perjantai, 24. maaliskuu 2017

Minun historiani ch.29

Vuosi 1985. Hiihdon MM-kisat sivakoitiin Seefeldissä, Itävallassa. Norja saavutti viisi kultamitalia ja oli ylivoimainen menestyjä. Suomalaiset saivat kaksi kultaa - joukkuemäessä ja 15 kilsan hiihdossa, Kari Härkönen. Toki mitaleita vielä siihen aikaan tuli kaikista lajeista ja kokonaissaldo oli kuitenkin komea - yhdeksän mitalia. Euroviisuja kisailtiin Göteborgissa, missä Norja otti kautta aikain ensimmäisen voittonsa. Suomen edustajana oli Sonja Lumme, joka lauloi Eläköön elämä-laulun sijoittuen yhdeksänneksi 19 maan joukossa. Jääkiekon maailmanmestaruudesta kisailtiin Prahassa. Suomi sijoittui viidenneksi jättäen Ruotsin seuraavalle sijalle. Sitä ensimmäistä mitalia saatiin kuitenkin edelleen odottaa. Yleisurheilun osalta pidettiin arvokisojen suhteen välivuotta.

Uusi vuosi alkoi ihan tavalliseen tapaan. Koulua, kuoroa, lenkkejä, Essin hoitoa, vierailuja Helsingissä minun veljeni ja Irmelin siskojen luona. Arki oli hyvin säännöllistä vallankin, kun Irmeli odotti vauvelia ja niinpä viikot ja viikonloput vietettiin hyvin rauhallisesti. Vapaa-aikaa vietettiin talon väen kanssa - ei paljon, mutta aika ajoin. 

Lenkkeilin uutterasti. Irmeli oli töissä Nummelassa ja hyvin usein vein hänelle auton työpäivän päätteeksi ja kun hän sitten essin kanssa piipahti Nummelan isommissa kauppaliikkeissä, niin minä lähdin juosten kotiin. Hyvin suosittu oli ns. Irjalan lenkki, jota pyörin tiuhaan tahtiin monta kertaa viikossa. Se oli kertarykäisynä noin kympin pätkä. Joskus kiersin sen päälle vielä kirkonkylän. Hyvin suosituksi tuli myös ns. Vanjärven lenkki, joka ei kylläkään yltänyt ihan sinne asti, vaan siihen tietämille. Lähelle viittätoista se taisi kuitenkin sitten olla, kun vielä kiersin kotiin tuosta kylän ympäri. Kävin jopa aamulenkeillä, mutta tyydyin kyllä aina ihan puolen tunnin hissutteluun. Urheilukentällä sain mitatuksi itselleni melko tarkkaan viiden minuutin kilometrivauhdin, jolla kunto nousi hyvin - nopeus ei, mutta enhän minä sitä hakenutkaan.

Kantaattikuoro lauloi kaikissa suurissa kirkkovuoden juhlissa eli ei mitään suuria esiintymisiä, mutta hiljalleen siinä kehittelimme Faurén Requiemia, joka kehittyi koko ajan uuteen kuosiin. 

Kesäloman alku oli hyvin hiljainen ja rauhallinen. Vauvan syntymä oli laskettu jonnekin juhannuksen tienoille ja niinpä emme muistaakseni ihmeesti missään käyneet, mutta en minä sitä oikeasti muista. Pääasiassa olimme kotona. Irmeli oli jo äitiyslomalla ja minä kävin uutterasti lenkillä ja touhusin kotihommia. Paavo-Pekka syntyi sitten kesäkuun 29. päivänä Jorvissa. Irmelin äiti oli hoitamassa Essiä sen aikaa, kun minä olin sairaalassa. Irmeli ja vauva olivat kai pari päivää siellä, mutta aika pian he tulivat kotiin ja tavallinen arki pääsi alkamaan.

Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, että kävimmekö me koko kesänä Kivijärvellä millään kokoonpanolla. Kotkassa todennkäisesti käytiin, koska matka Vihdistä sinne oli kuitenkin ihan siedettävä. Paavo-Pekka kastettiin heinäkuun lopulla Pyhän Birgitan kirkon raunioilla ja sehän oli ihan seurakunnallisesti iso juttu, koska raunioilla ei ollut kastettu ketään tosi pitkään aikaan. Ihan kirkkoherra Leino Hassinen tuli kastamaan - myöhemmin Leinosta tuli Venäjän vapautumisen myötä Inkerin piispa. Merkittävä pappi.

Elokuussa vähän ennen koulun alkua juoksin sitten elämäni ensimmäisen maratonin Helsingissä. Jaksoin kohtuudella, mutta hieman yliarvioin voimani ja viimeiset kilometrit menivät aika laahustellen. Neljän tunnin tietämille se meni. Muistaakseni oli aika hyvä ilma.

Syksyllä taas koulu jatkui normaalisti yhdysluokalla eli 3-4. luokan peräsimessä. Arki ja harrastukset olivat ihan samanlaiset kuin ennenkin. Mitään ihmeempää harrastusta ei siinä kohtaa voinutkaan ottaa, koska meillä kuitenkin oli kaksi pientä lasta. Lapset kasvoivat hyvää tahtia ja ainoastaan korvatulehdukset häiritsivät elämää oikein kunnolla. Paavo-Pekasta oli tulossa oikein kroonikko, mikä tietenkin huolestutti kovasti. 

Muuten ei sitten ollut mitään erityisen mainittavaa eli koulua, lenkkeilyä ja laulelua sekä kyläreissuja lähinnä sisarusten luona.

 

 

torstai, 23. maaliskuu 2017

Elämme mielenkiintoisia aikoja

Kevätpäivän tasaus meni ja nyt siis ollaan valon puolella. Viikonloppuna käännetään kelloja ja sitten taas ihmetellään, kuinka valoisaa aikaa riittää ykkösen uutisiin saakka. 

On tuota auringon lakkoilua nyt saatukin seurata ihan poistiekseen. Melkein puoli vuotta se on taas piilotellut ja kuin piruillakseen ilmestynyt silloin tällöin vähän vilauttelemaan. Aika vaihtelevia nämä päivät tässä hiljakkoin ovat olleet, mutta tänään oli kyllä oikein huippupäivä. Aurinko helotti lämpöisenä ja kirkkaana ja oli oikein viimeisen päälle keväistä. Aurinkolaseja tarvitsikin ihan tosissaan. Takapiha alkaa olla aika lailla kevyen jääkannen peittämä ja jos ei nyt ihan älytöntä takatavlea tule, niin ei tässä kauankaan mene, kun piha on sula ja alkaa hiljalleen kuivua. Olihan se takapiha vallan kirkas ja mahtava tänään  vielä joskus neljän maissa, kuten kuvasta näkyy.

kev%C3%A4t.jpg

************

Avasin eilen kevätkauden kaivamalla varastosta polkupyörän. Vaikka aamulla oli hieman viileää, ei se haitannut, kun laitoin riittävästi vaatetta päälle ja sitten polkaisin kouluun. Sitäpaitsi minun koulumatka on kilometrin eli ei siinä ajassa kamalasti ehdi paleltua. Mopo on vielä tallissa ja saa luvan ollakin jokusen ajan. Minun pitää viedä se huoltoon, koska siitä puuttuu mopolle yksi oleellinen osa. Siinä ei ole jarruja. Tai onhan siinä, mutta ne eivät pidä yhtään eli sille on tehtävä jotain. Öljytkin voisi vaihtaa. Se tuli meille muuten tasan viisi vuotta sitten. Olen (olemme) ajaneet sillä viitisentuhatta kilometriä eli aika paljon tässä kylällä on tullut pyörityksi.

Vaan nyt on polkupyörän aika. Sen ostin seitsemän vuotta sitten ollessani vuorotteluvapaalla. Se on edelleen oikein hyvä mankeli.

cykel.jpg

**************

Essillä on uusi koira. Hän sai sen viime viikonloppuna. Se on shetlanninpaimenkoira, kuten isovelikin. Ei ne oikeasti ole samaa sukua, mutta ihan samannäköisiähän nuo ovat. Pennun nimi on Davy (äännetään deivi) ja onhan se söpeli. Kuva kertoo totuuden...

doggy.jpg 

 

tiistai, 21. maaliskuu 2017

Takaisin linjoille

Enpä viime viikolla ehtinyt kirjoitella - oli niin paljon kaikkea muuta, että jäi tämä hieno harrastus hetkeksi ihan kokonaan. No, täytyy todeta, että eipä viime viikolla mitään niin ihmeellistä ollutkaan. Kaikkina päivinä kävin töissä ja maanatai-iltana Produktiokuoron treeneissä, tiistaina Kitarapiirin treeneissä, keskiviikkona Kamarikuoron treeneissä ja torstaina en sitten missään. 

Perjantaina lähdin Irmelin ja muutaman muun paikallisen ay-aktiivin kanssa laivalle alueyhdistyksen yhteysopekoulutukseen. Koulutuksen aiheena oli mm. kiky ja sen vaikutus meidän työhömme. Lopputulema kaiken kaikkiaan, että hieman enemmän työtä ja palkka ei varsinaisesti nouse. Nurinkurista, vaan minkäs siinä pieni ihminen asialle voi.

rist.jpg

*******

Koulutusohjelmamme alkoi melkein heti, kun pääsimme laivaan sisään. OAJ:sta oli tuttu järjestöasiamies puhumassa ja selvittelemässä sopimuksemme koukeroita. Yhteysopettajakoulutus koski kaikkia opettaja-aloja, mutta painottui niin paljon peruskoulun ja lukion sopimuksiin, että esim. lastentarhanopet eivät saaneet kuviosta irti yhtään mitään, mikä heitä useimpia melko lailla harmitti.

Illalla sitten söimme innolla ja tutustuimme uusiin ihmisiin. Hetken aikaa pyörimme illanviettopaikoissa, mutta aika pian väsymys vei voiton ja kävimme nukkumaan. No, toki kuitenkin vuorokauden vaihduttua eli ei ihan "liian aikaisin".

ristpar.jpg

*********

Lauantaiaamuna sitten nousimme varhain, kävimme aamiaisella ja koulutusjutut jatkuivat. Aiheena oli yhteysopettajan perustehtävät. Hyvä homma. Puolen päivän aikaan lähdimme sitten bussilla Tukhoman kiertoajelulle ja teimme ihan kivan rundin kuta kuinkin kaupungin keskustan läheisyydessä ja toki sitten ajelimme siinä ihan ydinkeskustassa päätyen lopulta Vanhaan kaupunkiin. Pieni kävelyretki tehtiin kaupungintalon luona, missä ihastelimme mm. nousevia krookuksia ja lumikelloja. 

torni.jpgleijona.jpg

********

Tukholman keskustan puistoissa oli jo paljon ulkoilevia ihmisiä ja niin lämmintä, että jotkut nuoret urhot pelailivat rantalentistä t-paidoissa ja shortseissa!!!!! 

********

Sitten kun laiva taas pääsi lähdölle, niin jatkoimme vielä koulutusta parin tunnin ajan - nyt lastentarhanopet, ammatilliset opet ja peruskoulun ja lukion opet omillaan. Keskustelimme käytännön hommista.

Sitten taas illempana menimme buffetiin syömään - hyvät sapuskat. Istuimme pöydässä ja haastelimme mukavia. Ruokailtuamme vietimme vielä iltaa viihdepaikoissa päätyen lopulta pieneen ja kohtuullisen rauhalliseen viinibaariin. Nukuimme toisen yön oikein rauhallisesti, kun merikin päinvastoin kuin ensimmäisenä yönä, oli hyvin rauhallinen. Laiva saapui heti pian aamiaisen jälkeen kymmenen maissa satamaan ja lopulta olimme kotona puolen päivän aikaan.

*********

Iltapäivä kului lepäillessä ja sitten viiden maissa pitikin kiirehtiä kirkkoon, koska meillä oli lauluhommia Rotary-porukan järjestämässä nuorison tukemiselle osoitetussa konsertissa. Minulle sattui nyt kolme esiintymistä, kun sekä Thromos, Produktiokuoro että Kamarikuoro lauloivat. Thromos aloitti koko homman laulamalla Uusmaalaisten laulun ja Kettu itki poikiansa-biisin, Produktio lauloi kolme biisiä ja Kamarikuoro kaksi. Tilaisuuden lopuksi esitimme vielä Soi kunniaksi Luojan ja Maamme-laulun. Meidän lisäksemme esiintymässä olivat Kirkkokuoro, Hiiden Laulu, Piritat ja Julius Melonin lauluoppilaat.

kamari.jpg

*********

Näinpä se viiikko ja viikonloppu sujahtivat ja nyt olen jo Liigan pleijarivaiheessa ja oikein tilasin Ruutu-palvelun nähdäkseni pelit, mutta eipäs tämä niin vaan onnistukaan, kun Ruudun palvelussa on jotain pielessä. Eilen oli kevätpäiväntasaus ja nyt siis vietämme vuorokaudessa enemmän valoisaa kuin pimeää aikaa, mikä ilolla vastaanotetaan.

tiistai, 14. maaliskuu 2017

Menevä viikonloppu

Viikonloppumme sujahti oikein vauhdilla. Olihan tuo aika täyteen ahdettu erityyppisillä ohjelmanumeroilla ja niinpä kaiken kiireen keskellä emme edes ehtineet lämmittää saunaa, mikä normaalisti mitä tahansa viikonloppuohjelmaa ajatellen on aikamoinen ihme. Siis se, että on niin paljon tekemistä, että ei ehdi saunoa.

Perjantaina lähdin iltapäivällä ajelemaan Hyvinkäälle, koska minulla sattui olemaan konserttilippu. Joskus tammikuun lopulla havahduin huomaamaan, että Mikko Kuustonen tekee pienehkön konserttikiertueen uuden levynsä julkaisemisen jälkeen ja olin sitten tietenkin valmiina ostamaan lippua Savoy-teatterin keikoille. Vaan kuinkas kävikään? Liput oli loppuunmyyty eli ei keikkaa Helsinkiin. Katsoinpa sitten, mikä oli Hyvinkään tilanne ja sieltäpä sitten löytyi vapaa paikka juuri minua varten ja niinpä suuntasinkin Hyvinkäälle. Meiltä on itse asiassa lyhyempi matka sinne kuin Hesaan ja siellä saa auton ihan konserttimestan viereen ja kaiken lisäksi ilmaiseksi.

Kuustonen on edelleen ihan hyvässä vireessä ja uuden bändin kanssa hoiteli kaksituntisen keikan vanhaan malliin tosi mallikkaasti. Uuden levyn biisejä paljon, mutta myös ne merkittävimmät hitit, joista uusi versio Kaktusviinasta oli erinomainen. 

kuustonen.jpg

 

Lauantaina meille tuli vieraita suurinpiirtein Tampereelta eli Laeticia, Jonathan ja Joona. Irmeli oli loihtinut upeat ruuat ja siinä syödessä ja seurustellessa sujahti sitten iltapäivä nopeasti. Syötyämme suuntasimme Helsinkiin katsomaan jääkiekkoa, myös Irmeli uskaltautui kiekkomaailman suuren jännityksen syövereihin. HIFK pieksi Ässät 6-0 ja olihan siellä hyvä meno päällä.

Jussi oli ostanut Essille joululahjaksi lipun tähän samaan matsiin ja niinpä meitä oli siellä enemmätikin. He tulivat meidän kyydissämme niin mennen kuin tullenkin. Mukava reissu.

hifkmatsi2.jpg 

***********

Sunnuntaina ajelimme Varikkaan uimarannalle ja lähdimme sieltä kävelemään jäälle. Kaunis auringonpaiste vallitsi ja vallankin kun kävelimme myötätuuleen, niin ihan tosissamme hikeennyimme. Jää oli haastattelemamme pilkkijän kertoman mukaan ihan paksua, mutta pari kertaa se tuntui ihan keinahtelevan, joten kyllähän nämä epävarmat kevätjäät alkavat hiljalleen olla totta - ehkei ihan vielä, mutta jos aurinko yhtään kovemmin paistelee ja jos vallankin yhtään enemmälti sataa vettä, niin aika äkkiä nämä tämän talven jäät haurastuvat historiaan.

Meillä oli eväät - kahvia ja leipää - ja kävelimme Puumannin rantaan nauttimaan niistä. Siellä oli aika paljon retkeilijöitä ja jokaisen laavun nuotipaikalla oli virkeä nuotio. Kunnon savun haju tarttui vaatteisiimme. 

Kevään merkeistä kirkkain eli aurinko oli niin tosissaan, että pakkohan nuo aurinkolasit oli kaivaa esiin. Ei siellä oikein olisi näillä silmänherkkyysasteikoilla enää pärjännyt. 

retk.jpg

 

perjantai, 10. maaliskuu 2017

Maaliskuun mukavuuksia

Maaliskuu etenee hupaa vauhtia. Huomenna on 10. päivä ja ensi viikolla ollaan ylitetty koko kuun puoliväli. Kahden viikon päästä on kevätpäivän tasaus ja eikä sitten kauan tarvitse huokailla, kun jälleen taasen on pääsiäinen. Viime vuonna tuo juhla sattui kokonaisuudessaan maaliskuulle, mutta tänä vuonna se sitten on vasta huhtikuun puolivälissä. Palmusunnuntai on 9. päivä, joten kevät on todella jo pitkällä, kun tuo juhla koittaa.

Viime viikonloppuna oli kerrassaan hieno keli. Sekä lauantaina että sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaasti ja oli oikein kevättä ilmassa. Linnut ovat alkaneet laulella ja näkipä Irmeli tässä päivänä eräänä joutsenia lentelemässä. 

Olimme lauantaina Minnan ja Markun kanssa saunomassa Lipetissä (= yhdistyksen mökki) ja samalla tarkistettiin mökin tilannetta ja tarpeita. Puita tarvitaan lisää ja niitä itse asiassa on jo tilattu. 

Sunnuntaiaamuna lähdimme sitten Irmelin kanssa käymään vielä mökillä, koska emme viitsineet siivota sitä pois lähtiessämme. Tällä kertaa emme jääneet yöksi - onhan siinä aina vaivansa. Siivosimme sitten paikat ja lähdimme jäälle kävelemään. Lunta oli ehkä kolme senttiä ja hyvä ja kova jää alla ja kun meillä oli piikkikengät jalassa, niin kävely oli helppoa eikä liukastumista tarvinnut pelätä. Jäällä oli paljon kävelijöitä ja hiihtäjiä ja sellaisia rohkelikkoja, jotka olivat lähteneet autolla. Aika rohkeaa sanoisin, koska juuri sunnuntaina eräs paikallinen kertoi pudonneensa jäihin tuossa Irjalan saaren tienoilla. Tämä talvi on ollut jälleen kerran sellainen vihoviimeinen vuoroin vesikeli ja vuoroin pakkanen, että jäässä on arvelluttavia heikkouksia, vaikka se monin paikoin on melkoisen paksua. Onhan niitä virtauksia tuolla kannen alla, jotka syövät jäätä alalpuolelta.

Vaan kylläpä se aurinko jo paistoi. Pohjatuuli puhalteli hieman kirpeästi, mutta kun käänsimme selkämme sille, tuntui lämpö jo tarttuvan ja hiki alkoi valua piposen alta. Siinä tuli kävellyksi 1½ tuntia ilman että edes huomasi liikkuvansa. Valitettavasti kova alusta vaati hieman veroaan  - lonkka on ollut melkoisen kipeä koko viikon.

retki.jpg

*********

Maaliskuu on perinteisesti jääkiekkoliigassa ratkaisujen aika ja niin se on nytkin. Kärkipää on karussa ja odottaa jo kovasti pleijareiden alkua ja varsinaisen liigakauden ratkaisua. Tällä hetkellä ehkä kovin taisto käy siinä keskikastissa, mihin valitettavasti suosikkinikin on jymähtänyt. Mikä lienee punanutuilla tällä kaudella on hiertänyt, mutta syksyllä koko liigan voittajaksi ennustettu HIFK on jymähtänyt ynnä muiden joukkueiden kastiin ja taistelee tällä hetkellä Kärppien kanssa hyvistä säälipleijariasemista. Viime kauden runkosarjavoitto ja hyvä taistelu mestaruudesta Tapparan kanssa ovat pelkkänä muistona ja nyt on syytä vain taistella ja tehdä perushommaa, josko sitten vaikka säälipleijareista olisi suunta seuraavalle tasolle, missä sitten taas on uudet kovat taistot edessä.

Oli niin tai näin, niin en koskaan hylkää HIFK:iä. Vaimon voi vaihtaa (siis minä en, mutta noin yleisellä tasolla), poliittista kantaa kannattaakin tarkastella, suosikkileffa voi muuttua, musafanitus voi vaihtaa genreä, mutta lätkäjoukkueelle ollaan satauskollisia loppuun saakka - vaikka mikä olisi.

Kenelläkään ei ole näin upeita fanivillasukkia...kiitos Essi

hifki.jpg