perjantai, 10. huhtikuu 2020

Renkaat vaihtoon

Tähän aikaan vuodesta alkaa sitten aina olla se aika, että pitää hieman tähyillä, josko vaikka vaihtaisi autoon tassut. Kevät on jo hyvää vauhtia menossa ja kun maakaan ei täällä Etelä-Suomessa jäätynyt koko ns. talvena, päätin vaihtaa molempiin autoihin nuo renkulat. Varmaan tässä vielä on kylmiä öitä ja jotain lumen tapaista taivaalta satelee, mutta tilannetta punnitaan sitten joka kerta, kun auton laittaa käyntiin. Päätiet ovat joka tapauksessa uskokaseni ihan ajokuntoisia, vaikka hieman takatalvea pukkaisikin, mutta senhän näkee sitten.

Pampulan renkaat on ihan kätevä vaihtaa tässä kotipihassa. Itse en ole aikoihin enää renkaita autoon laitellut, paitsi hätätapauksessa, kuten viime syksynä, kun minulta hajosi yksi rengas, jonka sitten kävin myöhemmin itse vaihtamassa. Onneksi on näitä lapsenlapsia, joille pieni duuni pientä rahallista korvausta vasten maistuu mukavasti. Toinen vaihtoi ja toinen pesi talvitassut. Ei siinä kauan nokka tuhissut ja sitten olikin aika nauttia mummon Ulkohuoneen pöydälle lataamista herkuista.

l.jpga1.jpg

*********

Toisessa autossa on kevytmetallivanteet ja niihin tarvitaan hieman erikoisemmat työkalut. Sitä paitsi se on hieman raskaampi kuin Pampula ja en minä sitä viitsi tässä pihassa alkaa nostella, koska ainahan se on mahdollista, että pehmeä maa pettää raskaan auton alla ja sitten tulee vahinkoa. Varasin ajan tuohon läheiselle huoltamolle ja kun siellä sattui olemaan neljä kaveria sopivasti vapaana, niin renkaat vaihtuivat formulavauhtiin. 

Talvirenkaat piti kuitenkin pestä ja siihen tarkoitukseen hankin lisää lapsenlapsityövoimaa. Näppärästi homma hoitui biologisesti hajoavalla pesuaineella ja kuumalla vedellä ja hyvin näppärästi katosivat myös työntekijän välievääksi tarkoitetut keksit ja mehu.

a2.jpg

Kunhan pyörät oli pesty ja ne tuossa seinää vasten nojaten auringonpaisteessa kuivuivat, siirsin ne varastoon ja kun niitä taas tarvitaan, taitaa olla erilainen aika.

tiistai, 7. huhtikuu 2020

Kirjastokeikka

Meillä kotona on kirjasto. Se ei ole varsinaisesti lainasto, vaikka me joskus olemme toki lainailleet kirjoja joillekin sieltä. Se on siis oikeasti vain tavallinen huone, jossa on kaksi kirjahyllyä ja sohva sekä lasten leikkitila. Lasten leikkitila alkaa ehkä olla hiljalleen tarpeeton ajatellen lapsenlapsia, koska he ovat jo aika isoja. Pojat eivät siellä ole leikkineet enää aikoihin eikä Emmakaan mitenkään kamalan paljon.

Kirjastossa on äänitetty paljon. Kun ostin äänitykseen sopivan tietokoneen ja hilavitkuttimet, olimme silloin tekemässä Thromoksen levyä. Suurin osa tuon lauluyhtyeen lauluista on levytetty siellä, joten sitä voidaan syystäkin kutsua Kirjastostudioksi. Itse olen tehnyt siinä tilassa tosi paljon äänityksiä, joita olen käyttänyt Oldmanin ( = siis minun taiteilijanimi) taustojen teossa.

Nyt kun on tämä korona-aika, on YLE keksinyt lähetellä Olohuone-keikkoja perjantai- ja lauantai-iltaisin. Siellä on ollut esiintymässä moni kotimaisen musiikkimaailmamme huippunimi ja ilmeisesti ohjelma on saanut paljon katsojia. Hyvä niin näille artisteille ja myös eristyksen tuskaa kokevalla kansakunnalle.

Päätinpä sitten minäkin kantaa korteni kekoon, kun tuo kodin ulkopuolinen musisointi on niin tavattoman vähissä eli sitä ei siis ole lainkaan. Rakensin kirjastoon kevyen kenttästudion, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa vain sitä, että vein digipianon ja pienen vahvistimen ja mikrofonin sinne.

free5.jpg

Toki siellä on kitarakin, koska laulelen myös kitarabiisejä - yksinkertaista.

Tein viikko sitten keskiviikkona livekeikan Facebookin kautta. Kyseessä oli syntymäpäiväni juhlistaminen. Soitin pianoa ja lauloin omia vanhoja laulujani.

Tuo synttärikeikka poiki sitten lisäpyyntöjä. Kaipa ihmiset kaipaavat näinä aikoina joitakin huvituksia, jotka eroavat niistä tavallisista ja niinpä päätin sitten laulaa luikaista toisen keikan heti perään. Tällä kertaa otin mukaan Oldmanin biisejä, mikä tarkoittaa sitä, että minulla oli valmiiksi kyhätyt taustat tälle touhulle.

Kuulijoitakin oli ja sainkin jo keikan aikana yhteen WhatsApp-ryhmään viestin, että siellä jossain Uudenmaan eristysrajan takana katseltiin suoraa lähetystä SakenKirjastosta.

gig1.jpg

 

Viisi biisiä siinä esitin. Tavoitteena oli selvitä alle puolen tunnin ja kai siihen joku 25 minuuttia kului - ei sen enempää. Turha venyttää tällaisia juttuja liian pitkiksi. Toisaalta voisihan sitä tehdä vaikka kolmen tunnin keikan putkeen ja vaikka etukäteen kertoa FB:ssä ohjelmisto ja laittaa niille vielä lukujärjestyksenomainen suunniteltu aika. Sieltä sitten voisi käydä poimimassa vaikka pari haluamaansa juttua. Ehkä teenkin joskus näin.

Eiliset biisit olivat sellaisia ns. varmoja tapauksia. Aloitin vanhalla tutulla Beatles-hitillä "And I love her". Seuraavaksi ruotsinkielinen "Gabriellas sång" elokuvasta Såsom i himlen (tjms.). Sitten Eric Claptonin "Please be with me" levylta 461 Ocean Boulevard , toinen Beatles-hitti "You're going to loose that girl" ja sitten tulikin kantaesitys eli viime kuussa syntynyt "Tuuthan", joka kertoo siitä,  kuinka kyllästynyt olen märkään ja pimeään, kalsareihin ja villasukkaelämään.

Tällaista siis tälle kertaa.

gig2.jpg

sunnuntai, 5. huhtikuu 2020

Mitä koronaeristyksessä on voinut tehdä...

Viimeksi kertoilin hieman, miten tämä koronaviruksen leviämisen estohomma on vaikuttanut normaaliin elämääni siinä mielessä, että mitä olen joutunut jättämään pois kuvioista ja miten se vaikuttaa lähitulevaisuuteen. Nyt ajattelin kertoilla, mitä olen tehnyt ja joita nyt olisin muutenkin tehnyt ilman eristystäkin.

Olen siis viettänyt elämääni pääasiassa kotona, joskin olen käynyt koululla kahtena päivänä lähiopettamassa ja menen sinne taas huomenna. 

Lenkkeily

Minulla lenkkeily on pääasiassa kävelylä, joskin kun ilmat tästä lämpenevät, luulen alkavani pyöräilyhommat. Kävin jo helmi- maaliskuussa kuntosalilla polkemassa kuntopyörää ja crosstraineria (vai mitenkähän se kirjoitetaan) sekä kävelemässä juoksumatolla vahvistaakseni kevättä ajatellen pyöräilyssä tarpeellisia reisilihaksia. No, sehän juttu jäi kesken jo kolme viikkoa sitten, mutta enköhän tässä kohdakkoin pääse alkuun. Pyörä on kyllä ihan kunnossa. Olen siis kävellyt viime aikoina hyvää tahtia ja parhaimmillani kymmenen kilometrin kierroksia. eipä tuolla taipaleilla liiemmin ole vastaantulijoita ollut. Silloin tällöin käydään Irmelin kanssa rauhallisella kävelyllä - puolesta tunnista vajaaseen tuntiin. Liikkuminen on joka tapauksessa lähes päivittäistä.

free1.jpg

2. Tietokonehommeleita

Videoita ja digikuvia olen vähän laitellut, netistä luen uutisia ja jonkin verran musiikkihommiakin olen väännellyt nimenomaan pöytäkoneen kautta. Hieman on tullut nuottihommiakin tehdyksi, mutta kieltämättä työskentelyn määrä on tosi paljon vähäisempää nyt, kun suurin osa tietokoneajasta on koulutöiden tekemistä. Facebookia tietenkin luen täältä ja sitten puhelimella tulee pidetyksi muita yhteyksiä. 

free2.jpg

3. Lukemista

Olenpahan tässä ehtinyt melko paljon lukeakin, joskin yllättävän paljon saa aikaa tyhratuksi muihinkin harrastuksiin eikä sentään jokaista vapaahetkeä saa menemään lukukirja kädessä. Jos tämä tilanne olisi tullut silloin kin olin noin 15-vuotias, niin todennäköisesti olisin käyttänyt kaiken aikani nimenomaan lukemiseen, koska silloin ei ollut ihan samanlaista tarjontaa kuin nykypäivänä. Minä luin jatkuvasti juuri niinä nuoruuden vuosina ja olin kirjaston superkuluttaja. Tuossa on kuva minun dekkari- ja jännityshyllystä joskin on siihen näemmä muutakin päässyt, kuten Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla-eepos. Nyt, kun ei pääse kirjastoon, lueskelen vanhoja hyviä kirjoja uudestaan tai saattaa olla niin, että aloitan kirjan, mutta en välttämättä lue sitä uudestaan, jos muistan sen sisällön liian hyvin. Muutenhan en koskaan lopeta kirjaa kesken, mutta tämä sääntö koskee aiemmin lukemattomia opuksia. Kävi minulle viime vuonna niin yhden kerran Henry Millerin kirjan kanssa. Se oli niin saastaista tekstiä, että en kyennyt jatkamaan. Toinen kirja, jonka melkein jätin kesken oli Kalle Päätalon joku opus. En pitänyt siitä yhtään, mutta hammasta purren ja verta hikoillen sain sen luetuksi, mutta enpä sittemmin ole Päätaloja lukenut.

free3.jpg

Musisointi

Omia musajuttuja on tullut tehdyksi tavallista enemmän, koska tässä kuitenkin on kodin seinien sisällä aika pääsääntöisesti. Olen tehnyt omia biisejä ja niiden ympärillä olen tehnyt ehkä enemmänkin ajatustyötä, joskin olen demoillutkin ja lähettänyt niitä eteenpäin. Olen myös kaivanut Oldmanin vanhoja biisejä naftaliinista ja esittänytkin niitä Facebookin suorissa lähetyksissä. Huomenna aion vielä tehdä yhden esityksen, mutta sitten annan taas olla jonkin aikaa.

free5.jpg

Telkkari ja radio

Näiden molempien osuus on jossain määrin kasvanut. Telkkarista löytyy tällä hetkellä koko ajan joitakin hyvin tehtyjä sarjoja ja kun on Areena ja Katsomo ja Ruutu ja sitten vielä boksilla aika paljon leffoja, niin meneehän se aika sitten näidenkin parissa. Radiota kuuntelemme aina aamuisin ja viikonloppuisin on sitten myös aika vilkasta kuuntelemista, mutta harvemmin me viikolla iltaisin kuuntelemme. 

free4.jpg

Pihahommat

En ole vielä aloittanut, mutta lähimmän kuukauden aikana täällä alkaa olla pihan jyystäminen edessä. Haen tiistaina sammaljyrsimen ja katsotaan mitä siitä touhusta tulee. Haravaa saa joka tapauksessa luvan heilua lähiviikkoina.

**********

Eipä tässä vielä ole mökkihöperyys iskenyt ja niinhän se menee, että päivä kerrallaan. Kun ei tiedä, kauanko tämä homma kestää, niin mitäpä sitä liian paljon pohtimaan. Kai tämä joskus loppuu.

perjantai, 3. huhtikuu 2020

Mitä menetetään

 Korona puhuttaa koko ajan. Ihan sama, minkä hökötyksen avaa,sieltä tulee pääasiassa uutisointia tästä viruksesta ja sen aiheuttamasta kurjuudesta. Kyseinen vakava tauti aiheuttaa valtavan paljon huolta ja harmia kaikkialla maailmassa ja onhan se hurjaa, että se eupervallatkin polvilleen.

Tässä omassa mikromaailmassani vaikutukset ovat tietenkin globaalisesti pieniä. Mitä olen menettänyt tässä poikkeulakien aikana ja mitä suunniteltuja juttuja joudun kaiketikin tai ihan varmasti perumaan?

Työ
Eläkkeellä olosta huolimatta käyn töissä sijaisena ja minulla on sopimus toukokuun loppuun saakka. Työni on tällä hetkellä pääasiassa etähommaa eli opettajana toimiminen tapahtuu täältä kotoa käsin. Kerran viikossa käyn kuitenkin tekemässä lähiopetushommaa eli hieman tässä normaalissa elossa mennään. Joka tapauksessa tällä menetelmällä menetän niitä päivittäisiä sosiaalisia kontakteja niin työkavereihin kuin oppilaisiinkin. Tässä työssä se on äärimmäisen tärkeä osa, mutta nyt ei voida tehdä mitään asialle.

Välikommenttina sen verran, että auto tuli pestyksi tuossa viikonlopun aikana. Sieltä tuli sitten esiin taas oikea väri.

nissan.jpg

Muut sosiaaliset kontaktit
Meidän kolme aikuista lastamme asuvat kaikki lähellä. Kaksi automatkan päässä ja yksi kymmenen minuutin kävelymatkan takana. Emme ole käyneet toistemme luona kolmeen viikkoon. Onneksi on tuo WhatsApp-ryhmä, jonka avulla pidämme näköyhteyttä ja olemme kaikki yhtä aikaa äänessä. Kavereitakaan en ole nähnyt, mutta samalla tavalla on tullut soitelluksi. Viime viikolla muutama kuvapuhelu, kun se nykyaikana on niin helppoa.

Harrastukset
Minullahan on sen kaltaisia harrastuksia, joissa kokoontuu paljon ihmisiä samaan paikkaan eli niinpä ne on täytynyt laittaa syrjään nyt tämän poikkeusajan ajaksi. Kuoro tietenkin, joka on niin minulle kuin muillekin melkoisen raju juttu. Nyt vaan kestetään tämäkin ja treenataan tulevia konsertteja varten. Laulan Vihdin kamarikuorossa ja meillä olisi ollut puolentoista viikon päästä Händelin Messias-oratorion esitys, mutta sepä sitten jää tulevaisuuteen. 

Käyn kreikan tunneilla Hiiden Opistossa ja sekin on nyt laitettu jäihin, mutta sekin homma toimii lukemalla kotona joitakin juttuja. Olen opiskellut tuota kieltä jo kohta kolmekymmentä vuotta eli eiköhän tässä jotain osata.

Olen nyt kerran käynyt yhden bändin treeneissä. Sekin on tietenkin tauolla, mutta katsotaan sitten, kun hässäkkä on ohi.

Matkustelu
Me olemme tässä viimeksi kuluneiden vuosien aikana tykänneet jonkin verran reissaamisesta. Kun rouva tuossa aiemmin keväällä täytti sopivia vuosia, päätimme mennä reissuun Ateenaan, jonka tosin piti olla ylläri, mutta koska juttua piti alkaa perua, jouduin paljastamaan tämän suuren salaisuuden. Olemme nyt ajatelleet katsella, pääsisimmekö sitten syksyllä.

Minulla oli jo alustava varaus myös Santorinille kesäkuun alkuun, mutta sekin tietenkin jää. Menen sitten joskus, jos vaan onnistuu. Täytyy tietenkin muistaa, että tämä tauti, joka riehuu on hyvin vakava, eikä sitä koskaan tiedä, kuinka lopulta käy. Olen ollut Santorinilla yli 20 kertaa eli matkan peruuntuminen ei vie kyllä mitään sellaista pois, jota en olisi nähnyt. Siellä on vaan mukava käydä.

Meillä on myös varattu yksi paikka Ahvenanmaalle juhannuksen jälkeiseen aikaan. Saa nähdä kuinka käy. Olemme olleet sielläkin, joten jos jää välistä, emme menetä ainutkertaista kohdetta.

Ehkä loppukesästä pääsemme sitten liikkeelle kavereiden luokse. Let's see.

Yleiset paikat ja tilaisuudet
Eihän näitä paljon ole, mutta lähinnä mieleen tuli kirjasto ja kirkko. Kirjastossa käyn säännöllisesti joka viikko sekä etsimässä kirjoja että lukemassa lehtiä. Kirkossa en joka viikko, mutta aina silloin tällöin. Me käymme aika usein ulkona syömässä ja sehän on myös pannassa tällä hetkellä.

Tässä nämä suurimmat eli ihan tosiaankin omassa mikromaailmassamme emme ole joutuneet hirveästi "kärsimään". Muutenkin olemme paljon kahdestaan kotona, joten samoilla mennään.

Ihan vielä yksi juttu. Yöllä satoi lunta ja piha oli tämän näköinen aamulla. Tämä lumi on jo kuitenkin menetetty.

lunta.jpg

 

sunnuntai, 29. maaliskuu 2020

Tiettyjä faktoja

Meitä riivaa suuri ja paha. Itse asiassa pieni ja paha, sillä se pieni on niin pieni, että sitä ei voi nähdä. Se on virus, joka on saanut koko maailman polvilleen. Siltä ei periaatteessa säily kukaan, mutta totuus on kuitenkin se, että suurimmalle osalle se ei aiheuta mitenkään mielipuolisia oireita - jotkut eivät edes huomaa sairastavansa sitä. Osa ihmisistä kokee melkoisen sairauden, jonka saa kyllä kotikonstein sairastetuksi, jotkut joutuvat sairaalaan ja siellä peräti tehohoitoon ja sitten on vielä se loppupiste eli se, että pieni osa kuolee. Italiassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa tämä tauti on tällä hetkellä revennyt käsistä ja siellä on valitettavan paljon hautajaisia tämän k-taudin takia. Joissakin maissa näihin rajoituksiin ja varotoimiin lähdettiin hieman liian myöhässä ja epidemian taso nousi nopeasti.

Yhtään en halua väheksyä tätä asiaa - en vallankaan, koska onhan ihan mahdollista, että minä tai joku muu läheiseni saa tämän viruksen ja mitä siitä sitten seuraa, on tietysti arvoitus. Enkä halua olla vain omaan piiriin tujottaja - kuka tahansa voi saada tämän ja se on traagista. Sille ei vaan kukaan oikein mitään voi, kun tässä on kuitenkin jonkin verran käytävä työpaikoilla ja kaupassa. On äärimmäisen ahdistavaa, joka tapauksessa, että joka helkkarin tuutista tulee uutisia tästä ja käytännössä koko ajan huonoja. Vaikka tutkijat ja asiantuntijat ovatkin varmoja, että tauti aikanaan laantuu ja sekä rokotus että taudin hoito saavat uusia kehitysaskeleita, on erittäin rankkaa elää epätietoisuudessa ja tuskailla sitä, milloin tämä oikein loppuu. Eihän sitä kukaan tiedä.

Koronavirus tulee aiheuttamaan todellakin jonkin verran kuolemantapauksia, mikä toki on äärimmäisen surullista ja pelottavaa. Sille asialle ei voi mitään muuta kuin yrittää mahdollisimman hyvin noudattaa yleisiä ohjeita, joita valtiovalta on nyt määrittänyt. Ne ovat rankkoja, mutta ajatus, että pysymme pelkästään kotona neljän seinän siällä hidastaa ilman muuta taudin etenemistä. 

Vaan otanpa puheeksi tässä nyt sellaisia asioita, jotka aiheuttavat kuolemantapauksia todella paljon, mutta ei niistä veisata tähän tyyliin ollenkaan, vaikka oikeasti pitäisi. Meillä on nimittäin täällä kotimaassamme, kuten toki muuallakin maailmassa runsain mitoin sellaista touhua, joka lopulta vie tekijänsä maan multiin ja usein ihan turhan ennenaikaisesti. Sellaisia juttuja, jotka olisivat estettävissä.

Otetaanpa ensiksi tuo liikenne. Tämä on jostain virallisesta lähteestä lainattu tieo, kuten kaikki muutkin, joita otan tähän tarinaan mukaan. Siis tieliikenteessä kuoli viime vuonna ensimmäisten laskujen mukaan 205 ihmistä. Miksi näin tapahtui? Hyvin monta kertaa saimme lukea lehdistä, että onnettomuuden syy oli liikennesäännöistä piittaamattomuus, kännykän räpläys ajaessa,  kova vauhti ja kokematon kuljettaja tai joku päihdyttävä aine. Näissä tapauksissa voi puhua turhista kuolemista, jotka olisi pystytty estämään ajamalla hitaasti ja varovasti, jättämällä juomat juomatta ja huomioimalla muu liikenne ajamalla sääntöjen mukaisesti. Näissä kuolemantapauksissa on varmasti ollut matkassa myös sellaisia, joita ei olisi ehkä voinut estää - sairauskohtaukset ja erityyppiset vahingot. Tähän lukuun olisi varmasti pystynyt vaikuttamaan.

sai1.jpg

Katsotaanpa alkoholikuolemat. Löysin tilaston vuodelta 2018. Alkoholiperäisiin tauteihin ja myrkytyksiin menehtyi 1683 henkilöä. Hirvittävä määrä. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun ihminen alkaa olla siinä vaiheessa, että on onnistunut viinalla itsensä sairastuttamaan, käy hän myös yhteiskunnalle kalliiksi. Hän on usein työkyvytön ja häntä hoidetaan kalliilla hoitomenetelmillä, mikä on pois monesta ilman omaa syytään sairastuneen ihmisen hoidosta. Kun alkoholin käyttö menee noin rankaksi, johtaa se usein myös vaikeisiin sosiaalisiin ongelmiin, mitkä niin ikään käyvät yhteiskunnalle tosi rankoiksi. en sen enmpää siitä kirjoita, mutta niinhän se on.

sai2.jpg

Tupakointi aiheuttaa noin 5000 kuolemaa vuodessa. Sydän-, verisuoni- ja keuhkosairaudet ovat yleensä tupakoivilla ihmisillä erittäin tyypillisiä sairauksia. Jos ei tupakkaa olisi, niin aika paljon säästyisi ihmiselämän vaivoja. 

sai3.jpg

 

Sitten on tietysti suomalaisten suuri vaiva, metabolinen oireyhtymä, johon liittyy vyötärölihavuus, kakkostyypin diabetes, rasvamaksa ja kohonnut verenpaine. Tämäkin on asia, johon ihminen pystyisi itse vaikuttamaan. Ihan yksinkertaisesti laihduttamalla, liikkumalla ja noudattamalla terveellisiä elämäntapoja. Alkoholi ei ole aina maksakirroosin aiheuttama, vaan myös rasvan keräytymä maksaan aiheuttaa sitä ja samalla diabetestä. Toki on myös perinnöllisiä taipumuksia maksan sairauksiin, kuten sydämenkin ja monien muiden juttujen, mutta kaikkiin näihin ihmiset pystyvät ainakin jossain määrin vaikuttamaan. Minulla ei ole mitään käsitystä diabeetikkojen kuolleisuudesta, mutta käsittääkseni hyvin hoidettuna ihminen pystyy elämään kuta kuinkin normaalia elämää ja ihan pitkään. Diabetes on osittain elintasotauti ja osittain perimässä saavutetun herkkyyden aiheuttama.

Huumekuolemat ovat niin ikään sellaisia, joihin ihmisen oma valinta pohjautuu. Eihän kenenkään ole pakko myrkyttää itseään huumeilla, mutta niin vain tapahtuu vuosittain. Vuonna 2018 huumeisiin kuoli Suomessa 261 ihmistä ja ainakin viimevuotisten uutisten perusteella niitä riittää. 

Näitä ihmisen valintoja tutkaillessani olen päätynyt suhteellisen helposti 7000 ehkä ennenaikaiseen kuolemaan vuosittain. Päinvastoin kuin näihin virustauteihin yksilöillä on mainitsemissani tapauksissa ainakin jossain määrin ollut mahdollisuus valita tekemisensä ja välttää turhan aikainen menehtyminen. Ei pidä kuitenkaan pitää tätä tieteellisesti validina ajatuksen juoksuna, pikemminkin selkeisiin faktoihin pohjautuvana tuumiskeluna, joka voisi hyvinkin olla lähellä totuutta.

On vaikea ennakoida, mitä koronavirus saa Suomessa aikaiseksi. Tänään juuri tällä hetkellä luku on 11 kuollutta, mikä on tietenkin hyvin surullinen luku ja siihen eivät ihmiset juurikaan ole voineet valintaa tehdä. Varmaa on, että tämä määrä tästä vielä kasvaa ja varmasti me suomalaiset suremme jokaista. Jos hallituksen ja muiden viranomaisten tekemät rajoitukset ovat niin tehokkaita kuin ne on suunniteltu, niin ehkä tämä kuitenkin saadaan rajoitetuksi mahdollisimman pienillä lopullisilla tapahtumilla. Kukaan ei tätä tiedä ja emme siis voi muuta kuin toivoa parasta.