perjantai, 17. tammikuu 2020

Nimipäiväjuhlallisuudet

Tässä kuluneella viikolla sain juhlia sitä, että minulla on nimi. Kasteessa sain toki kaksi nimeä, ja ne ovat vielä kaiken lisäksi väärinpäin eli toinen nimeni on ensin. Sekös aiheuttaa hankaluuksia, koska paikassa kuin paikassa minua puhutellaan väärällä nimellä, postia tulee niin ikään sillä ja kaiken lisäksi joudun varaamaan lennot sillä ensimmäisellä, koska monin paikoin ulkomailla ollaan tarkkoja siitä, että lentolipussa ja passissa tai henkkarissa on varsinainen kutsumanimi ja ilmeisesti se on jotenkin muualla maailmassa selvää, että se täytyy olla se ensimmäinen. Eikä siinä vielä kaikki. Minä en nimittäin pätkääkään pidä siitä. Pärjäisin mainiosti ilman tuota vääryyttä. Olisin kernaasti vaikka Reino tai Einari, mutta tuota minulle annettua nimen korviketta en haluaisi. En edes kerro sitä tässä. On toki ihmisiä, joille se sopii, mutta minä en ole niitä.

Kun olin lapsi, niin meillä kävi aina hirveästi ihmisiä. Sosiaalinen media oli sitä, että mentiin ihmisten luokse ja puhelinta käytettiin tosi vähän. Pienellä maaseutupaikkakunnalla, missä minä elin lapsuuteni, kyläiltiin ahkerasti ja siellä sitten juotiin kahvia ja miehet poltti tupakkia ja naiset heiluivat sukkapuikkojen kanssa ja kauhea puheen pulputus kuului. Pöytien kakku- ja pikkuleipävalikoima oli melkoista kilpavarustelua ja minä sain aika reippaasti syödä näitä herkkuja.

Nimipäivä oli oikeasti merkkipäivä. Minä olisin ollut hyvin pettynyt, jos ei olisi ollut juhlia ja asiaankuuluvia kakkuja ja herkkuja. Synttärijuhlat olivat ehdottoman merkittävät bakkanaalit, mutta niin olivat nimipäivätkin. En ihan varmasti osaa sanoa, oliko minulla varsinaisesti aina niitä juhlia, mutta siihen kohtaan monet ihmiset ajoittivat meillä vierailun. Minä muistaakseni nautin aika kovasti juhlien keskipisteenä olemisesta.

Jossain elämäni vaiheessa se sitten kyllä loppui - en muista milloin, mutta eipä meillä koskaan ole Vihdissä ollessa järjestetty nimpparibileitä. Johonkin maailman aikaan koulussa pidettiin nimijuhlia, mutta ei enää pitkään aikaan. en kyllä ole kaivannutkaan.

nimpparit.jpg

sunnuntai, 12. tammikuu 2020

Savustusta

Meillä laitetaan usein ruokaa. Ostamme erittäin harvoin jos koskaan valmiita juttuja eli äitien tekemää. Irmeli on erinomainen ruuanlaittaja, ja siitä on usein puhuttu esimerkiksi meillä pidettyjen bileiden jälkeen. Kun vielä kaiken lisäksi hän tykkää siitä hommasta, on koko homma hänelle siis paremminkin hupia kuin vaivaa, vaikka hän saattaa käyttää ruuan valmistukseen aikaa useita tunteja. Minä laitan myös paljon sapuskaa, mutta se on pääosin arkista ja helposti valmistuvaa, mutta etenkin työviikolla minä valmistan mielelläni jotain, koska työpäiväni kuitenkin lähes säännönmukaisesti loppuvat ennen rouvaa.

Meillä siis keitetään, paistetaan, käytetään uunia, mikroa, hellaa, grilliä mitä näitä nyt onkaan. Meillä ei kuitenkaan koskaan ole ollut oikein hyvää savustuspönttöä tai sitten olemme vain käyttäneet sitä väärin. Joskus jokunen vuosi sitten ostimme/saimme savustuslaatikon, mutta jostain syystä emme onnistuneet sen käytössä. Mikä lie ollut syynä, jää arvoitukseksi.

Nyt kuitenkin joulupukki toi meille uuden savustuspöntön, johon vielä taannoin suhtauduimme skeptisesti. Kyse on nimittäin sähköllä toimivasta pöntöstä. Markku kuitenkin kehui meille moista värkkiä ja niinpä rohkaistuimme kirjoittamaan pukkiselle aiheesta ja hän sitten toteutti toiveemme.

p%C3%B6ntt%C3%B61.jpg

Eilen meillä oli sitten kalapäivä. Löysimme mukavan lohifileen ja muutaman silakan ja oikeaoppisesti sitten laitoimme kyseiset tuotteet pönttöön suhisemaan. Leppärouheet pellille ja hetken päästä savu mukavasti leijaili ilmoille. Tuossa kuvassa näette varmaan, että pönttö on sisällä, itse asiassa ruokasalin pöydällä, mutta emme sentään savustaneet sisällä, vaan veimme härvelin Ulkohuoneeseen. Reipas varttitunti ja homma oli valmista. 

Mukava ottaa uusia juttuja käyttöön, vaikka toki savukala on ihan tuttua, mutta näin kotioloissa todellakin tähän saakka vallan harvinaista. Suosittelen.

p%C3%B6ntt%C3%B62.jpg

lauantai, 11. tammikuu 2020

Talviretkellä

Emme kylläkään menneet kovin kauas talviretkelle. Ihan Nummelaan vaan. Sinne tehtiin uuden puiston viereen yhdelle rinteelle melkoiset treenirappuset, jotka ovat kuin "Rikas mies jos oisin"-laulussa eli yhdet ihan huvin vuoks ei minnekään. No, kyllä niitä pitkin pääsee siihen mäen päälle ja sitten polku jatkuu ja voi mennä eteenpäin.

DSC_0008.jpg

Sen verran hölkkäsin noita rappusia, että totesin hyväksi. Ainakaan tuossa alkumatkalla ne eivät ole liian korkeat eli aika matala-askelinenkin pystyy menemään niitä pitkin ihan näppärästi ja kaiteet tietenkin helpottavat kulkemista. Leveyttäkin on kivasti eli nopeimmat pääsevät näpsäkkäästi ohi.

Siinä näiden rappusten edustalla on iso alue, joka on ihan tehty puistoksi. Siellä on siistit kulkuväylät, penkkejä, isoja ojia ylittäviä sitloja ja istutuksia. Yksi istutusalue on sellainen, joka aiheutti hiukan polemiikkia täällä paikkakunnalla, kun puiston nimi ensinnäkin on "Menestyjien puisto" eli merkittäviä suorituksia tehneet ja näin Vihtiä maailmankartalle nostaneille henkilöille istutettiin nimikkopuu. Kaikki, jotka saivat oman puun toki sen ansaitsevatkin, mutta kun esim. sellaiset kuuluisuudet kuin Jani Sievinen ja Anssi Kela jäivät ilman puuta, niin hieman se hetkautti. Paikalliset yleisönosastot lehdissä ja tietenkin Facebook olivat melkisen vilkkaassa toiminnassa tämän puiston avausaikana.

DSC_0016.jpg

Kävelimme vähän ristiin ja rastiin siinä puistossa varmaan vajaan puoli tuntia. Oli leppoisa, aurinkoinen pikkupakkaspäivä ja maa kuurassa. Lunta ei ollut (tietenkään) - eihän meillä ole ollut koko talvena ja kymmenen vuorokauden ennuste ei lupaile yhtään sen kummempaa. Käveleviä ja lenkkeileviä porukoita oli ihan koko ajan näkyvissä eli sellainen oikein mukava päivän kuvio.

DSC_0020.jpg

lauantai, 11. tammikuu 2020

HIFK teki liigahistoriaa

Olin torstaina Miksan kanssa katsomassa HIFK-SaiPa-peliä. Kyseinen ottelu ei juurikaan säväyttänyt, koska HIFK oli niin paljon parempi joukkueena, joskin näytti taas, kuinka peliä voidaan hallita mielin määrin tekemättä maalin maalia. 

hifk.jpg

Kyseinen maalinteko-ongelma saattaa aiheuttaa jonkinlaisen ongelman kevään kahinoissa, koska pleijareissa kuviot muuttuvat, pelit ovat tiukkoja ja jokainen aukeava tilaisuus olisi käytettävä hyväksi. Jos HIFK mielii loppumatseihin, on jostain kaivettava se maalintekotaito. Toki sekä ali- että ylivoimapelaaminen on tällä hetkellä heillä hyvissä kantimissa ja niillähän aika paljon jääkiekkoa ratkaistaan nykypäivänä. Otto Paajanen teki yhden ylivoimamaalin todella upean kuvion päätteeksi ja toisaalta HIFK:n pelatessa alivoimalla ei SaiPa saanut kyllä yhtään mitään aikaiseksi.

No siis se historiallinen teko. HIFK:n entinen huippumolari Jan Lundell joutui hieman ennen peliä yllättäen pukemaan maalivahtikamat päälleen, koska varsinainen toinen maalivahti Atte Engren sairastui yllättäen vatsatautiin. Lundell teki yhden ottelun pelisopimuksen ja tarkoitus oli tietenkin selkeästi se, että hän seisoo luukkuvahtina, kun ykkösmolari  Tuohimaa hoitaa varsinaisen työn. Eka erässä HIFK:n maalilla olisi voinut seistä vaikka päävartion perusvahti, koska SaiPa ei saanut yhtään laukausta maalille eli Tuohimaan torjunnat olivat tasan nolla. Peli eteni hyvää tahtia kolmannen erän loppuun, ja IFK eteni kohti vääjämätöntä voittoa. Minuuttia ennen ottelun loppua yksi puna- ja toinen keltapaita ottivat hieman yhteen ja saivat komennuksen parin minuutin istunnolle. Samassa yhteydessä HIFK veti Tuohimaan pois kentältä ja Lundell astui häkin eteen. Yleisö tajusi välittömästi, kuinka hienon eleen valmennus teki nykyiselle maalivahtivalmentajalle ja niinpä yli kuusituhantinen yleisö nousi seisomaan ja aplodeerasi ja huusi kannustusta Lundellille, joka iloisesti vilkutellen luisteli pömpelin eteen.

lundell.jpg

Viimeinen minuutti oli sitten sellaista kiekon siirtelyä, eikä siinä enää kumpikaan juuri mitään yrittänyt, mutta ihan viime sekunneilla SaiPan puolustuksesta lähetettiin kiekko kohti HIFK:n maalia. Lundell otti upean perhostorjunta-asennon ja siirsi kiekon syrjään ja sai näin ollen yhden torjuntamerkinnän. Summerin soidessa koko joukkue ryntäsi onnittelemaan konkarimolaria ja kuuluttaja hehkutti maalivahdin onnistunutta nollapeliä. 

Tässä on erinomaisen historiallista sellainen juttu, että Lundell on nyt kautta aikain vanhin SM-liigassa varsinaisessa pelissä pelannut pelimies. Hän on 46 a ja noin kuukauden yli. Entinen ennätys oli legendaarisella TPS- ja maajoukkuepakilla, Timo Nummelinilla, joka pelasi viimeisen liigamatsin 45-vuotiaana. Toinen merkittävä fakta tähän peliin oli se, että isä ja poika olivat yhtä aikaa jäällä tuon viimeisen minuutin aikana, kun suurlupaus, 18-vuotias hyökkääjä Anton Lundell kävi loppuhetkillä pelaamassa. Olihan toki Timo Nummelinkin kentällä poikansa kanssa, kun Petteri Nummelin pääsi isänsä kanssa samaan aikaan kentälle. Ei se niin tavattoman harvinaista ole.

Pelin päätyttyä yleisö antoi huikeat aplodit ja huuto oli melkoinen, mutta emme enää sitä jääneet katsomaan, vaan liukenimme paikalta kohti muita juttuja. Siis kotiin ja nukkumaan, kun meillä molemmilla oli edessä tavallinen työpäivä. 

perjantai, 10. tammikuu 2020

Kevennystä

Tässä joulun jälkeen on hieman kevennelty tuota ateriointia, kuten aina tehdään joulun jälkeen ~ enemmän tai vähemmän. Emme kylläkään syöneet joulunakaan yhtään sen ihmeellisemmin kuin yleensäkään, jos kohta olihan niitä perinteisiä joulusapuskoita pöytä väärällään. Laatikoita, kalaa, kinkkua ja mitä kaikkea sitä joulupöytään nyt saatiin mahtumaan. Essi, pojat, Kerttu ja Paavo olivat meillä joulun aikana ja söivät suurimman osan juhlaeväistä ja niinpä minunkaan ei tullut mässätyksi. Jouluruokailu loppui tapaninpäivänä ja joka kerta söin kyllä hilltysti, mutta siinä menivät kinkut ja laatikot ihan suosiolla.

Pieni lisä tähän joulujuttuun oli sillä, että hieman piti syödä pipareita ja suklaata, mutta niiden osuus jäi lopulta vähäiseksi, koska mainittuja nautintoaineita oli vähän. 

Muutenpa tässä sitten on menty melkoisen kevyellä aterioinnilla. On salaatteja, vähän soppaa, broileria, vähärasvaisia juustoja, rasvatonta maitoa, pottuja, täysjyväviljatuotteita. Tavallaan ihan tavallista sapuskointia, mutta valkoinen vehnä, punainen liha ja kovin rasvaiset ruuat ovat kyllä olleet aika minimissä. Olen toki huomannut, että paino on hieman pudonnut, mutta ei kuitenkaan mitenkään radikaalisti. Painoindeksini on 26 eli aika lähellä sitä normaalina pidettävää arvoa, mutta saisihan sen kyllä pudottaa siihen, mutta kuten tunnettua, ei painon pudotus ole mitenkään helppoa.

Minulla on uniapnea, jonka hoitoon käytetään ylipainelaitetta. Se estää kuorsaamisen ja mikä tärkeämpää myös ne pahat hengityskatkokset, joita minulla ei silloin testausvaiheessa ollut mitenkään paljon, mutta toki oli sen verran, että sain sen c-pap-laitteen. Painon pudotusta suositetaan aina uniapneaa sairastaville, jos heillä on siihen varaa ja tarvetta. Nimittäin ko. sairautta voivat sairastaa myös hyvin laihat pajunvarret ja myös nuoret ihmiset. Minulla ko. laite on ollut vuoden ja olen siihen täysin tottunut. Vekotin on myös matkaillut paljon mm. käynyt kaksi kertaa Kreikassa.

Joka tapauksessa tässä on nyt jokunen aika menty kevyellä ja varmaan se jatkuukin. Jos paino putoaa, niin siinähän putoaa ja jos ei, niin minkäs sitten teet.

salaatti.jpg