Tämä otsikko kuvaa tapahtumaa, joka ei ole ollut kovinkaan yleistä viime aikoina. Puolitoista vuotta sitten alkanut koronapandemia on eristänyt vallankin meidät ylemmän keski-iän saavuttaneet kansalaiset omiin nurkkiimme kuplimaan ja siinä sivussa kaikki kaverit ovat jääneet hetkeksi muistojen eli siis valokuvien ja videoiden sekä päässä liikkuvien ajatusten varaan.

Meidän nuorimman lapsosen toiset kummit asuvat noin parin tunnin ajomatkan päässä. Meillä on vuosien varrella heidän muuttonsa jälkeen ollut tapana tavata pari-kolme kertaa vuodessa - milloin meillä ja milloin heillä. Olemme ehkä hieman enemmän menneet sinne suuntaan, koska heillä on koiria ja vaikka meille saa tuodakin elikoita, eivät nuo koirat oikein viihdy vieraissa paikoissa. 

Ensinnäkin oli kiva tavata. Juttu jatkui siitä, mihin se jäi viimeksi tavatessamme, mikä puolestaan oli Thromoksen jäähyväiskeikan aikaan hieman vajaa kaksi vuotta sitten. Me olemme monessa suhteessa samankaltaisia ihmisiä ja siksi varmaan viihdymme niin hyvin keskenämme.

Sää viikonlopun aikana oli kovin tuhnuinen ja siksi vietimme aikaa pääasiassa sisällä, mutta eipä tuo haitannut. Pääasia oli tapaaminen ja siinä ne  kaikki parin vuoden aikana tapahtuneet kuviot tulivatkin selväksi. Minulla oli muistitikulla videoita, joten kaverimme pääsivät näkemään suvun pienintäkin, joka on nyt kohdakoin puolivuotias.

Perheen koirat ovat kivoja otuksia, joskaan en saanut heitä kertaakaan samaan kuvaan niin, että he olisivat ikään kuin poseeranneet kuvan ottajalle. Irlanninsetteri, Sylvi, eli tuo ruskea koira kyllä poseeraa kameralle, mutta Alma, collie, meni aina karkuun, kun yritin ottaa kuvaa. Yhden sain onnistumaan.

*********

Vuorokauden reissumme sujui nopeasti.  Lähdimme kotiin joskus kolmen maissa niin, että minä ehdin vielä käymään pyörälenkillä. Ennen lähtöämme Irmeli sai kotituliaisiksi tyrnimarjoja, kunhan vaan itse viitsi ne kerätä. No, kyllä kaveri auttoi. 

Kun tulimme kotiin, piti meillä alkaa kylppärin pesuun, kun siellä oli ihan outo haju. Ensin tietenkin ajattelee jotain vesivahinkoa, mutta totuus löytyi loppujen lopuksi googlettamalla. Pyykkikone oli syyllinen. Pesemme harvoin kuumilla lämpötiloilla ja se sitten aiheuttaa hiljalleen bakteeripesien kehittymisen koneen sisään. Konetiskiainetabletin peseminen 90 asteessa auttoi ja käytännössä se döfa katosi taivaan tuuliin.

Mukava viikonloppu - jälleen.