Nyt, kun olen eläkkeellä, eivät viikot ja päivät tunnu oikein eroavan toisistaan. Arkenakin on pyhä ja päinvastoin. Kun työssä käyvät pitävät lomaa, minä jatkan kaikessa rauhassa omia juttujani sillä erotuksella, että harrastuksetkin ovat ainakin jossain määrin vapaalla. Tällä viikolla ei ole ollut kreikan tuntia, bänditreenejä eikä kuoroa. Kreikkaa olen kyllä lukenut, mutta kuorokansioita en ole avannut, koska itse asiassa osaan jo marraskuun keikkojen hommat ja niitä sitten viimeistellään koko kuoron harjoituksissa.

*************

Tämä viikko on sujunut nopeasti. Ohjelmaan on kuulunut lehtien haravointi tai itse asiassa puhaltelu ja sitten kyllä haravoiden olen siirrellyt lehtikasan jätesäkkeihin, jotka sitten kävin tyhjentämässä tuolla jäteasemalla. Näiden lämpenevien kelien ja nytkin ihan liian lämpöisen syyskuun takia eivät lehdet vaan ole oikein päässeet putoamaan puista ennen kuin tässä parin kylmän yön ansiosta vaahterat pääsivät vauhtiin. Toistakymmentä 250 litran säkkiä olen saanut jo kasatuksi.

*************

Meillä oli koira hoidossa. Kyseinen koira on Essin Davy, joka vietti meillä reippaan vuorokauden, kun Essi oli lastensa kanssa vähän reissussa. Meikäläisille tekee hyvää silloin tällöin touhuta "rakin" kanssa ja huomata, että sen kanssa on oikeasti niin paljon hommaa, että ei sitä jaksaisi. Keskiviikkoaamuna lähdin jo ennen seitsemää kävelemään Davyn kanssa ja ei siinä mitään, mutta kun miettii, että se sama homma on koiran omistajalla jokapäiväistä kelistä ja omasta fiiliksestä huolimatta, niin ei kiitos. Niin mukavaa seuraa kuin koira voikin olla, ei aamulenkki kylmänä ja sateisena päivänä yhtään innosta.

****************

Keittiön seinän maalaamisesta on rouva puhunut pitempään. Ei se mitenkään huonossa maalissa ole ollut, mutta ikkunaremontin jäljiltä sinne jäi reikiä vanhan verhohässäkän jäljiltä ja kyllähän valkoinen seinä likaantuu helposti vuosien kuluessa etenkin keittiössä. Niinpä suojasimme ikkunan, raamit ja rajakohdat ja kutsuimme maalarimestari Aksun paikalle sutimaan seinän. Hyvin homma sujui ja meillä on taas siisti ikkunaseinä.

***********

Kuten olen moneen kertaan kertonut, heräilen normaalisti aika varhain. Milloin viideltä, milloin kuudelta ja joskus harvoin nukun pitempään. Aina tässä lokakuun aikana tajuaa, kuinka älyttömän nopeasti valoisa aika lyhenee ja päivänvaloa saa odotella pitkään ja myös havaita, että se valo katoaa myös iltapäivällä aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Tämä kuva on otettu tänä aamuna puoli kahdeksalta. Toisaalta jouluun ja sitä ennen talvipäivän seisaukseen on enää juuri ja juuri pari kuukautta, joten ei ihmekään, että valo alkaa olla vähissä. Aamut toki hieman muuttuvat marraskuun alussa parin viikon ajakasi, kun käännämme taas kellot normaaliaikaan, mutta sitten taas vastaavasti illat pimenevät eikä Pikku Kakkosen alkaessa enää ulkona näe mitään.

***********

Näin tämä menee.