Kotimainen komedia vuodelta 1951 SuomiFilmin kustantamanako? No ei! Kotimainen kauhuelokuva niin ikään SF-tuotantoa? No ei! Jörn Donnerin ohjaama kevytpornoilu 1970-luvulta? No ei! 
Päästän piinasta. Kyseessä on robotti-imuri, joka kulkeutui rouvan toimesta meille ja kuten meillä on tapana, se sai heti nimen ja mikä sen sopivampaa ahkeralle siivoojalle kuin Hulda.

Koska työpäiväni ovat huomattavan paljon lyhemmät kuin rouvalla, toimin pääasiassa kartanomme siivoojana. Toki tuo tänään äitiyttään juhliva vaimoni siivoilee usein, mutta koko homman suurimpana ongelmana on se, että hän ei voi sietää imurin ääntä. Siispä hän meni kauppaan ja hankki tuollaisen vekottimen. Tarkkaan ottaen hän meni verkkoon...

Hulda on ihan nätti. Olisiko jonkun 30 senttiä läpimitaltaan - en ole viitsinyt mitata. Melkoisen matala hän on ja siinä on se etu, että hän menee näppärästi sängyn ja sohvan alle. Olen kyllä imuroinut niitäkin paikkoja, mutta totuus on se, että niihin on vaikea päästä, vallankin kun alkaa jo itse olla hieman vanha ja känkylä.

Hulda tarvitsee ravinnokseen pelkästään sähkövirtaa. Lisäksi häntä täytyy ajoittain putsata esimerkiksi tyhjentämällä pölynkeräysastia, joka on yllättävän pieni. Sitten on jonkin verran putsaamista pienellä harjalla, mutta se käy kyllä näppärästi.

Huldaa on aika hauska seurailla. Aluksi hän aina mittailee imuroitavan alueen eli selkeästi laatii jonkinlaista karttaa muistiinsa. Sitten hän alkaa suhailla edestakaisin ja melkoisen tarkasti hän saa kaikki vapaana olevat alueet läpikäydyksi. Jos edessä on jotain hän etsii kiertoreitin ja jatkaa sitten aiottua suoraa pitkin. Välillä sitten Hulda juuttuu jonnekin nurkkaan esimerkiksi johtoihin ja silloin on mentävä apuun. Matoista hän pääsee yli helposti, mutta keittiön matto on ongelmallinen. Sen kanssa hän joutuu vielä treenaamaan. Huldan siis voi laittaa kulkemaan milloin vaan, mutta kun haluaa tehdä kunnollisen imuroinnin, kannattaa ensin viedä matot ulos ja nostella kaikki tavarat lattioilta ja myös tuolit pois edestä. Silloin työteho on parhaimmillaan.

Tässä kuvassa Huldan takana on hänen ruokailukeskuksensa eli teknisesti ottaen laturi. Kun Huldalla on enää kymmenisen prosenttia virtaa eli voimaa käytössään, hän automaattisesti ihan itsekseen menee latauspisteeseen. Kun hän on syönyt hyvin eli siis saanut rittävästi latinkia, jatkaa hän automaattisesti hommiaan ilman, että meidän tarvitsee tehdä mitään. 

Olen liittänyt Huldan työn seurannan puhelimeeni. Toki minun on oltava selvillä näin työnantajana, mitä Hulda palkkansa eteen tekee. Voin pysäyttää hänet kesken kaiken ja antaa lepotauon ja yhtä lailla voin kännykälläni laittaa hänet töihin takaisin ja tämä siis onnistuu käytännössä mistä tahansa. Riittää, kun hänessä on tarpeeksi virtaa ja lattiat ovat vapaat. Testasin tätä eilen laittamalla Huldan duuniin ollessani kaupassa.

Huldan työskentelyä voi seurata kännykästä. Tässä kuvassa näkyy hänen imuroimansa alueet. Se, joka tuntee meidän kartanon, osaa tulkita viivoista, että kaikki muut paikat, paitsi takkahuone ja osa kirjastoa ovat tässä vielä kesken. Tietohallintoon en häntä päästä, koska minulla on usein kitaran tai pianon johtija pitkin lattiaa ja niihin Hulda sotkeutuu herkästi. Huomaatte, että Huldalla on evästauko (Low battery charging...). Lataamispaikka on tuo oranssi pallukka.

Saapa nyt  sitten nähdä, miten Huldan työsuhde toteutuu ja onko hänestä mihinkään, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.