Eilen sain viimein heitetyksi talviturkin. Uimataitoni ei ole kadonnut minnekään, vaikka viimeksi kävin uimassa 12. joulukuuta. En toki missään nimessä missään avannossa, vaan kanalomamatkallamme Kanarian saarilla ja itse asiassa ilmeisesti niin etelässä kuin siellä voi. Gran Canarian etelärannalla on kylä, jonka nimeä en muista, mutta siellä on kuitenkin majakka. Hotellimme oli ihan sen vieressä ja siellä kävin uima-altaassa pari kertaa puljaamassa, joten tuo päivämäärä on ihan tarkka. Meressä olisin halunnut käydä, mutta valitettavasti tuulet estivät tyrskyihin pulahtamisen.

Tämän vuoden turkki siis sai kuitenkin jäädä lillumaan itse asiassa aika perinteiseen tapaan Penikkalammelle. Se on pieni vesialue noin kymmenen kilometrin päässä meiltä ihan keskellä metsää. Pohjassa on ilmeisesti lähteitä ja niinpä lämpimillä ilmoilla pintavesi saattaa olla hyvinkin lämpöistä, mutta jo metrin syvyydessä vesi tuntuu hyytävältä. Lammen rannassa on maanomistajan oma laituri ja sitä saa käyttää, kun siististi toimii. Siinä on vesilämpömittari ja sen mukaan eilen illalla pinta vesi oli 24-asteista. Minulla täytyy olla yli 20 astetta, muuten jää uimatta. No, ehto toteutui ja näin sain heitetyksi turkin tämän vuoden osalta.

Parhaimmillaan olen päässyt uimaan toukokuun 10. tai 11. päivä ja siitä ei ole hirveän kauan - alle kymmenen vuotta. Silloin ilmat lämpenivät vapun jälkeen ihan käsittämättömästi ja ihan samoin tuollaiset pienet metsälammet. Toisaalta muistan tässä 10-15 vuoden ajalta sellaisen kesän, että kävin järvessä vasta elokuun alussa. Olen toki suomalaiseen tapaan mennyt mökkisaunasta järveen ja itse asiassa Paraisilla myös mereen, mutta niitähän ei hyväksytä esim. turkinheittotoiminnaksi. Monen vuonna olen ollut touko-kesäkuun vaihteessa Santorinilla, mutta ei turkkia voi Välimereen huuhtoa - se ei oikeasti irtoa siellä.

Kesän uintikausi on siis avattu ja välikö sillä, jos se päättyy tähän. Suoritusmerkintä on joka tapauksessa muistissa.