perjantai, 30. heinäkuu 2021

Kotkan reissu

Irmeli on kotoisin Kotkasta ja hänen vanhempiensa vielä eläessä kävimmekin siellä aika usein. Näin etenkin Irmelin isän kuoltua ja äidin tarvitessa enemmän hoivaa ja apua kuin aiemmin. Anoppi kylläkin sitten vietti viimeiset elinvuotensa palvelukodeissa ja niinpä käyntimäärät vähenivät jossain määrin, mutta kyllä melkein vähintäänkin kerran kuukaudessa siellä käytiin. Anoppi kuoli neljä vuotta sitten ja sen jälkeen ovatkin käynnit sitten harvenneet.

Kun meidän lapset olivat pieniä, kävimme mummon ja vaarin luona ihan selkeästi sosiaalisista syistä. Lapset tykkäsivätä touhuta siellä ja mikäs siinä. Iso piha ja talossa oli yksi huone ihan tavallaan meidän vierailuja varten. Mummo teki tosi hyvää ruokaa ja kun matkakaan ei ollut mikään kauhistuksen kanahäkki, jaksoimme käydä monta kertaa vuodessa. Kivijärvellä minun äitini luona käytiin harvemmin, mutta siellä viivyttiin sitten hieman enemmän aikaa. 

Nyt sitten teimme yhden yön reissun tuonne rouvan kotikaupunkiin. Kaksi tätiä siellä vielä elelee ja toista ehdimmekin tapaamaan. Kävimme haudoilla ja katselimme vanhoja tuttuja paikkoja. 

Yövyimme lähellä Irmelin lapsuuskotia ja myös sitä kerrostaloa, jossa hänen vanhempansa asuivat myytyään talonsa pois 90-luvun alussa. Hotelli on vanha, rikkaan miehen aikoinaan rakennuttama  talo ja sen nimi onkin nykyään Karhulan Hovi. Hieno ja vaikka vanhaa arkkitehtuuria onkin tallennettu, on talo myös modernisoitu hotellivieraille mukavaksi majapaikaksi.

hovi.jpg

*******

Kävimme Irmelin serkun ja hänen miehensä kanssa syömässä ja rupattamassa. Vaikka olen rouvan perässä ja kanssa kulkenut Kotkassa 40 vuotta on siinä lähitienoillakin paljon paikkoja, joissa en ole koskaan aiemmin eläissäni käynyt. Yksi on hieno puisto ihan siinä Karhulan (nykyään Helilä) keskustan tuntumassa. Siellä kävelimme iltapäivällä ihailemassa jokirannan kauneutta. Siistiksi oli puisto laadittu.

puisto2.jpgpuisto1.jpg

*********

Kymijoen juoksulla on komea koski, nimeltään Langinkoski. Siellä on Venäjän viimeisen keisarin mökki turistikohteena ja vaikka olenkin siinä pihassa käynyt, en ole koskaan siellä sisällä ollut. Nyt olen. Mahtava mesta oli Nikolailla ja perheellä.

ruhtmaja.jpgruhtmaja2.jpg

*******

Ajeltiin vielä kaupungin keskustassa ja käväistiin sitten Haminassa katsomassa sitä suurta lippua. Ei ollut lippu tangossa, mutta tulipa nähdyksi edes se tanko ja hieman ihailluksi Haminaa.

Tähän sitten taisivat tämän kesän lomareissut loppua ~ rouva menee maanantaina töihin....

 

maanantai, 26. heinäkuu 2021

Kasvihuoneessa tapahtuu

Keväällä rouva toteutti pitkäaikaisen unelmansa kasvihuoneesta. Ostimme valmiin paketin, jonka tyttärenpoika sitten kokosi, kuten huhti- ja toukokuun blogikirjoituksissani kerroinkin. Sinne sitten vietiin sisälle kasvulaatikoita ja huikeasti multaa ja sitten loppujen lopuksi rouva istutti jo esikasvatettuja taimia. Pääasiassa tomaatin ja kurkun taimia, mutta meni sinne muutakin.

Kesäkuun puoliväliin mennessä nuo taimet olivat jo kasvaneet huomattavasti, mutta kyllä kasvihuoneeseen vielä pääsi helposti eivätkä kasvit sentään päälle hyökänneet. Kuivuuden ja kuumuuden takia on noita ressukoita pitänyt kastella paljon ja myös huomioitava kasvihuoneen tuuletus, mutta nyt sitten, kun ollaan päästy heinäkuun loppuun saakka, alkaa siellä olla huikea viidakko ja satoakin on tulossa. Sen jo näkee.

Tässä on kuva suoraan kasvihuoneen ovelta sisälle. Vähän sinne sisään on vaikea mennä, kuten kuvasta näkyy. Kuta kuinkin keskellä kuvaruutua näkyy yksi juhlavan kokoinen kurkku, jos vaan osaa katsoa ja on siellä muitakin, mutta tosiaankin tuon lehvästön takana.

toma3.jpg

Koko oikea puoli on tomaattiviljelmää ja siellä on jo hyvänkokoisia raakileita. Pari tomaattia on jo alkanut punertaa eikä tässä varmaan mene kauan, kun pääsemme maistamaan ensimmäisen kerran noita tuotteita. 

toma1.jpg

*******

Kunhan tässä päästään syksyyn, on syytä käydä läpi ja pohtia, mitä tuli tehdyksi oikein ja mitä väärin. Kun kasvihuone nyt jo on noin täynnä, niin joutuu miettimään, laitoimmeko sinne liikaa taimia ja ovatko ne joutuneet taistelemaan elintilasta ja kasvilaatikoiden ravinteista. Sitäkään ei oikeastaan vielä tiedä, onko sato muuten hyvää, kun tomaattteja ei vielä ole päässyt maistelemaan. Yksi kurkku on jo syöty ja se oli kyllä erinomainen.

Raportoin lisää sitten syksymmällä.

sunnuntai, 25. heinäkuu 2021

Alkoholi ei ole ystävä

Ihan ensimmäiseksi sanon, että en moralisoi enkä kulje suu viivana paheksumassa - esitän vain faktoja. Alkoholin juominen on jokaisen oma asia, joskin silloin siitä tulee yhteinen vaiva, kun se alkaa liian vankasti vaikeuttaa elämää tavalla tai toisella.

En juo lainkaan, mutta en ole myöskään absolutisti. Minulle tulee ensi torstaina 2000 päivää siitä, kun viimeksi edes maistoin tuota viisasten juomaa - silloinkin lievää kuoharia. Lopetin aikoinani ihan terveydellisistä syistä enkä ole sittemmin katsonut tarpeelliseksi aloittaa uudestaan. 

Alkoholi on hyvä juttu, kun sen käyttö pysyy viisaasti aisoissa. Silloin, kun juodaan liikaa, tapahtuu usein ikäviä asioita - joko siinä ja sillä hetkellä joku onnettommuus tai väkivallan teko tai sitten vuosien kuluessa pitkän kulutuksen kautta elimistön prakatessa. Nämä molemmat asiat ovat kaikkialla maailmassa tuttuja ja vaikka väitetään, että suomalaiset ovat kovia juomaan, niin ei se sitä tarkoita, etteikö muuallakin ryypätä.

Suomalaisia kuoli vuonna 2019 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen 1718 ihmistä eli reippaasti enemmän, mitä puolentoista vuoden aikana meitäkin kiusannut korona on saanut aikaiseksi. Kuinka paljon ryyppytouhujen aiheuttamia väkivallantekoja ja krapulasta aiheutuneita työpoissaoloja onkaan tapahtunut? Entä erilaisten pelkotilojen syntymisiä, kun kotona odottavat lapset eivät voi tietää, missä kunnossa äiti tai isä tai molemmat tulevat kotiin ja milloin yleensä tulevat.  Kuinka moni liikennetapaturma onkaan sattunut joko humalassa tai sitten seuraavan päivän krapulassa. Ei näistä viitsi enää mitään listaa sen enempää kirjoittaa - kyllä kaikki tietävät.

Voin sanoa tuntevani ja tietäväni pahoihin ongelmiin joutuneita ihmisiä jopa suhteellisen läheltä omia piirejäni. Tuttavia, jopa ystäviä on menehtynyt liialliseen juomiseen, työpaikkakin on mennyt, perheongelmia on tullut ja monenmoista ikävää. Voin ihan vakaasti väittää ja allekirjoittaa, että moni ikävä asia olisi jäänyt tapahtumatta ilman alkoholia. 

Jonkinalaisena kohtalaisena rajana alkoholin käytölle pidetään miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa. Kun ihminen vanhenee ja alkaa olla yli 60, nuo kohtuullisen riskin rajat pienenevät selvästi niin, että miehilläkin se putoaa seitsemään annokseen viikossa. Yksi annos on pullo olutta, lasi viiniä tai pieni lasi väkevää. Näihin määriin ei tarvitse monesti pulloa avata eikä näillä rajoituksilla kyllä mitään känniä saada, ellei sitten tempaise koko viikon annosta kerralla.

Oma kokemukseni juomattomuudesta on pelkästään hyvä. Ei ole tarvinnut kärsiä huonosta olosta, bileisiin ja/tai baariin voi mennä omalla autolla ja lähteä pois juurikin, kun huvittaa tai alkaa väsyttää. Mokailutkin jäävät tyystin pois tai vähintäänkin niihin joutumista voi jotensakin hillitä. Selvin päin on paljon mukavampi keskustella, seurata näytelmää tai kuunnella musaa. Uskokoon, ken haluaa, mutta näin se on.

lauantai, 24. heinäkuu 2021

Woodstock - jo kolmannen kerran

Meitä on viisi yli (tai lähes) kuusikymppistä miestä, joita yhdistää pitkällinen ystävyys yhteen henkilöön ja siitä taas kakkoslevelillä yhteinen kiinnostus musiikkiin. Koska olemme sopivan ikäisiä, olemme myös mieltyneet samankaltaiseen musiikkiin, joskin meillä jokaisella on oma spesiaalimpi mieltymyksemme, joka sitten on melko erilainen.

Muutama vuosi sitten organisaatiomme tuotantopäällikkö sai ajatuksen kutsua meidät kaikki lapsuuskotiinsa soittamaan ja pitämään hauskaa. Hänen lapsuuspaikkansa on suuri ja vanha hirsitalo rauhallisella paikalla ja se takaa sen, että sinne mahtuu musiikkia ja mukavaa elämöintiä. Sinne mahtuu myös lukuisa joukkio soittajia ja muitakin. Tuo kaverin kotipaikka sijaitsee samassa pikku kunnassa, mistä minä olen kotoisin ja me olimmekin keskikoulun ajan luokkakavereita vuodesta 1968 vuoteen 1973 saakka, kunnes sitten menimme eri lukioihin. Kolmaskin organisaatiomme tekijä on samaa ikäluokkaa samalta paikkakunnalta ja hän oli niin ikään luokkakaverimme noilta äsken mainituilta vuosilta. Tämä kolmas kaveri puolestaan kävi samaa lukiota kuin minä, mutta väitteli yliopilaaksi vuotta aiemmin, koska minä tuplasin yhden lukiovuoden. Kaksi muuta pelimannia ovat aikanaan tulleet mukaan kuvaan, kun he sattuivat opiskelemaan tuotantopäällikön kanssa samaa alaa Jyväskylässä ja tutustuivat siis siellä. Heihin me kaksi muuta olemme sitten tutustuneet vasta tämän Woodstockin kautta.

Miksi Woodstock? Se nyt vaan oli sopiva nimi ja merkittävä  50 vuoden takaisen musiikkitapahtuman jäljittelijä. Tosin vähemmällä yleisöllä. Olemme laulaneet kaikilla näillä kolmella kerralla noita vanhoja oikeasta Woodstockista peräisin olevia biisejä ja myös paljon muita aikakauden biisejä. Toki valikoimamme on laajempi, mutta pääasiassa muistelemme 60-70-lukujen musaa.

Meistä viidestä neljä soittaa ja viides siis toimii tuotantopäällikkönä ja tilaisuuden GM:nä ja huikealla musiikkitietämyksellään valaisee meitä pelimanneja. Kaikki soittajat ovat kitaramiehiä, mutta moni muukin soitin taipuu ja niinpä saamme melkoisia sovituksia aikaiseksi. Laulu heläjää myös kaikilta.

Ryhmässämme on myös kahtena kesänä ollut mukana juniori-ikäinen, vielä alle nelikymppinen poikanen, joka hoitelee lyömäsoitinosuudet. Hän on erinomainen lisä, vaikka tietenkin laskee keski-ikäämme alle 60, mitä ei ehkä tarvitse pitää pahana. 

Tämän vuoden Woodstockissa olivat arvokkaassa tehtävässä sekä yleisönä että huoltojärjestelmän ylläpitäjänä pari rouvaa, jotka ovat olleet alusta saakka Woodstockin vakiojäseniä.

Vanhojen kunnon laulujen lisäksi meille jäi runsaasti aikaa mm. saunomiseen. Vihimme tuotantopäällikön uuden kiukaan arvokkaasti käyttöön ja kävimme myös tutustumassa kolmannen jäsenemme upouuteen kesäpaikkaan muutaman kilometrin päässä musiikkikeskuksestamme. Söimme toki runsaasti ja nautimme tärkeistä aineksista. Woodstockin ohjelmaan kuuluu myös musiikista keskustelu, jota rönsytimme muilla mielenkiintoisilla aiheilla ja kehitimme myös vitsin kerronnan jaloa taidetta kaikin mahdollisin tavoin. Totesimme myös, että vitsiä ei tarvitse edes kertoa, kun se saa naurattamaan niin hyvin, että vedet valuvat silmistä.

Tämän kesän kohokohta on nyt sitten takana eli ei muuta kuin uutta odottelemaan.

wood1.jpg

tiistai, 20. heinäkuu 2021

Asuntomessuilla

Enpä ole ikinä ennen käynyt asuntomessuilla. Niitä on joskus ollut lähelläkin ja joskus on menty aika läheltä ohi, mutta eipä ole tullut edes piipahdetuksi. Lippu moisille messuille on sen verran arvokas, että ei oikeastaan pelkälle piipahdukselle viitsisi mennäkään eli jokunen tunti sinne kannattaa varata, jos tosissaan meinaa mennä tutustumaan niihin paikkoihin.

Minusta koko ajatus on aika absurdi. Mitä iloa loppujen lopuksi on mennä tuijottamaan ihmisten koteja, joissa he eivät tosin ole vielä asuneetkaan. Hieman on sellainen sosiaalihuorauksen tunne, jos tässä nyt saa noin rumaa sanaa käyttää. Uteliaisuus siinä taitaa aika monella olla mielessä, joskin varmaan rakentajat ja suunnittelijat voivat saada kummastikin uusia ideoita. Kyllähän nämä messut kaikilla aloilla tuottavat uusia, innovatiivisia ideoita ja niillä päästään taas asioissa eteenpäin. Meikäläiselle ei kuitenkaan löytynyt mitään sellaista, koska en rakenna enkä suunnittele.

Tänä vuonna nämä bakkanaalit järjestettiin Lohjalla eli matkaa meiltä on juurikin 40 kilometriä eli ihan vieressähän tuo on.

messu2.jpg

****

Juu, ihan hienoja ja siistejähän nuo talot olivat. Osa oli pieniä tai tuntui pieneltä ja kun ajattelin niitä esim. sellaiseen käyttöön, mikä meillä oli noin 25 vuotta sitten, kun kaikki kolme lasta vielä asuivat kotona, tulin siihen tulokseen, että ei olisi ollut meille sopivia edes kooltaan. Ei varmaan hinnaltaankaan, koska nuo ihan uudet ja hyvälle paikalle rakennetut pytingit ovat todennäköisesti aika tai jopa hillitttömän kalliita.

Yksi juttu, joka myös hieman pysäytti miettimään, oli tonttien koko. Lääniä ei pihatienoilla ollut mitenkään erikoisen paljon eli talot ovat melkein kiinni toisissaan. Vähemmänhän siinä sitten on pihaduunia, mutta eipä sinne sitten istutuksiakaan paljon saada.

Mukavia yksityiskohtia ja ratkaisuja näimme, joista ehkä omalla tavallaan paras oli pyöreä talo. Ylhäältä katsottuna se on kuin donitsi ja keskellä rakennusta onkin tyylikäs pieni puu ja pieni vesiaihe. Huoneet olivat kuitenkin yllättävän pienet tai ehkä se johtui siitä, että sisällä oli melkoisesti ihmisiä.

messu1.jpg

******

Meitä kiinnostivat eniten muutamat ulkoratkaisut. Olemme ajatelleet hieman siistiä tuota talomme päätyä ja ideana on ollut mm. laittaa sinne kiveys. Sitä varten on olemassa tiettyjä firmoja ja otimmekin näiden laitosten esitteitä  jonkin verran.

Roskisaitauksemme kaipaa uudistamista ja siihenkin löytyi hyvä ratkaisu. Ehkä meille tulee tällainen

messu3.jpg

*******************

Vakaa uskomukseni on, että tämä jäi ainoaksi asuntomessukokemukseksi meikäläisen elon tiellä. Jos tässä nyt on yli 60 vuotta selvinnyt ilman ja kun tämä ei erikoisemmin säväyttänyt, niin uskoisin, että tähän jäätiin. Parempi kuitenkin olla vannomatta ~ kolmena viime keväänä olen ollut aika varma, että työhommat ovat jo jääneet taakse, mutta joka syksy olen lopulta jostain syystä ilmaantunut töihin eli ei pidä sanoa koskaan, että ei koskaan.