Syyskuu oli harvinaisen lämmin. Ilmatieteenlaitoksen mukaan yksi lämpimimmistä ja senhän toki huomasi lähes aina, kun tunki nokkansa ulos. Kahdenkymmenen asteen lukemia hätyyteltiin moneen otteeseen ja minäkin kävin monta kertaa pyöräilemässä vielä pyöräilyshortsit jalassa. Jotkut, jotka vielä jaksoivat ja viitsivät uida järvissä kehuivat, että veden lämpö oli hyvinkin parinkymmenen asteen tienoilla, mikä on melkoisen hurjaa syyskuussa, mutta meikäläiselle toki ihan liian kylmää.

Viime viikolla tapahtui sitten lopulta käännös oikeaan syksyyn päin. Maamme yli on virrannut kylmää ja sateista ilmamassaa kovien tuulten ja jopa myrskyisten puuskien kera ja niinpä syksyn merkit ovat kirjaimellisesti olleet näkyvissä. Pahimmillaan tuulen voima oli länsirannikon puuskissa yli 30 m/s, mikä on jo hyvin lähellä virallista myrskymääritelmää. Sattuipa sellainenkin juttu, että Ahvenanmaalta Turkuun matkaava Viking Linen laiva jäikin Maarianhaminaan odottamaan tuulen tyyntymistä. Ne paatit eivät ihan herkillä jää paikoilleen, mikä siis kertoo tuulen rajuudesta.

Yksi sellainen vakaa merkki on muuttolintujen lähtö kohti eteläisempiä seutuja. Tuhansien  ellei peräti suurempienkin yksilömäärien lintujoukot ovat olleet kokoontumispaikoillaan kyttäämässä tuulten kääntymistä suotuisiksi. Isot vesilinnut eivät nimittäin lähde vastatuuleen puskemaan tuosta Suomenlahden ja Itämeren yli, vaan odottavat kärsivällisesti, että pohjoiset virtaukset alkavat työntää niitä oikeaan suuntaan. Sellainen lintunen kuin kurki on sen verran iso, että se helposti väsyy vastatuuleen puskiessaan ja meren päältä on sitten hankala löytää lepopaikkaa. Siksi on kätevää, että myötätuulessa voi vain levittää siipensä ja antaa mennä mahdollisuuksien mukaan ihan tuulivoimalla.

Lehtipuiden vihreys on nyt alkanut meidän korkeudella hiljalleen muuttua punaisen ja keltaisen värin ruskasekoitelmaksi. Teknisestihän se tapahtuu niin, että puu imee lehdistä lehtivihreän runkoonsa, jolloin koko lehti lopettaa toimintansa ja irtoaa oksista. Siinä sitä sitten riittää haravanaisille ja -miehille puuhaa joksikin aikaa. Meillä ei pahemmin kyllä haravaa käytetä, koska ostin muutama vuosi sitten varsinaisen helvetinkoneen eli lehtipuhaltimen. Kone on tehokas, mutta huolehtii samalla siitä, että lähinaapurit eivät nuku päiväunta. Sen verran reima on tuo puhaltimen ulina. Viikonloppuna aloittelinkin puhallusta ja sain kasatuksi kolme säkillistä jäteasemalle vietäväksi ja lisäksi täytin vanhan kompostimme, joka nykyään on pelkästään lehtikompostorina. Viime syksynä sinne kasaamani lehdet ovat kyllä mullittuneet hienosti.

Sellainen tosi outo juttu on tähän lämpimään syksyyn sattunut, että olen joutunut ajamaan nurmikkoa vielä syyskuussa ja itse asiassa vielä tässä lokakuun puolella. Se vaan kasvoi ja kasvoi ja vaikka luukin ihan syyskuun lopulla, että nyt se sai riittää, niin eipä mitä. Sieltä se vaan maan alta puski ja ajattelin, että parempi päästää se talvehtimaan mahdollisimman lyhyenä ja niinpä vielä viime perjantaina ennen viikonlopun myrskyjä ajoin suurimman osan nurmikosta lyhyeksi. Pensaiden ja puiden alta en enää viitsinyt.

Yleensä tässä syksyn alla ajan vielä ojatkin lyhyeksi, jotta sitten niiden siivoaminen olisi helpompaa. Tällä kertaa ulkoistin tehtävän Aleksanterille, joka aina silloin ja tällöin käy tekemässä meillä hommia, jos minä en syystä tai toisesta (eli selästä) kykene siihen itse. Vihoviimeisin laite herkästi kipeytyvälle selälleni on siimaleikkuri. Se on kevyt, mutta sen kanssa joutuu aina väkisin sellaiseen asentoon, että ei kerrassaan kykene tekemään hommia muutamaa minuuttia kauempaa. Minulla on myös pieni raivaussaha, joka on tavallaan hieman siimaleikkuria isompi ja järeämpi laite, mutta se kiinnitetään kantoliiviin ja sen kanssa voi tehdä hommia suorana ja näin se ei aiheuta selälle niin ikävää painetta. Kaadoin sillä eilen vanhan perennapenkin, missä korkeimmat kasvit olivat jo kuta kuinkin metrin korkuisia.

Syksy on joka tapauksessa tullut ja tästä eteenpäin niin kauan, kunnes ensi lumi sataa, löytyy tuolta puutarhasta koko ajan jotain pientä ja välillä isompaakin tekemistä. Jotkut kutsuvat sitä hyötyliikunnaksi - pöh.