Kirjoitin 9.12. aloittaneeni talven hiihtokauden juhlallisesti itsenäisyyspäivänä. Samassa tarinassa kerroin tavoitteekseni suksia suolle.....no ei, tavoite oli suksia vähintään 300 kilometriä tällä hiihtokaudella. Se on määrällisesti vähän, mutta koska hiihto on etenkin täällä Etelä-Suomessa erittäin herkillä oikuttelevien talvisäiden vuoksi ja toisaalta talvella ollaan suhteellisen herkkiä virustaudeille, saattavat suunnitelmat muuttua hyvinkin helposti.

Nyt olen joka tapauksessa päässyt tavoitteeseeni ja tästä eteenpäin kaikki on plussaa. Viime talvena olin jo heittämässä suksia nurkkaan tähän aikaan, kun lumet sulivat kokonaan ja esimerkiksi 9. helmikuuta, Laurin sotilasvalapäivänä, lunta ei ollut lainkaan. Sittenhän hiihtolomaviikon alussa satoi sen verran, että pääsin hiihtelemään ja sain koko talven summaksi 301 kilometriä. Hiihtokautta riitti maaliskuun puoliväliin saakka.

Meillä on ollut hyvin lunta joulukuun alusta saakka, mutta onhan tässä pari kovempaa suojajaksoa ollut ja niiden aikana  lumet saivat aika lailla kyytiä ja heti lämpimien jaksojen jälkeen nuo hiihtoradat jäätyivät hyvin hankaliksi. Kyllä siellä hiihtämään pääsi, mutta liukkauden ja kovien tuulien takia on joutunut olemaan hyvin varovainen. Toisaalta meillä on sitten ollut pari erinomaisen kylmää jaksoa ja vaikka tiedänkin monen urhoollisen käyneen silloinkin hiihtämässä, minä en ole kuulunut enkä kuulu sellaiseen ryhmään. Lauluharrastuksen takia en mene ehdoin tahdoin hönkimään hyvin kylmää ilmaa kurkkuun ja syvälle keuhkoihin, koska siinä saa helposti sellaisen limaisen köhän aikaiseksi, vaikka ei muuten olisi lainkaan sairas. Johann Sebastian Bachin Johannes-passio ei taivu, jos kurkku on arka. Sen verran korkeissa soundeissa siinä lauletaan. Pakkasrajani on kymmenen asteen tienoilla, kunhan ensin haistelen tuulia. 

Nyt siis aion jatkaa hiljakseen hiihtohommia ilman sen kummempia tavoitteita. Lähden hiihtämään aina, kun siltä tuntuu ja kun se on muuhun tekemiseen sopivaa. Säiden suhteen olen krantumpi kuin nuorempana, kun saatoin lähteä kovana pyrypäivänäkin kertämään harjun latuja. Näin vanhuuden kynnyksellä olen sen verran laiska, että en ihan kaikkeen taivu. 

Tammikuun lopun suojasäät tekivät todellakin hallaa lumille ja sitten tulikin pakkasta ja kovia tuulia ja ladut tosiaan olivat erittäin jäiset ja sellaisella pohjalla on hankala edetä, kun tuuli puskee edestä tai sivusta. Eilen tuli sitten viimein sen verran lunta, että latukone pääsi reitille tekemään uusia uria ja tämän aamun hiihtoreissu olikin sitten kertakaikkisen upeaa. Sukset luistivat ja pitivät hyvin eikä tullut yhtään kylmä. Ei minulle muutenkaan kylmä pääse tulemaan, koska minulla on alimpana kerroksena merinovillakerrasto ja päällyspukuni on erinomainen tuulen kestävä puku.