Meidän pihassa on tolkuttomasti pensaita. Niitä ei saa katkotuksi siimaleikkurilla ja moottorisaha taas on liian korskea peli moiseen hommaan (ja itse asiassa vaarallinen). Olen noita pensaita katkonut käsin isolla, pitkävartisella leikkurilla, joka on tehokas,mutta hidas. Niinpä tuumasta toimeen ja hankin raivaussahan.

Sillä saa nopeasti esimerkiksi hankalan ja piikkisen ruusupuskan poikki puhumattakaan orapihlaja-aidasta. Nämä kaksi mainittua risukasaa tulevat saamaan huutia lähiaikoina ja kyllä niitä puskia täällä riittää.

Aleksanteri (siis tyttäremme nuorin poika) on seiskaluokkalainen ja nyt tämän etäopetusjakson aikana hänen on tehtävä kotona tai jossain tällaisia teknisiä touhuja käsityöhommia varten. Onhan noita kotona ollut riittämiin, mutta onpa hän auttanut vaariakin ja mummoa joissakin hommissa. Hän on siis tehnyt meillä isoveljen kanssa runsaasti lumitöitä,  sahaillut valtavan määrän lautoja ja tuhosi myös suuren siirtolavan poltettavaan formaattiin. Hän on tulossa vaihtamaan Pampulan renkaat viikonloppuna ja sitten vielä edessä on kasvihuoneen rakennus. Ihan en sitten pojilla ole näitä hommia orjatyönä teetättänyt, vaan pientä palkkiota olen jaellut.

Eilen sitten pyysin hänet kasaamaan sen uuden raivaussahan. Hän tuli paikalle omat työkalut mukanaan ja varsin nopsaan pisti laitteen pakettiin. Sitten seurasi melkoisen tarkka käyttöönotto-opastus ja siinä kohtaa tuli mieleen, että hän on synnynnäinen kauppamies, joka selittää vaikka pingviineille, että nyt kannattaa ostaa kaupasta kuutiopakattuja jääpaloja.

Raivaustyöt alkanevat viikonloppuna.

raivaussaha.jpg