sunnuntai, 11. huhtikuu 2021

Kesää kohti

Nyt, kun tämä kevät hiljalleen pääsee vauhtiin, on meidän koko ajan valmistauduttava entistä kovempaa vauhtia tuohon tulevaan kesään. Monet puutarhahommat on tehtävä hyvissä ajoin, koska ne ovat joko hankalia tehdä puiden ja pensaiden ollessa täynnä lehtiä tai sitten niitä kaikkia töitä ei vaan auta jättää liian pitkälle.

Ihan oikeastaan pakollinen homma on tuo autojen renkaiden vaihto. Talvirenkailla ei oikeastaan saisi enää huhtikuun puolella ajaa, mutta siinä kyllä joustetaan paljon, koska melkoisia myräköitä voi vielä tulla ja aika monet eteläsuomalaiset ainakin normaalioloissa lähtevät vielä pohjoisen suuntaan ihan Lappia myöten tämän huhtikuun aikana. Me emme ole oikeastaan menossa yhtään minnekään täältä etelästä ja niinpä tulimme siihen tulokseen, että vaihdetaan ne renkaat kesävärmeisiin.

Pena sai uudet tassut perjantaina. En viitsi itse niitä alkaa sorkkimaan, kun niissä on ne kevyet vanteet ja se kiristys on niin tarkkaa niissä. Tuossa ihan lähellä on hyvä firma, missä homma hoituu varttitunnissa ja joskus nopeamminkin ja näin taas tapahtui tuossa perjantaiaamuna.

Pampulassa on perinteiset ruostevanteet ja siihen hommaan en kyllä käytä mitään firmaa. Viime syksynä vaihdoin itse, joskin hieman selkäni kustannuksella, ja siksipä pyysin yhden nuoren miehen avukseni. Aksuhan sieltä tuli ja ei siinä kauan nokka tuhissut, kun kaikki neljä pyörää oli vaihdettu. Samalla, kun nuori mies ruuvasi renkaat pois ja uudet paikoilleen, minä sitten pesin talvipyörylät painepesurilla ja juuriharjalla ja sainphan enimmät ravat näin pois. Hyvin homma hoitui ja taas ajellaan ainakin hiljaisempaa kyytiä, jos ei sitten sen kovempaa kuin talvella.

pampula.jpg

Jo tuossa aiemmin ehdinkin kertoilla ostaneeni raivaussahan. Aika hurja kapistus kaikkiaan. Nyt kun minulla on myös kypärä, saatoin ottaa härvelyksen käyttöön. Se onkin rajumpi rakkine kuin ensin arvelin. Se nimittäin vetää kovasti vastakkaiseen suuntaan kuin terä pyörii, mikä tietenkin on selvää. Se ei ole kamalan painava, mutta tasapainon pitäminen on oma hommansa. Pari kertaa sieltä räiskähti joitain risuja naamalle leikatessani ruusupuskaa, eli kypärä ja siihen liittyvä kasvosuojus ovat kyllä ihan välttämättömät. Kypärään kuuluu myös kuulosuojaimet, koska uskoakseni kone huutaa hyvinkin 100 dB:n voimalla eikä sitä todellakaan halua kuunnella.Odotetusti ruusupuska sai huutia vallan nopeasti.

raiva.jpg

sunnuntai, 11. huhtikuu 2021

Saunaan

Tämä komento on kuultu suomalaisissa torpissa, majataloissa, kartanoissa, teltoissa, armeijan yksiköissä, hotelleissa, uimahalleissa ja siis oikeasti vaikka missä. Mitäpä suomalainen ei niin paljon rakastaisi kuin saunaa, saunomista ja jälkilöylyjä, saunamakkaraa, saunaolutta, saunakahveja ja saunalepoa. Täällä kotimaassamme elää vielä paljon ihmisiä, jotka ovat kiljaisseet ensimmäisen parkaisunsa tuossa kodin sydämessä ja aika monen ihmisen maanpäällisen elämän viimeisimpiin asioihin on kuulunut ruumiin pesu jo hengen kadottua siitä ja missäpä muualla kuin saunassa. Poliittinen historiamme kertoo uljaita tarinoita siitä, kuinka muinainen presidenttimme Urkki pehmitti kovatkin vastustajat kuumissa löylyissä ja heitti vielä kiukaalle kauhallisen, kun saunakaverit olivat jo antaneet periksi.

Minun elämässäni on ollut joitakin merkittäviä saunoja, kuten varmaan aika monella muullakin. Lapsuuteni ensimmäiset vuodet asuimme Vesannolla ja kävimme silloin ajan tavan mukaan löylyissä ja pesulla kellarissa lauantai-iltaisin. Sinänsä jopa outoa, että en muista sieltä minkäänlaisia yksityiskohtia, vaikka asuimme siinä talossa yhdeksän vuotta. Kiuas, lauteet, pesutilat - ihan täysin mielestä pois. Minä pidin saunomisesta jo silloin, kunhan ei ollut liian kuuma. Pesuhuoneessa oli metallinen vanna, jossa minä "uin" johonkin ikään asti - näin ainakin luulen muistavani.

Isä kuoli 1965 ja muutimme sitten vuosi sen jälkeen takaisin äidin kotipaikkakunnalle Kivijärvelle, missä olin syntynytkin. Asuimme äitini lapsuusajan kotitalossa, jonka sauna oli ja on se vielä edelleenkin jokusen kymmenen metrin päässä rannalla. Ymmärtääkseni sekä äitini että enoni ovat syntyneet siellä. Siitä muistan sen, että siellä oli pieni pukukoppi, josta sitten mentiin löyly- ja pesutilaan, mikä oli samaa tilaa. Sauna oli kertalämmitteinen ja niinpä se piti lämmittää kuumaksi, koska enon nelihenkinen perhe, mummo ja meidän kolmihenkinen sakkimme kävimme siellä sitten mahdollisimman nopeasti. Kesää lukuun ottamatta sauna lämmitettiin vain kerran viikossa ja etenkin talvella se oli kova homma, koska pesuvesi otettiin järvestä eli kovilla pakkasilla piti ensin tehdä avanto ja sitten nostaa jääkylmä vesi sisälle lämpeämään. Kuuma vesi saatiin erillisestä padasta eli senkin lämmittäminen oli oma juttunsa. Eipä sitä sen kummempaa kaivannut, kun ei tavallaan paremmasta tiennyt. Kesällä sitä lämmitettiin useammin, koska maatalossa oli paljon likaista ja hikistä työtä ja eno ja muutkin halusivat peseytyä kunnolla. Kesällä tosin meillä oli lähellä mökki, joka valmistui silloin, kun olin kolmivuotias ja siellä oli mahdollista saunoa melkein joka päivä, koska äiti käytännössä asui mökillä kesät ja lämmitti saunaa usein. Enon rantasauna on kuitenkin elämäni historiassa saunojen kärkiryhmässä.

sauna1.jpg

Äsken tuossa raapustelin jo tietoonne mökistämme, jolla on suuri merkitys elooni vallankin alle kouluikäisenä lapsena. Koska emme vielä silloin asuneet Kivijärvellä, oli tuo mökki todellakin kesämökki. Siellä on (siis edelleenkin) suhteellisen hyvänkokoinen sauna, joka on oikeasti erinomainen. Siellä olen etenkin lapsuudessa istunut, löylytellyt ja läärännyt toisenkin hetken, pulahtanut uimaan ja sitten hampaat kylmästä kalisten sinihuulisena palannut takaisin. Murkkuikäisenä en oikein pitänyt siitä ja jossain vaiheessa mökkeily alkoi suorastaan tuntua vastenmieliseltä, mutta sauna ei kuitenkaan.

Meiltä täältä kotoa on matkaa tuonne nelisensataa kilometriä, joten eihän siellä solkenaan käyty ja koska se on vain kesäiseen käyttöön sopiva, keskittyi tämä suomalaisen elämän merkkitapahtuma nimenomaan opettajan ja koululaisten loma-aikojen mukaan. Meidän lapset tykkäsivät paikasta ja ihan kuten minäkin lapsena, myös he lääräsivät ja leikkivät sen tienoilla melkoisen paljon. Äitimme kuoltua, minä luovuin omasta osuudestani tuohon paikkaan, mutta toki se perheessä on edelleen, sillä se on veljeni omistuksessa. Mutta minä en todellakaan tykkää nykyäänkään mökkielämästä ja siksi en kokenut tuosta luopumista mitenkään kovana. Keltaisen mökin saunan asetan joka tapauksessa elämäni kylpypaikkojen kärkiryhmään.

sauna2.jpg

Muutimme tänne Vihtiin vuonna 1982 ja heti ensimmäisenä syksynä sain mahdollisuuden tutustua mahtavaan paikkaan, jota mukavasti kutsutaan Lipetiksi. Kyseinen pakopaikka on paikallisen ammattiyhdistyksen kesämökki. Siellä on erinomainen sauna ja koska se on lähellä kotiamme, olen jopa kyennyt viettämään siellä jonkin verran aikaa, vallankin kun viimeisten virkatyövuosieni ajan toimin ay:n hallituksessa päätehtävänäni huolehtia mökin perusjutuista, kuten puiden hankkimisesta, nuohouksista, varauskirjan ylläpidosta ja sen sellaisista. Otin tehtäväkseni käydä Lipetissä vähintäänkin kerran kuukaudessa ja sijoitin ne reissut yleisen saunavuoron hetkiin eli torstaipäiville, jolloin oli mahdollista myös saunoa siellä. 

Hyvä saunan viihtyvyys perustuu paljon myös saunaseurasta. Lipetin saunassa on istuttu puhumassa merkityksellisistä asioista, usein jopa ihan tosissaan. Olemme tietenkin keskustelleet kouluasioista, ammattiyhdistyksestä, jääkiekosta, musiikista ja mitä näitä asioita nyt onkaan. Siellä olemme myös tutustuttaneet ulkomaisia vierailijoita suomalaiseen saunakulttuuriin. Kärkiryhmään tämäkin.

sauna3.jpg

Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta muutimme tähän taloon. Merkittävimpiin ostopäätöksen tekemiseen johtaneet syyt olivat yksinkertaiset ~ mahtava puutarha ja puilla lämmitettävä sauna. Sauna on tarpeeksi iso, jotta siellä voi lämmittää kohtuullista puukiuasta. Lämpö ei nouse liian korkeaksi, kun ymmärtää seurata sen kehittymistä. Toki käytetty puulajikin on tärkeä. Löyly on pehmeää ja miellyttävää, vallankin jos joku on ehtinyt käydä siellä ennen omaa saunavuoroa. Näin käy kyllä harvoin, koska elelemme kahdestaan ja vain silloin tällöin meillä on saunavieraita, jotka pääosin ovat lapset ja lapsenlapset. Näin vallankin tässä koronaelon aikana. Lapsenlapsetkin alkavat olla niin isoja, että harvemmin tulevat yökylään. 

Omasta saunastamme pääsemme kylmänä vuodenaikana vilvoittumaan takkahuoneeseen ja sitten kun kelit ovat kuta kuinkin inhimilliset, pääsee takkahuoneesta suoraan Ulkohuoneeseen ja niinpä etenkin kesällä saattaa saunaoperaatio kestää useita tunteja, mutta mihinkä sieltä olisi kiire. Saunassa ja vilpomustauolla on aina hyvää aikaa puhua merkittävistä asioista.

Kotisaunamme merkityksellisyyttä lisää se, että laudepuut ovat kivijärveläiset. Jo parikymmentä vuotta sitten enoni antoi minulle kasan raakalautaa, haapaa, ajatuksella, että jospa vaikka meillä tehtäisiin joskus lauderemontti. No tehtiinpä ja pääosin siellä todellakin on kotikyläni metsästä otetut lauteet. Asian tekee vielä merkityksellisemmäksi se, että olen itse tehnyt nuo lauteet ja seinät, joskin tarvitsin hieman ystävieni apua. 

Oli niin tai näin, kotisaunamme on saunahistoriani ehdoton Top1. Olemme asuneet tässä talossa kohta 23 vuotta ja siksipä uskallan sanoa, että kokemusta asialle on riittämiin.

sauna4.jpg

***********

Olen toki saunonut kymmenissä muissakin saunoissa ja pääosin kaikki ovat olleet hyviä eli tässä tarinassa olisi kuulunut olla maininta monista, monista muistakin. Vihdissä elon ensimmäisen kotimme kerrostalokellarissa sijainnut sauna, hyvän ystäväni pihasauna, joka merkityksellisesti liittyy Woodstockiin, entisen työkaverini rantasauna, johon muutama viimeksi kulunut lukuvuosi on päättynyt, ystäväperheemme satavuotias pihasauna ja onhan näitä. Ei kaikkia voi eikä jaksakaan mainita. Tämä lyhyt otos antaa kuitenkin jonkinlaista kuvaa elämälleni merkityksellisestä asiasta - olenhan minä suomalainen.

perjantai, 9. huhtikuu 2021

Kyllä se vaan tulee

... se kevät nimittäin. Vanha kansa sanoo, että keikutellen, mutta niinhän se aina. Aika kultaa muistoja, mutta joka kevät on muutama tosi kurja päivä vihmovine sateineen ja hiukset päästä repivine tuulineen. Ennuste kyllä lupaa, että tämä puuskatuulinen sade menee kuta kuinkin ohi huomiseen iltapäivään mennessä. Sen verran surkea tämä päivä on ollut, että enpä juuri ole ulos nenääni työntänyt.

Niin se kevät. Lintuja olen jossain määrin bongaillut ja onhan noita auroja taivaalla töötötellen mennyt tuonne pohjoiseen päin. Joutsenia, hanhia, sorsia, töyhtötyyppejä (töyhtöhyyppä) ja onhan noita nähty. Eilen näin tuolla retkellämme perhosia ja mehiläisiä.

Meillä on lumet lähteneet käytännössä kokonaan. Helmikuun lopussa kävi lämpö- ja sadeaalto ja vei melkoisen määrän talven lumista ja sitten tuo mennyt maaliskuu hiljalleen mataloitti hankia ja nyt tämä huhtikuun ensimmäinen viikko on hoidellut loppuhommat. Aika vaikea uskoa, että minä noin reipas kuukausi sitten vielä hiihtelin tuossa selkäni takana olevalla pellolla.

 kevat2.jpg

Näin keväällä jokainen varmaan alkaa etsiskellä kevään ensimmäisiä kukkasia ja tuijotella lehtipuiden paisuvia silmuja. Leskenlehtiä näin jo alkuviikosta siinä, missä niitä aina joka vuosi näenkin. Se on siis ensileskenlehden pesimispaikka. Tuolla metsäretkellä näin kauniin sinivuokkokasan... jippii.

kevat1.jpg

Aiemmin tässä viikolla kerroin ostaneeni raivaussahan. Aleksanteri kasasi sen, mutta en ole vielä edes kokeillut sitä, koska ulkona on ollut aika kylmä ja eilen kun oli hyvä päivä, kävimme retkellä. Kyllä nuo pensaat saa kaadetuksi, joskin aika pian se täytyy tehdä, mutta onhan tuo saha aika tehokas.

Raivaussaha on raju peli. Se terä osuessaan oksiin ja pieniin kiviin, heittelee ne aika vallattomasti sinne ja tänne ja siksi ihmisen kannattaa suojata tärkeimmät osat eli silmät ja muutenkin kasvot. Turvajalkineetkin voisi olla, mutta tyydyn kumisaappaisiin. Kuuloakin kannattaa suojata, koska se laite huutaa aika rajusti. Uskoisin, että viikonloppuna testaan. Siitä tulee todisteita.

kevat3.jpg

keskiviikko, 7. huhtikuu 2021

Raivaussaha

Meidän pihassa on tolkuttomasti pensaita. Niitä ei saa katkotuksi siimaleikkurilla ja moottorisaha taas on liian korskea peli moiseen hommaan (ja itse asiassa vaarallinen). Olen noita pensaita katkonut käsin isolla, pitkävartisella leikkurilla, joka on tehokas,mutta hidas. Niinpä tuumasta toimeen ja hankin raivaussahan.

Sillä saa nopeasti esimerkiksi hankalan ja piikkisen ruusupuskan poikki puhumattakaan orapihlaja-aidasta. Nämä kaksi mainittua risukasaa tulevat saamaan huutia lähiaikoina ja kyllä niitä puskia täällä riittää.

Aleksanteri (siis tyttäremme nuorin poika) on seiskaluokkalainen ja nyt tämän etäopetusjakson aikana hänen on tehtävä kotona tai jossain tällaisia teknisiä touhuja käsityöhommia varten. Onhan noita kotona ollut riittämiin, mutta onpa hän auttanut vaariakin ja mummoa joissakin hommissa. Hän on siis tehnyt meillä isoveljen kanssa runsaasti lumitöitä,  sahaillut valtavan määrän lautoja ja tuhosi myös suuren siirtolavan poltettavaan formaattiin. Hän on tulossa vaihtamaan Pampulan renkaat viikonloppuna ja sitten vielä edessä on kasvihuoneen rakennus. Ihan en sitten pojilla ole näitä hommia orjatyönä teetättänyt, vaan pientä palkkiota olen jaellut.

Eilen sitten pyysin hänet kasaamaan sen uuden raivaussahan. Hän tuli paikalle omat työkalut mukanaan ja varsin nopsaan pisti laitteen pakettiin. Sitten seurasi melkoisen tarkka käyttöönotto-opastus ja siinä kohtaa tuli mieleen, että hän on synnynnäinen kauppamies, joka selittää vaikka pingviineille, että nyt kannattaa ostaa kaupasta kuutiopakattuja jääpaloja.

Raivaustyöt alkanevat viikonloppuna.

raivaussaha.jpg

sunnuntai, 4. huhtikuu 2021

Munakasta pääsiäistä

Pääsiäisen perinteisiin kuuluvat nämä pääsiäismunat. Perinteitä on monista eri lähtökohdista, mutta varsinaisesti sen ajatus on ollut olla elämän tunnus ja sen kristillinen lähtökohta on kuta kuinkin samanlainen - sen sisällä on kylmistä kuorista huolimatta lämmin elämä. Suklaamunien perinteestä en tiedä, mutta olisiko kaupallisella meiningillä mitään merkitystä? Suklaa kyllä maistuu lähes kenelle vaan muodossa missä hyvänsä, joten kai se sopii pääsiäismuniksi. Minun lapsuudessani kukko muni pääsiäisaamun vastaisena yönä ja pipossa oli jokunen egu, kun herätys yllätti.

On nähtu ja koettu kaikkea keväistä koristelua ja noitia ja mitä näihin pääsiäisiin nyt kuulukaan sekä olemme havainneet kirkollisia touhuja tietenkin merkittävänä osana täällä Suomessa ja muissakin maissa, missä kristinusko on valtauskonto. Minun normaali pääsiäisenihän on sisältänyt erittäin usein, lähes joka vuosi, jonkinlaisen laulu- tai soittojutun tuolla seurakuntamme tapahtumissa. Nyt en koronan ja yhden toisen syyn takia ole osallistunut kuorojuttuihin ollenkaan ja niinpä tämä pääsiäinen jäi musiikillisesti väliin, kuten viime vuosikin.

mun1.jpg

Essi ja lapset olivat meillä pihassa etsimässä munia. Irmeli teki kartat lapsille ja sitten kävimme piilottelemassa aarteita eri paikkoihin ja loppujen lopuksi ne kaikki löytyivät ja ilmeisesti maistuivatkin. Tästä k-aikakaudesta johtuen emme ottaneet lapsia sisälle, mutta onneksi oli kiva ilma ja tarkenimme olla pihalla sen puolisen tuntia, minkä tämä episodi kesti. Oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa.

mun2.jpg