Joulu on ohi tältä erää. Minun jouluni alkoi jo marraskuussa, kun lauloimme kuorotreeneissä joululauluja ja treenasin toisen kuoron säestyksiä. Koska en enää pidä koulussa musiikkitunteja, ei minun tarvinnut töissä soitella joululauluja, mutta kyllähän niitä alkoi pyhien lähetessä tulla radiosta ja telkkarista silmät ja korvat täyteen ja nyt kyse on niistä rimputuksista, joita on tehty enemmän tai vähemmän ja joista minä en tykkää. Vanhat ja arvokkaat ja useimmiten hengelliset joululaulut ovat sellaisia, joista edelleen pidän ja vaikkapa Sibeliuksen "En etsi valtaa loistoa" ja Adamsin "Oi jouluyö" ja vaikka "Maa on niin kaunis" ovat sellaisia lauluja, joihin en kyllästy.

Meidän joulukonserttimme peruuntui koronan takia, mutta ehdin kuitenkin olla kauneimpien joululaulujen orkesterissa pianistina ja vielä jouluaattoyön hartaudessa laulamassa. Toisen kuoron kanssa pidimme kaksi konserttia ja itse kävimme kuuntelemassa Club for fivea eli olihan tuota musiikkipuolta enemmän tai vähemmän.

Oma joulun viettomme oli pääasiassa kotona löysäilyä, telkkarin katsomista ja lueskelua. Pakkanen on ollut varsin reipas ja niinpä olemme viihtyneet paremmin sisätiloissa. Kävin hiihtämässä aatonaattona ja jouluaattonakin kävin hieman kävelylenkillä, mutta muuten on liikehdintä ollut vähäistä. Omikronin takia kuntosali menee huomenna kiinni eli siihen puoleen ei nyt pääse satsaamaan, mutta pakkanen ilmeisesti hellittää jonkin verran ja uskoisin pääseväni hiihtämään. Toki pakkasellakin voi hiihtää, mutta eihän se hyvää kurkulle tee ja aika nahkeaa on sujutella reippaan kymmenen asteen pakkasella.

Kaikki lapset ovat käyneet tämän juhlan aikana. Vanhinhan asuu tuossa ihan lähellä ja häntä ja lapsia nähdään muutenkin. Kaksi muuta asustelevat sitten reippaan puolen tunnin ajomatkan päässä eli toki näemme heitäkin usein. Nyt oli oikein erikoinen juhlan tunne, kun nuorin lapsistamme oli yhdeksän kuukautta vanhan tyttärensä kanssa meillä kolme yötä. Pitkästä aikaa tässä talossa asusteli tuollainen pieni ihmistaimi. Oli hän tosin lokakuussakin muutaman yön. 

Joululahjoja emme hankkineet juuri lainkaan. Joitakin tarveharkintaisia hankintoja tehtiin, mutta se oli sitten siinä. Me aikuisimmat olemme jo siinä iässä, että hankimme oikeasti tarvitsemamme romppeet itse emmekä halua ympärillemme nurkkiin pyörimään mitään ylimääräistä joutavaa.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki. Meillä oli tänä(kin) vuonna varsin hillitysti syötäviä ja kun niitä mätti naamariin aatosta tapaniin saakka, tuli siinäkin mitta täyteen. Nyt sitten alkaa paluu tavallisiin arkiruokiin ja kun rouvakin käy töissä nämä välipäivät, ei meillä ole mitään erikoisempaa suunnitteilla. Joitakin vähäisiä jouluruokajäämistöjä on vielä tallella, mutta ne menevät sitten siinä sivussa.