Danny teki 1960-luvulla biisin Vain lunta. Sellaistahan tämä nyt on ollut parin viime viikon aikana. Lumeton joulukuu, sitten aika hillitty lumiaika tammikuussa, jolloin myös iso osa sataneesta talvipeitosta suli pois rajun suojan aikana ja sitten tässä helmikuun alkuhetkillä taas kunnon lumisateet ja jos kohta olikin kaunista ja talvista, aiheutti se myös hammasten kiristystä noiden lumitöiden osalta. Valtteri-myrskyn aikaan tein lumityöt yhden vuorokauden aikana kahdeksan kertaa, mutta silloin lumi oli pakkaslunta ja vallan kevyttä eli työmääränä ei niin kovaa kuitenkaan. Ongelmaa aiheutti akillesjänteeni, joka on ollut niin kipeä, että pari päivää kului melkein kävelemättä ja olin jopa sairaslomalla duunista. Hiljakseen sain kuitenkin työnnetyksi lumet pois pihasta.

Pihasta kyllä, joo, mutta ei katolta. Lumi kasautui sinne ja tulihan sitä pian kolme- neljäkymmentä senttiä. Seuraavaksi ilman lämmetessä, se muuttui tietenkin vetisemmäksi ja samalla raskaaksi ja kun meillä on liukas peltikatto, alkoivat kotiperäiset laviinit (=lumivyöryt). Julmalla jyrinällä tuli lunta alas oikein kunnolla. Tässä meidän takapiha viime sunnuntaina puolen päivän jälkeen. Eihän tuossa vielä paljon siinä mielessä ollut, että lumikasa ei yltänyt edes ikkunaan saakka, mutta vielä tässä vaiheessa talvea en tietenkään voinut tietää enkä edes arvata, miten paljon lunta vielä olisi luvassa. Sinä keväänä, kun rouva täytti 50 vuotta, tuli lunta ensin alkutalvesta paljon ja sitten vielä helmikuussakin todella runsaasti ja silloin lumiraja nousi niin korkeaksi, että meidän olohuoneen ikkunoista ei nähnyt ulkoa muuta kuin taivasta, jos istui sohvalla. Tuollaisesta lumen määrästä aiheutui sitten tietenkin hyvin vetinen kevät ja jo silloin otin tavakseni tyhjentää seinien vierustat, ettei talo ihan uisi sulamisvesissä.

 

Viime talvena oli tilanne hieman samanlainen ja silloin pyysin Laurin ja Aksun kanssani lapioimaan enimmät  lumet pois seinän vierestä. Sama juttu nyt sitten tänä vuonna. Olin jo kolaillut vähäiset lumet kauemmas seinän viereltä aiemmin tammikuussa ja tämän järkyttävän kasan kanssa oli ryhdyttävä samoihin hommiin. Aloitimme rouvan kanssa hiljalleen ja työ etenikin ja sai lopulta hyvän loppukirin, kun saimme Aksun avuksemme. Kolmisen tuntia siinä silti meni ja pimeäkin ehti hiipiä.

********

Sitten hetimmiten, kun saimme takapihan siivotuksi, alkoi taas kova jyrinä. Katto "öysäsi" (= keskisuomalainen murresana) lumet etupihalle. Se taas tarkoitti, että ei mitään mahdollisuutta päästä edes etuovesta ulos kiipeämättä "lumivuoren" yli. Onneksi meillä on takaovi.

Eihän tuota paljon ollut, mutta vaihteeksi taas ihan järjettömän raskasta ja sitten taas sellainen ongelma, että mihin tuon kaiken veisi. Jalkaan ja selkään sattui, joten senkään takia en yhtään kuvitellut tarttuvani lapioon ja kolaan, vaan soitin tutulle traktorimiehelle ja pyysin häntä käymään sitten, kun ehtii muilta lumihommiltaan, joita toki oli enemmän kuin kotitarpeiksi. 

Traktorimies tuli sitten ja teki, mitä pyydettiin. Toki siitä pitää maksaa, mutta sehän on heidän työtään, joten ilman muuta se kuului asiaan. Siinä ei ison koneen kanssa kauan kestänyt ja taas on piha siisti ja vapaa lumesta.