sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Autotalli

Meidän huushollissa ei oikein välitetä tuosta autopolitiikasta. Kunhan on joku nelipyöräinen härveli, jolla päästään eteenpäin ja tarvitessa myös taaksepäin, niin hyvä on. Irmelin on pakko ajaa päivittäin, koska hän ei pääse töihin eikä myöskään työkokouksiinsa työpaikkansa sijainnin takia. Minä taas kun asun kilometrin päässä koululta, voi kulua päiväkausia, että en edes koske koko peliin tai korkeintaan sen verran, että käyn kaupassa tai ajan sen yöksi talliin. Tällä leveysasteella tai paremminkin tässä kunnassa ei valitettavasti pärjää ilman autoa, jos haluaa joskus käydä jossain. Nummelaan, missä on paremmat kaupat - Helsinkiin ja Espooseen, missä kaksi lastamme asuu - Lohjalle, missä käymme kielten tunneilla ja ihan näihin aikoihin asti myös Kotkaan, missä kävimme suhteellisen säännöllisesti Irmelin äitiä tapaamassa. Ensi viikolla on hautajaiset ja on tosi paljon mahdollista, että en sitten enää esimerkiksi tänä vuonna käy siellä ollenkaan. Ehkä yhden kerran tapaamassa Irmelin tätejä, mutta voi olla, että en - riippuu tilanteesta.

Auto meillä siis on ja kun tähän taloon on aikoinaan rakennettu autotalli, niin me käytämme sitä ihan siihen tarkoitukseen. Syys-, talvi- ja kevätkylmillä on mukava lähteä liikkeelle, kun on kuiva auto ja ikkunoissa ei ole hillitöntä lumikerrosta eikä isoa kasaa puusta pudonneita lehtiä. Tallissa voi tietysti ohjelmoida lämmittimen päälle ja niinpä auto on kylminä aamuina mukavan lähtölämmin. Muutimme tähän taloon vajaa 20 vuotta sitten ja hiljakseen talli on täyttynyt kohtuullisesta määrästä erinäköistä roinaa - niin hyödyllisestä ja tarpeellisesta tavarasta kuin ihan roinastakin. Talvella päätimme ottaa käyttöön uuden ajattelumallin - kerran kahdessakymmenessä vuodessa, siivoa autotalli!

Homma alkoi sillä, että Irmeli tyhjensi koko lukaalin. Koska tässä on tietenkin ollut vaarana sellainen asia, että taivaalta tulee vettä, niin olihan ne tavarat kuitenkin kannettava katon alle eli hän sitten raahasi koko arsenaalin Ulkohuoneeseen, joka todella täyttyi uskomattomasta määrästä tavaraa. Osan Irmeli kyllä laittoi saman tien roskikseen tai roskiksen viereen odottamaan lopullista ratkaisua.

garage1.jpg

*******

Eilen saimme sitten aamulla koko tallin tyhjäksi, kun veimme hyllytkin ulos. Puolenpäivän tienoilla Lauri tuli meille ja tarttui pensselliin tai itse asiassa telaan ja alkoi maalata seiniä. Eihän sitäkään olisi tarvinnut tehdä, mutta ajattelimme, että hieman kivemman näköinen siitä tulee ja pimeän aikaan hieman valoisampi ympäristö.

garage3.jpg

Kuten aina maalatessa, niin myös nytkin, joku maalareista piirtää tai kirjoittaa maalattavalle pinnalle ensin jotain. Sitä en tiedä, kuka oli syyllinen, mutta tällainen kirjoitus ilmestyi seinälle maalausvaiheen alkuhetkillä. Jos joku ei saa selvää, niin siinä lukee "Mummo was here".

garage2.jpg

*****

Maali pääsi loppumaan ja minä kävin Nummelasta hakemassa uuden maalipönikän, joka sekin loppui, joten ihan kokonaan eivät seinät saaneet kerrosta, mutta eipä sen väliä. Pääasia tässä projektissa oli saada joku selvitys tallin tilasta. Alimmat kerrokset eivät olleet päässeet kompostoitumaan, joten eihän tässä mitään kiirettä ollut. Seuraava siivous tehdään 2030-luvun lopulla.

************

Ulkohuonekin on hiljalleen alkanut saada kesäkoristelua - siellä roikkuu jo parikin kukkaa....

kukkia.jpg

 

lauantai, 20. toukokuu 2017

Taas se viikko on lentänyt

Kiirettä pitää näin kesäloman alla. Yleensä olen ollut aika hyvä päivittämään tätä blogia, mutta kuluneella viikolla on tekemistä riittänyt siinä määrin, että ovat taas jutut olleet vähissä.

Viime sunnuntaina  oli äitienpäivä. Se olikin Irmelin elämän ensimmäinen ilman äitiä. Haikeaa tietenkin, mutta realismia. Huonokuntoinen ja jo kovin väsynyt Ilona ei enää jaksanut, mutta saavutti kunnioitettavan 93 vuoden iän. Hautajaiset ovat viikon päästä.

Koska meillä kummallakaan ei enää ole äitiä, emme voineet muuta kuin muistella. Onhan Irmeli toki itse äiti ja niinpä lapset kyllä muistivat häntä. Tässä on piakkoin hieman matkaa tiedossa ja siihen liittyen lapset ostivat Irmelille vaihtoehtoisen lahjan, johon liittyi mahdollisuuksia kaloista aasiin asti.

Päätimme mennä kahdestaan Helsinkiin saakka. Tavoitteena oli nauttia sekä hengen että ruumiin ravintoa. Meillä on koko vuoden kestävät kausiliput Kiasmaan (ja Ateneumiin ja Sinebrychoffin museoihin) ja niinpä menimme tutustumaan ARS17-näyttelyyn Kiasmaan. Onhan se erikoista ja jopa hienoa, mutta ihan en osaa sanoa, oliko se niin hillittömän hienoa kuitenkaan. Tuo nykytaide on vähän sellaista omaa juttuaan. Tämä kuva ei ole nykytaidetta, vaan ihan vaan kuusikymppinen äijä ajamassa autoa punaiset housut jalassa.

driver.jpg

Kiertelimme Kiasmassa kaikki kerrokset ja ihmettelimme kaikenlaisia omituisia ja ihmeellisiä ja myös nerokkaita teoksia. Olen nähnyt Kiasmassa ennenkin ja näin taaskin melkoisesti erityyppisiä videojuttuja ja olihan siellä iso laatikko täynnä muovinsyöjämatoja natustelemassa styroksia. Melkoisesti kaikenlaista - täytyy todeta näin. Minä en ihan oikeasti aina pääse tämänkaltaisen taiteen ytimeen, mutta onhan niitä ihan kiva katsella. Yhdestä Kiasman ikkunasta avautui kyllä melkoisen upea näkymä.

kiasma1.jpg

Ruumiin ravinto toteutettiin italialaisravintola Villettassa. Varasin pöydän hyvissä ajoin, mutta en kertonut Irmelille, vaan arvuuttelin häntä. Annoin vinkiksi Helsingin - en enempää ja sitten annoin hänelle sunnuntaiaamuna tehtäväksi arvata, mikä oli kohteena. Sen verran paljastin, että paikka ei ole mikään superhieno eli ei tarvitse vetää ykkösiä niskaan. Sallin kaksi arvausta, jotka hän sitten veikkasi pieleen - eka vaihtoehto oli Kallion Zorbas ja toinen Töölönlahden rannalla oleva Juttutupa. Olemme käyneet molemmissa aika usein ja ne on erittäin hyviksi todettu, mutta niinpä on myös Villettakin ja siksipä menimme sitten sinne. Siellä on hyvä ruoka ja mukava fiilis.

************

Sunnuntai-iltana kävimme kävelyllä ja tutustuimme Vihdin kirkonkylän uuteen nähtävyyteen. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlakuuseen, joka on istutettu toriaukiolle vanhan kunnantalon, nykyisen kirjaston, eteen. Saapas nähdä, kuinka puu tuossa alkaa kasvaa. Hyvällä paikalla se ainakin on.

suomenkuusi.jpg

******

Tämän menneen viikon rytmitystä on toki jossain määrin ohjaillut jääkiekon MM-kisatohina. Mutinaa, jupinaa ja parranpärinää on kyllä riittänyt, koska Suomi ei ole ikiaikoihin pelannut näin surkeasti. Joukkueeseen ei saatu terävää maalintekijää ja huolimatta hyvistäkin paikoista, on maalinteko ollut nihkeää. Samaan aikaan ylivoimapeli on ollut supersurkeaa ja kun puolustuskin on ajoittain vuotanut kuin seula, niin ei siinä paljon ollut toivottavaa. Pikemminkin suomalaista kauhuleffaa. Hetken oli sellainen pelko päällä, että Suomi joutuu karsimaan sarjapaikasta. Tappio Ranskalle murskalukemin oli kyllä ihan pohjanoteeraus. Pisteitä tuli lopulta sen verran, että joukkue nipin napin kipusi kahdeksan parhaan joukkoon. Kanada vei alkusarjan viimeisessä pelissä Suomea kuin pässiä narussa ja kun sitten selvisi, että ns. kuoleman pelissä eli semifinnaleihin pääsemisen varmistusottelussa oli tulossa vastaan mainiosti pelannut USA, niin minähän olin ihan varma siitä, että "pojat, me on hävitty tää peli." Sitten tämä etukäteen haukuttu joukkue on kuin uudestisyntynyt ja haudasta noussut ja pyörittää amerikkalaisia, puolustaa tiiviisti ja lopulta tekee kaksi tarvittavaa maalia ja kun vielä Säteri piti maalinsa nollilla, niin superjymy-yllätys oli valmis. Tällä joukkueella ja surkealla valmennuksella Suomi on yhtäkkiä neljän joukossa. Ei voi muuta kuin onnitella ja ihmetellä. Vaikka tämä voitto tulikin, niin olen edelleen sitä mieltä, että Marjamäen viivyttelytaktiikka ei toimi nykyajan kansainvälisillä kentillä. Hän on hyvä pitkän linjan valmentaja, kuten Kärpissä valmentaessaan osoitti, mutta nämä sähäkkäät turnaukset eivät ole ehkä hänen juttunsa. Ihan kaikki suomalaiset huippupelaajat eivät oikein halua tulla hänen joukkueeseensa - tällaisia kaikuja olen kuullut.

On todella paljon suomalaisia, jotka eivät välitä jääkiekosta ja pitävät sitä yhdentekevänä. Näinhän se ei ole. Kaikki tietävät vanhan lausahduksen siitä, kuinka Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle. Parempia suomalaisuuden lobbaajia ei olekaan kuin menestyvät urheilijat. Muutama vuosi sitten seistessäni ystäväni kanssa Pariisissa katakombin sisäänpääsyjonossa, tapasimme amerikkalaisperheen, jotka olivat oppineet tietämään Suomen Jarkko Niemisen kautta. Toisen kerran, jälleen Pariisissa, seilasin Eiffelillä ja aloin jutella taas kerran amerikkalaisporukan kanssa. Kuultuaan, että olen Suomesta, alkoi melkoinen hypetys ~ Koivut, Selänne, Numminen jne.... nimiä ja tuntemusta tuli kovasti ja perheen isäntä kertoi, että ei ollut tiennyt Suomesta mitään, ennen kuin oli tutustunut jääkiekon kautta paremmin maamme kuvioihin. Sadat miljoonat ihmiset seuraavat formulaa ja niinpä Häkkinen, Räikkönen ja Bottas ovat aivan uskomattoman merkittäviä suomalaisuuden edustajia ja heidän kauttaan hyvinkin saattaa joku merkittävä teollisuuden tai muun kaupan edustaja innostua Suomesta. 

Urheilun merkitys on niin valtava, että ensinnäkin valtiovallan täytyisi uhrata huomattavasti enemmän varoja huippu-urheilulle ja sitten tulisi säätää vankeusrangaistuksen uhalla laki, että kaikkien on pakko seurata a) olympiakisat b) jääkiekon mm-kisat ja c) yleisurheilun em- ja mm-kisat sekä Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu. Näiden kisojen aikana ei saisi matkustaa eikä tehdä töitä. Kaupat ja ravintolat pitäisi sulkea ja kaikin tavoin välttää ulkonaliikkumista. Kaikenlaiset musiikki- ja muut kulttuuritapahtumat tulisi kieltää näiden kisojen aikana. Suomalaisuus nousee fanaattisella suomalaisuudella, kuten nähtiin 1995 jääkiekon mm-voiton hulinoissa ja jotta Suomi nousisi, tulisi meidän oikeasti olla isänmaallisia asiassa, jossa ollaan hyviä.

Tänä iltana Suomen miesten lätkäjoukkue pelaa Ruotsin mielipuolisen kovaa joukkuetta vastaan. On itsestään selvää, että siinä tulee tappio. Ruotsalaiset eivät lähde takki auki peliin, kuten amerikkalaiset, eivätkä tippaakaan kuvittele olevansa yli-ihmisiä. Niinpä ennustan, että Suomi häviää erittäin rumasti - vähintään viidellä maalilla. Valitettavasti.

**********

Koulussa olemme opiskelleet mittaamisia. Menimme hyvällä säällä ulos mittaamaan hyppäämisiä, heittelyjä ja piirtämään isoja kuvioita. Oli kuulemma mukavaa matematiikkaa.

matematiikkaa.jpg

*******

Koululaiset innostuvat aina, jos joku heidän tuntemansa julkkis tulee koululle. En itse asiassa tiedä, kuka houkutteli YleX:n toimittajan, Tommi Mannisen, koulullemme puhumaan ja kertomaan työstään ja sen vaatimuksista, mutta hyvä kun Manninen tuli. Loistava puhuja ja kertoili upeasti niistä vahvuuksista, jotka sisältyvät koulumme työskentelyyn - sinnikkyys, rohkeus, pitkäjänteisyys ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Manninen tubettaa (siis tekee YouTubeen videoita) ja sekös lapsia innostaa. Sen verran herrasta, että hän on koulmme entiinen oppilas ja siksi tietenkin innostui tulemaan tänne. Löysin yhden vanhan luokkakuvan, missä hän iloisesti hymyilee ja sellaisena hymypoikana minä hänet muistan.

tmanninen.jpg

sunnuntai, 14. toukokuu 2017

Valinta

En ole koskaan ollut erityisen innokas alkoholin kuluttaja. Olen viihtynyt ja viihdyn edelleen seurassa, missä käytetään juhlajuomaa enemmän tai vähemmän. Kyseessä ei ole mikään vakaumuksellinen tai johonkin viiteryhmään kuulumisen aiheuttama painostus. Absolutisti en ole missään nimessä. Olen kuitenkin sulkenut pullon suun - lopullisesti vai väliaikaisesti, en tiedä.

Ihan hiljakkoin eräs tuttavani kysyi minulta, miksi oikein olen tehnyt tällaisen valinnan. Minulla ei koskaan ole ollut millään lailla ongelmaa alkoholin, tupakan tai muiden koukutuksien kanssa lukuun ottamatta kahvia ja herkkuja. Alkoholin kulutus on ihan pääsääntöisesti liittynyt viikonloppuihin ja ainoastaan lomareissuilla se on ollut väljempää. Pakottavaa ja jollain tapaa huolestuttavaa tarvetta ei siis ole ollut.

Lähtökohta on kuitenkin ollut kaikesta huolimatta terveyteen liittyvä. Se, miksi olen päätynyt tipattomaan elämään, on ihan yksinkertainen juttu. Tulen pahoinvoivaksi hyvinkin pienistä määristä. Ei mitään pahoja päänsärkyjä eikä vatsakipua eikä juuri mitään muuta kuin selkeä pahoinvointi ja vähän juomasta (ja ilmeisesti sen kanssa nautitusta ruuasta) riippuen melkoista närästystä. 

Olenko minä sitten hyötynyt tästä? Kyllä kai jotenkin. Rahassa tätä ei voi mitata ihmeemmin, mutta jos juo pullollisen viiniä viikonlopun aikaan ja jokusen saunaoluen eli siis määrällisesti ei juuri mitään, niin kulutus on noin parikymppiä eli 80-100€ kuukaudessa. Tuleehan siitä 1000€ vuodessa, mutta sen saa sitten kulumaan kyllä muualle. Näin vähäiset juomamäärät tuskin ovat erikoisen vahingollisia - ihan yhtä lailla saa kaikenlaista epäterveellistä syömällä. Niin paljon kaikkia lisäaineita ja ympäristöjuttuja on ihan pelkästään ruuassa.

Yksi ihan subjektiivinen hyöty on täysin selkeä. Minä voin joissakin tapauksissa paremmin kuin ennen. Nukun vähän, mutta uni on kuta kuinkin hyvää ja rauhallista. Minun ei tarvitse juosta öisin vessassa eikä päänsärkyäkään tule. Herään aamuisin viiden ja seitsemän välillä ja aina hyvin pirteänä. Tuosta närästyksestä jo mainitsin. Huolimatta kahvin juonnista, minua närästää enää hyvin harvoin ~ valkosipuli on hieman sellainen ärsyttäjä. 

Tällä mennään nykyään. 

lauantai, 13. toukokuu 2017

Olipas viikko

Tämä mennyt viikko jää historiaani aktiivisen toiminnan aikana. Enpä ehtinyt koko viikolla avaamaan tätä blogia, mikä siis todellakin osoittaa, että on ollut tekemistä enemmän tai vähemmän. Voin sanoa, että enemmän.

Sunnuntai sujui leppoisasti, jos kohta vietin useampi tunteja soittaen, koska olin luvannyt tehdä yhden projektin ja kaikki etukäteisvalmistelut piti tehdä ennen maanantaita, koska olin varannut studion maanantai-illaksi. Projektin piano-, rumpu- ja basso-osuudet olin tehnyt jo hieman aiemmin - pari viikkoa sitten, mutta minun piti vielä jatkaa muutaman percussiotyylisen instrumentin kanssa ja siihen se osa sunnuntaipäivästä sitten hujahti.

Kaikki arkipäiväni sujuivat sitten tietenkin lukujärjestyksen mukaisten koulupäivien aikataulussa, mutta niiden lisäksi tähän viikkoon mahtui vielä yksi erityisen tuen päivitys, mikä vei palaverinä noin tunnin ja puhtaaksikirjoituksessa vielä reippaan puolikkaan. Torstain koulupäivä sujahti Helsingissä, missä tutustuimme kaikkien nelosten kanssa Kiasmaan ja Raxin ruokavalikoimaan. Retken jälkeen teimme kikyä eli meillä oli monen tunnin reipas suunnittelupalaveri.

*******

Maanantaina menin töiden jälkeen suoraan studiolle, missä siirsimme äänitystaiteilija Gilbertin kanssa kaikki äänittämäni raidat isolle koneelle mukana myös Juhan soittamat kitararaidat. Tarvitsin projektiini kitaristia, koska äänittämissäni biiseissä on musiikkityylin takia hyvä olla kitarajuttuja ja a) minä en ihottumani takia kykene lainkaan soittamaan kitaraa ja b) minä en osaa soittaa niin hyvin kuin tässä projektissa tarvittiin.

Saatuamme raidat koneelle, alkoi lauluosuuteni. Hieman oli hikinen urakka (huolimatta ulkona vallinneesta hyytävästä ilmasta), koska koulupäivän jälkeen ääni ei oikein ollut kasassa ja jopa epävireinen. Se kyllä korjautui muutaman epäonnistuneen otoksen jälkeen, mutta lauluni olivat aika raskaita, joten ihan kamalan kauan siinä ei voinut yrittää, koska mitä pitemmälle homma eteni sitä pahemmin lauloin ihan pieleen. Lopulta sain laulut hoidetuksi ihan kunnolla ja tyydyttävästi ja sen kunniaksi otin studioselfien laulukopissa.

pitko1.jpg

Biisit olivat sellaiset, että tarvitsin myös taustakuoron. Toiseen äänittämistäni lauluista lauloin taustat itse, mutta toiseen halusin erilaista ääntä ja siksipä piti pyytää sellainen laulaja, joka nopeasti löytäisi oikeat stemmat ja tuntisi vielä ko. biisin, ettei menisi aikaa turhaan hieromiseen. Tässä tapauksessa minulla ei ollut minkään valtakunnan nuotteja eli taustalaulajaa piti neuvoa tyyliin "laula niin kuin hyvältä tuntuu, mutta pysy soinnussa - aloita tästä ja lopeta tähän". Tällaiseen laulantaan sopii tuo tytär mainiosti ja soitinkin Essille, joka kävi laulamassa muttaman raidan hyvin flunssaiseen sävyyn, mutta ilman mitään ongelmaa ja niinpä meillä oli hetken päästä myös taustaköörit kasassa.

pitko3.jpg

********

Loppuilta kuluikin miksaten ja baunssaten ja loppujen lopuksi homma valmistui yhdeksän pintaan. Aika kova duuni - uskokaa huviksenne. Isot kiitokset ammattimies Gilille - ei näistä mitään tulisi ilman hänen ammattitaitoaan.

Tässä vielä hauskan näköinen graafinen kuvio yhdestä biisistä. Alhaalla näkyvä violettipinkki raita on pianon osuus - se soi koko biisin ajan. Keskellä oleva vihreä juttu on basso ja ylhäällä oleva sininen raita on rumpujen kolinalle varattu. Biisillä ei vielä ole oikein nimeä, mutta Pyramidi ei olisi yhtään hassumpi.

pitko2.jpg

********

Tässä on nyt kulunut muutama ilta hirveää kidutusta seuraten. Kyseessä on Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen kaistapäiset edesottamukset Pariisin kaukaloissa. Puristus ja sekasorto ovat melkoiset ja jos ei vallan ihmeitä tapahdu, niin kovin heikoille jäädään tänä vuonna lätkäkisoissa. En usko veikkaavani pieleen, jos sanon, että jääkiekkoliiton reksryhommiin tulee yksi valmentajahaku eteen. Ei ole Marjamäestä maajoukkuetreenariksi - MM-kisat eivät ole liigakiekkoilua. Ilmeisesti Marjamäen tyyli vaatii pitkäaikaista sopeutumista ja sellaista ei maajoukkueessa voi toteuttaa. Toivottavasti olen väärässä, mutta pahalta näyttää.

***********

Toinen iso musaprojekti oli neljäsluokkalaisten äitienpäivälevy, jonka deadline alkoi olla tuskaisen lähellä. Sain tiistaina miksatuksi kaikki biisit (omilla laitteillani), mutta sitten onnistuin tuhoamaan yhden biisin kaikki lauluraidat tempulla, jota en käsitä vieläkään. Niinpä en päässyt tiistai-iltana tekemään lopullista lahjalevyä, vaan minun piti vielä kaivaa koulussa yksi hetki, että sain laulun laulatetuksi oppilailla. Siitä tuli tavallaan vähän pienimuotoinen biisi, koska aika oli loppumassa ja niinpä siihen biisiin tehtiin duo vastapainoksi kaikille muille lauluille, joissa lauloi noin 70 laulajaa.

Niinpä sain levyn varsinaisen masterin valmiiksi keskiviikkoiltapäivänä, mutta sitten en ehtinyt tehdä asian eteen mitään, koska piti ehtiä Kamarikuoron treeneihin. Kuoron jälkeen yhdeksästä puoleen yöhön asti seurasin peliä (Suomi voitti hammasta purren Slovenian) ja samalla kopileerasin parikymmentä lapsille annettavaa plattaa.

Loput levyt sitten sain pakettiin torstaina koulupäivän ja kikyilyn jälkeen. Helppo homma, mutta tylsä pieti ja menihän siinä aikaa.

kopiot.jpg

*******

Kun olin saanut levyt kuntoon, piti vielä käydä soittamassa perjantain Kodin ja koulun päivä-tilaisuuteen musiikkiosuuteni taustanauhoitus. Siinäkin sujahti kaikkine miksauksineen pari tuntia. Eipä ihme, että illalla alkoi väsy painaa.

***********

Se, että on ollut todella kylmä viikko tuolla ulkona ei ole kyllä tavallaan tippaakaan haitannut, koska tätä työtä on ollut oikeasti aika hurjasti. Kylmyydestä huolimatta Irmeli on ollut optimisti ja siirtänyt talvivaatteet muovibokseihin eli luottamus Suomen helteisiin eli yli kymmenen asteen lämpötiloihin on ollut kova. Eilisilta meni juuri niin kuin sen sitten pitikin. Söimme, kuuntelimme puhelintoivekonsertin, katsoimme Kätilön ja saunoimme. 

talvivaatteet.jpg

*******

Loman alkuun on kolme viikkoa. Tiedossa ei ole enää yhtään tällaista hulinaviikkoa. Onneksi....

 

lauantai, 6. toukokuu 2017

Laulun ja soiton parissa

Vaihteeksi taas lauluasiaa. Aina silloin tällöin joku tai jotkut sanovat, että varmaan meillä on ihanaa, kun kaikki perheenjäsenet laulavat ja/tai soittavat. On vähän niin kuin konsertti joka päivä ja ilta. Onhan se varmaan niin, mutta siihen tavallaan arkistuu, kun tuo laulu- ja soittoharrastus on niin paljon läsnä ja jos ei nyt ihan jokapäiväistä, niin jokaviikkoista ja ympärivuotista kuitenkin. Kyllä minä kuitenkin aika usein, etenkin treenatessamme vaikeita lauluja tai onnistuessamme hyvin jossain keikalla, osaan olla kiitollinen geeneilleni ja innostukselleni. Olenhan minä uskoakseni voinut tuottaa iloa ihmisille moneen otteeseen.

Tänään olimme harjoittelemassa anoppini siunaustilaisuutta varten. Essi oli kirjoittanut sovituksen Petri Laaksosen lauluun "Teit kaiken ajallansa" ja keräännyimme sitten kirkkoon treenaamaan. Essin lisäksi lauluhommia tulivat hoitamaan Kerttu ja sitten tytärten serkku, Anni. Mukaan oli saatu myös Ville, Annin veli, joka on taitava kitaristi ja minä sitten soitin urkuja. Huolimatta siitä, että kyseessä on kaksiääninen sovitus, joka tietty vaatii pientä harjoittelua ja sopeutumista toiseen ääneen, ei meillä kestänyt kovinkaan kauan, kun laulu lähti soimaan kauniisti. Tässä on tämä sama ilmiö kuin kovasti treenanneella juoksijalla. Hän vaan lähtee juoksemaan ja jolkottaa parikymmentä kilometriä pitämättä sitä mitenkään ihmeellisenä, vaikka se oikeasti on jo melkoinen suoritus. Treenaus ja ylläpito ovat tietenkin avainasemassa. Sama juttu tässä laulu- ja soittohommassa. Kun sitä on vuodesta toiseen tehnyt paljon, niin ei sitä pidä enää mitenkään kummallisena, koska se on niin merkittävä osa elämää.

Viikolla olin laulamassa Kamarikuoron treeneissä. Lauloimme vaikeaa kuoroteosta - varsin modernia vekkulia, jossa muistaakseni on virsiä koottuna jonkinlaiseen kokonaisuuteen ja hyvin modernilla tavalla sovitettuna. Se on sellaista musiikkia, jota en ehkä jaksaisi kuunnella, mutta mitä haastavampaa kuorotavaraa saan eteeni, sen hauskempaa se on laulaa.

Viikko sitten olin taas sellaisessa säestyshommassa, jonka voin laittaa sellaiseen kunniatehtävien kategoriaan. Olen hyvin iloinen siitä, että vaikka minulla ei ole musiikillista koulutusta, niin suunnattoman kovalla harjoituksella ja itsenäisellä uutteruudella olen saavuttanut jossakin määrin kelvollisen soittajan ja laulajan tason. Vaikka osaankin rämpyttää kitaraa jonkin verran, niin piano on kuitenkin soittimeni. Jokunen viikko sitten minua pyydettiin säestämään laulajaa, joka saavutti reipasta mainetta hiljattain päättynessä Voice of Finland-kisassa. Kyse oli Anna Ijäksestä. Annaa oli pyydetty laulamaan Nummelaan toritapahtumaan ja kun hänellä ei vielä ole bändiä eikä suurempaa vakinaista organisaatiota, niin hän sitten pyysi minua apuun. Oikeasti ensin vähän epäröin, mutta kun kuulin, mitkä biisit hän laulaa, niin uskalsin sitten luottaa pystyväni tekemään tämän homman. Treenasimme kerran eikä siinä ollut mitään ongelmaa - hän on todella juurikin niin hyvä laulaja kuin telkkarissakin kuultiin.

Torilla oli kylmää ja aika kurjaa, mutta ihan tosissaan olivat ihmiset tulleet kuuntelemaan, koska Annan astuessa lavalle, alue täyttyi nopeasti kuulijoista ja luonnollisesti hän sai upeat aplodit. Ihan syystä todellakin. Kylmä oli kuin napajäätiköllä ja sormet kohmeessa siinä jouduin paukuttamaan, mutta ihan hyvin tuo juttu sujui, josta olen luonnollisesti tosi iloinen, kun en pilannut laulajan keikkaa. Tässä on vielä luvassa toinen vastaava, mutta siitä myöhemmin.

anna2.jpg