Otsikkoni kertoo ehkä heti jollekin lukijalle paljonkin. Kenelle minä nyt olen hyvästejä jakelemassa? Kyse on suomalaisesta kirjasarjasta, joka kertoo Helsingin poliisin murharyhmän työstä ja sivuaa myös porukan siviilielämää. 22-osaisen kirjasarjan kirjoitti MTV-uutisten rikostoimittaja Jarkko Sipilä, joka todennäköisesti kirjoittaisi sarjaa edelleen, ellei olisi kuollut sairauskohtaukseen pari vuotta sitten. Viimeinen kirja jäi kesken, mutta Sipilän tytär kirjoitti sen lopulta päätökseen. Minulla on juuri parhaillaan viimeinen teos kesken ja loppu häämöttää, mutta alan jo ikävöidä tätä kerrontaa.

Sipilä oli äärimmäisen ahkera ja teki työtään huolellisesti. Kirjat ovat hyvin selkeitä ja tapahtumat on helppo laittaa pyörimään elokuvina omassa päässä. Kirjailijan tytär, Annika Sipilä, joka viimeisteli viimeisen teoksen, on kertonut isänsä olleen kaikessa toiminnassaan hyvin tarkka ja suunnitelmallinen.

Tavallaan on onni, että löysin tämän sarjan vasta viime syksynä. Luen etenkin dekkareita tabletilta ja käyttämäni ohjelma antaa aina kirjan päätyttyä ehdotukseksi seuraavan sarjaan kuuluvan opuksen. Samalla tavalla olen lukenut mm. ruotsalaisia jännäreitä, kuten Anna Janssonin, Emelie Scheppin, Viveca Steenin ja Sofie Sarenbrandtin teoksia. Nyt kun sain paahtaa parissa kuukaudessa kaikki Sipilät, oli helppo säilyttää tarinoiden jatkuvuus ja yhteenkuuluvuus. Sipilä vei porukkaa eteenpäin ihan aikajanalla ja kun kirjoja ilmestyi kuta kuinkin yksi vuodessa, vanhenivat päähenkilöt samaa tahtia ja myös esim. tietotekniikan raju kehitys näkyi selkeästi.

Pidän Takamäki-sarjaa parhaana suomalaisena rikoskirjallisuuden jatkuvajuonisena kokonaisuutena. En tietenkään ole kaikkia lukenut enkä varmaan luekaan, mutta kehtaan vankasti suositella tätä. Tarinat olisivat loistavia myös elokuvallisesti, mutta jokainen varmaan tietää, että elokuvan tai tv-sarjan filmatisointi on tavattoman kallis projekti ja niinpä ne lässähtävät varsin herkästi, kun asioissa hypitään ja mennään niin sanotusti siitä, missä aita on matalin. Takamäestä on joku kuvaus tehty, mutta en ole sitä nähnyt. Arvioinnit filmatisoinnista ovat olleet vähemmän mairittelevia.

Jos tämän jutun lukija on päässyt tänne asti ja jos sattuu tykkäämään dekkareista, kehtaan suositella Sipilää. Takamäki-sarja on kuitenkin luettava järjestyksessä, jotta pysyy päähenkilöiden elämän tahdissa, joskin satunnaisesti luettu kirja ei pääse pahasti harhauttamaan lukijaa sivupoluille. Jokaisen tarina juoni on kuitenkin omansa ja kaikissa löytyy lopulta rikoksen ratkaisu.