko. Ei ole kovin kaukana Turun keskustasta. Pappi oli varsin vikkelä puhuja, eikä todellakaan kupannut toimituksen tekemisessä, joten pari purjehti avioliiton venevalkamaan varsin sähäkästi. Häämarsseina oli sisälle tullessa Erkki Melartinin Prinsessa Ruusunen, jonka verkkaisessa tahdissa morsiamen isä saattoi tyttärensä kohti alttaria ja hyvin fiksusti he kävelivät marssin hitaassa tempossa. Ulos tuore aviopari lampsi Johann Sebastian Bachin pienen C-duuri preludin tahtiin. Sama biisi muuten, jonka tahdissa myös rouvani ja minä marssimme Jyväskylän kaupunginkirkon käytävää helmikuussa 1981.

Kirkon pihassa ei heitelty riisiä, kuten aiemmin on ollut tapana, vaan puhalleltiin saippuakuplia. Syynä tähän muutokseen on se, että riisit houkuttelevat lintuja ja jyrsijöitä ja sitten tietenkin paskovat kaikki kirkon etuoven raput ja sisääntulokäytävät.

Juhlapaikka oli vajaan kymmenen kilometrin päässä joku maatilamatkailupaikka. Hyvin restauroitu paikka keskellä lähes ei mitään. Saimme syödäksemme hyvin perinteisen buffet-aterian , joka oli äärimmäisen maukas ja todella kehujen arvoinen. Perinteisesti häissä on mukavasti ohjelmaa ja niin toki näissäkin häissä. Tapasimme vanhoja tuttuja ja tutustuimme nuoren rouvan sukulaisiin eli ihan vanhaan perinteiseen tapaan homma sujui.

Ajelimme kotiin illan jo pimennyttyä. Onneksi oli kuiva keli ja aamun kova sade oli vaihtunut poudaksi. Turusta ajaa meille puolessatoista tunnissa ja kotiin päästyämme jaksoimme vielä hetken katsella telkkaria. Usein,  jos juhlista tai reissulta tultua hyppää suoraan nukkumaan, ei se uni oikein pääse tulemaan, kun on vielä sellainen vauhtimoodi päällä. Joku telkkarijuttu tai lukuhetki ennen petiin painumista on hyvä pysäyttämään tuon juhlaeuforian.

Siis kaiken kaikkiaan oli tosi kivaa käydä häissä.