lauantai, 14. heinäkuu 2018

Hellettä, hellettä...

Kovin on nyt lämmintä. On jopa niin lämmintä, että tuolla ulkona ei jaksa ihan koko aikaa olla, vaan on pakko välillä tulla sisälle ihmettelemään ja jäähtymään. Vedenjuonti on nyt muistettava - Suomessa ei yleensä ole koskaan niin kuuma, että pitäisi ihan säännöllisesti juoda ja siksi se meinaa ainakin minulta unohtua aina ajoittain. (Niinpä säntäsinkin juuri tässä kohtaa juomaan pari lasillista vettä)

Kävin eilen aamulla stadissa hakemassa Kertun, koska hän oli lähdössä kaverinsa kanssa pyöräilemään Ahvenanmaalle. Meillä on pyöränkuljetuskoukku, joka kiinnitetään vetokoukkuun ja siinä menee polkupyörä näppärästi, kun vaan muistaa kunnolla kiinnittää. Kun pääsimme Vihtiin, tuli Essi meille ja tytöt yhdessä tekaisivat nopeasti sovituksen erääseen lauluun, jonka Kerttu ja hänen lauluyhtyeensä esittää parin viikon päästä häissä. Näppäräisesti tyttäret selvisivät hommasta.

esker.jpg

*********

Eilen oli tosi lämmintä iltapäivällä ja illalla ja samaa on nyt luvassa koko tulevaksi viikoksi. Olin iltapäivällä jonkin aikaa studiolla kuuntelemassa viimeisintä äänitystäni ja teimme siihen vielä pari muutosta ja  sitten se onkin valmis masterointia ja julkaisua varten. Spotify tulee olemaan julkaisupaikka, kuten edellisetkin biisit.

Paavo-Pekka tuli illan suussa ja meni pesemään mattojaan. Irmeli siivosi Ulkohuoneen ja minä puolestani menin uimaan Parsilanjärvelle. Onhan tämä Suomen kesä parhaimmillaan todella upeaa, kuten kuvasta näkyy. Vesi oli älyttömän lämmintä, mutta valitettavasti paikalla olleet kymmenvuotiaat käyttäytyivät huonosti (huusivat ja kiroilivat aivan sairaasti ja äiti istui rannassa kälättämässä kännykkään). Melkein heräsi opettajan omatunto, mutta annoin olla - ehkä ei pitäisi. Yleinen uimaranta on kaikkien viihtyvyyden kannalta sellainen paikka, missä pitäisi jonkinasteinen käyttäytyminen olla hallussa.

parsi.jpg

*******

Kävin yöllä lentokentällä viemässä kaverit sinne. He lähtivät Kreikkaan, Thassokselle, missä olemme kerran olleet, kun lapset olivat pieniä. Lähdimme täältä kolmen aikaan ja olihan rauhallista. Ihan pimeää ei ollut, mutta melkoisen hämärää kuitenkin. Moottoritiellä ei tainnut olla paria autoa enempää eikä Kehä III:lla juuri kummemmin. Palasin vanhaa Porintietä pitkin ja pysähdyin Espoon ja Vihdin rajan jälkeen Pyyslammen reunaan hetkeksi ihailemaan kauneutta. Nappasin yhden kuvan, mutta eihän se kuva kerro kuin osan siitä hienoudesta. Aurinko siellä hiljalleen alkoi killitellä.

pyys.jpg

*******

Irmeli oli noussut varhain ja keräili pihassamme kasvavasta kirsikkapuusta herkut pois ihan ahneiden lintujen nokkien edessä. Siitäs saitte, senkin rohmut, me syömme kirsikat.

kirs.jpg

 

torstai, 12. heinäkuu 2018

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu

Joka päivä täällä kotiympyröissäkin ja ympäristössä sattuu ja tapahtuu. Useimmiten ei tapahdu juuri mitään, mutta tässä iässä tuppaa sattumaan koko ajan johonkin kohtaan ~ polveen, selkään, lonkkaan, akillesjänteeseen. Ikä tuo omat juttunsa.

Eipä meillä kotonakaan ole juuri mitään ihmeellistä tapahtunut sen jälkeen, kun tultiin Kivijärveltä. Irmeli lähti töihin maanantaiaamuna ja minä olen treenannut kitaran kanssa ja tehnyt hieman pihatöitä sekä editoinut kuvia, kuten tuossa pari juttua aiemmin olikin nähtävillä.

Eilen illalla katsoessani jalkapalloa, Irmeli sanoi yhtäkkiä, että Facebookissa kerrotaan, että Vihdin kirkonkylällä on tulipalo eräässä rivitalossa. Tottahan tuo oli ja sen verran kova palo oli, että ylitti uutiskynnyksenkin sekä YLE1:n uutisissa että MTV:n vastaavissa. Emme halunneet suinkaan mennä häiriköimään sinne palo- ja pelastusyksiköiden eteen, vaikka tuo tulipalo olikin ihan lähellä. Pääasia, ettei henkilövahinkoja tullut, ellei nyt joitain savujuttuja päässyt tulemaan, mutta mitään pahoja palovammoja ja sellaista ei uutisoinnin perusteella päässyt tulemaan. Kaksi asuntoa kuitenkin ilmeisesti meni täysin korjauskuntoon, jos nyt edes niitä saadaan kuntoon ja kattorakenteita jutuivat palomiehet sammuttelemaan ihan myöhään yöhön saakka. Tulipalon syytä ei ole kerrottu ainakaan vielä tai siis en ole nähnyt.

Henkisestihän tuo on tosi kova paikka. Siellä menee niin paljon omaisuutta ja vaikka vakuutukset korvaavatkin paljon, niin tunnearvoiset esineet ja esimerkiksi valokuvat ovat historiaa. Raju tapaus.

tulip.jpg

**********

Tuo tulipalopaikka oli tosiaan hyvin lähellä kirkonkylän kouluja ja siinähän on myös uuden Vihdin Campuksen rakennustyömaa. Alueella on nyt kolme isoa rakennusta. Joku työvälinehalli, pelihalli ja tuo mainitsemani uusi koulu.

Tässä liikuntahallin paalutusta ja pohjahommaa eli ihan alussahan tuo vielä on.

liikuntahalli.jpg 

Varsinainen koulurakennus on jo ihan sen kokoinen kuin mitä se lopulta tulee olemaan ja uskoakseni on säästynyt pahimmilta sateilta ja jospa se ei sitten heti valmistuessaan olisi kosteusvaurioita saanut.

koulu.jpg

*********

Se, mikä pistää vihaksi ovat nykyään joidenkin ruokatarvikkeiden pakkaukset. Riisiä sai vielä viime vuonna pahvilaatikossa, jossa oli kätevä kaatonokka. Helkkarin kaatonokka ~ puolet riiseistä meni nokan ohi ja levisi sinne ja tänne. Nykyään sekä riisit että makaroni pakataan muovipusseihin ja ei kai siinä mitään, mutta ne pussit ovat kerrassaan surkeita. Niitä ei ensinnäkään saa auki kovin helposti ja sitten, kun ne viimein - useimmiten saksilla - saa auki, alkavat ne repeillä miten sattuu ja kun kaataa vaikkapa riisiä mitta-astiaan, niin sitä riisiä on kaikkialla muualla paitsi astiassa. Ihan sama makaronin kanssa - levällään pitkin pöytää ja lattiaa ne ovat ja mittakupissa on korkeintaan kaksi. Siinä olisi tuotekehittelylle työtä. Paperipussi, haloo!!!

makar.jpg

*********

Kesä-heinäkuun vaihteen sateet ovat piristäneet luontoa ja esimerkiksi meidän nurmikko on a) kasvanut ja b) muuttanut väriään keltaisesta vihreään ja sehän on mukavaa. Hieman oli pelkoa siitä, että piha kuivuu ihan pilalle ja toisaalta minun nurmikonparannustyöni oli kärsimässä, kun mikään ei kasvanut. Nyt kuitenkin ensimmäiset hiekkakerrokset ovat uponneet maaperään ja kylvän kohta lisää hiekkaa maahan.

puut1.jpgpuut2.jpg

*********

Vielä lisään päivän vihannekset.

puut3.jpg

maanantai, 9. heinäkuu 2018

Sukulaisten kanssa

Meillä on äitini puolelta pieni suku. Tässä tapauksessa tarkoitan ihan lähisukua. Äidillä oli yksi veli ja hänellä ja tietenkin vaimollaan on kaksi poikaa ~ ihan kuten äidillänikin, kaksi poikaa. Enoni pojilla on yhteensä neljä lasta ja lastenlastenlapsia heillä on kaksi (tällä hetkellä). Äidilläni (joka siis on kuollut) oli kahdeksan lastenlasta ja heillä yhteensä yhdeksän lastenlastenlasta (tällä hetkellä). Äitini, kuten myös isäni ovat kuitenkin pysyvästi poissa. Isä kuoli jo vuonna 1965 ja äiti sitten 2005, joten heitä pitää muistella valokuvin  ja muistikuvin sekä äitiä myös videoiden avulla. Heidät on haudattu Kivijärven kirkon viereen seurakunnan työntekijöiden alueelle. Isänihän oli kanttori, joten siksi tuo paikka. Nykyään siinä on kyllä jo hautoja myös muille.

sl1.jpg

*************

Nykymaailmassa on suvun koolle saaminen aina oma juttunsa. Valitettavasti suurimmaksi osaksi ihmiset lähtevät liikkeelle sankoin joukoin vain hautajaisiin, mikä tavallaan on hienoa, mutta onhan se sitten toisaalta ikävää, koska vääjäämättä yksi on joukosta pois.

Keräännyimme sattuneesta syystä yhteen viikonloppuna. Meitä oli paikalla eno ja hänen vaimonsa, me kaikki neljä serkusta ja muutama muuten hyvin läheinen. Hyvin rennosti, ilman pukupakkoa tai muuta jäykistelyä. Söimme lohisoppaa ja joimme kahvia kakun ja muiden herkkujen kera, mutta ennen kaikkea iloitsimme yhdessä olemisesta. Valokuvia luonnollisesti otettiin, mutta en sitten tämän kummemmin niitä julkaise, kun en keneltäkään lupaa kysynyt. 

family.jpg

Ilma oli mitä parhain ja vaikka olimme ajaneet pitkän matkan ja takana kolmen päivän Tallinnan reissu, ei meillä ollut mitään vaikeuksia selvitä juhlan humusta. Mukavaa oli, todella isolla ämmällä.

Illaksi menimme vielä lapsuuden kaverini luokse saunomaan ja viettämään muuten mukavaa hetkeä ruuan ja hyvän musiikin parissa. Aika vierähti sielläkin nopeasti ja päivä jo alkoi valjeta, kun viimein pääsimme nukkumaan.

***********

Kotimatkalla sitten piipahdimme Piispalassa, Kannonkoskella, vilkaisemassa sitä paikkaa, missä olin leirikoulussa opeurani viimeisen kerran neljä vuotta sitten. Olen usein luvannut näyttää paikan Irmelille, mutta niin vaan olemme posottaneet ohi ja paikka on jäänyt näkemättä. Mukavaa oli käydä vilkaisemassa - siellä oli todella mainio leirikoulupaikka sekä asumisen, ruokailun että ohjelman kannalta.

sl6.jpg

*******

Pysähdyimme vielä kotimatkalla Jyväskylässä Jarmon ja Salmen luona syömässä mantelikalaa ja pottuja kera salaatin ja sitten huristummekin suoraan kotiin yhden pikkupysähdyksen taktiikalla. Loppumatkasta iski väsy ja oli pakko ottaa puolentoista tunnin korjaussarja, mutta näin tämä muutaman päivän hurja lomaviikko saatiin pakettiin.

 

sunnuntai, 8. heinäkuu 2018

Fotosoppausta

Sehän on tietenkin kaikille tuttu lausahdus se iankaikkisen vanha ~ "kuvaan voi luottaa". No joo. Näinhän tuo oli vallan pitkään, kunnes keksittiin digitaalikuvaus ja kuvien muokkaus eli fotosoppaus. Innostuin alusta alkaen tekemään kuvamuokkauksia ja vallankin silloin, kun hankin ensimmäisen kunnollisen kamerani. 

Alussa mielenkiintoni kohdistui pelkästään tekstin lisäämiseen kuviin ja ikävien asioiden poistamiseen eli ihan perusjuttuihin. Muuntelin värikuvia mustavalkoisiksi ja tein myös päinvastoin. Hieman edistyttyäni aloin myös lisätä tasoja eli tälläsin kuvia päällekkäin ja yhdistelin niitä. Jonkin verran myös tein värimuutoksia, muuttelin kontrasteja ja valaistusta ja blurrasin, mikä tarkoittaa tarkkuuden muuttamista niin, että kuvauskohde näkyy, mutta ei ole tunnistettavissa.

Tämä lienee tunnetuin kuvahuijaukseni. Minusta tämä oli mukava juttu. Otin neljä kuvaa itsestäni istumassa meidän ulkohuoneessa, jonka jälkeen laitoin ne päällekkäin ja pyyhin aina turhat pois ja lopputuloksena oli varsin selkeä kuva minusta ja "veljistäni".

IMG_0166.jpg

******

En ole nyt pitkään aikaan fotosoppaillut sen kummemmin kuin muuttamalla kuvien kokoja. Järkkärini on säädetty tekemään hillittömän suuria kuvia ja niiden tuominen tähän blogiin tai sitten toisaalta facebookiin olisi ihan järjetöntä muita käyttäjiä ajatellen. Kukaan ei saisi niitä auki ajan myötä, kun niiden avaaminen tukkisi aikanaan toisten koneet.

Päätin taas pitkän ajan jälkeen kokeilla tasojen käyttämistä eli editing the layers. Teknisesti tavallaan helppoa, mutta hiirikäteni horjuu ja kuvista tulee aika sottaisia. On siis treenattava muitakin tapoja yhdistellä kuvia. Tässä ensin ne kolme kuvaa, joita tavalla tai toisella yhdistelin eli nämä ovat ne alkuperäiset.

DSC_0016.jpgDSC_0005.jpg

DSC_0014.jpg

**********

Tässä sitten yhdistelyn tuotoksia. Ihan ei mennyt heti putkeen. Yritin siirtää itseni Santorinille, mutta suurensin käsittelyaikana kuvaa niin paljon, että en nähnyt kokonaisuutta ja onnistuin tekemään itsestäni melkoisen torson. Heikko tekele. 

spoiledoldman.jpg

*********

Tässä kuvassa halusin saada itselleni ihan musta taustan, mikä kyllä tavallaan onnistuikin, mutta ihan ei rajaus ole hyvä ja niinpä kuvien yhdistymiskohdat ovat epäonnistuneet. Tästä kyllä pääsen vielä tulevaisuudessa hyvinkin eteenpäin, kunhan treenailen.

blackbackoldman.jpg

********

Tässä sitten veljesten kohtaaminen pitkän ajan jälkeen. Huolimatonta jälkeä taas liitoskohdissa, mutta idea on kyllä selvinnyt.

brothers.jpg

*******

Kuten siis huomataan, kuviin ei enää voi luottaa. Nämäkin on tehty hyvin nopeasti ja melkoisen huolimattomalla otteella. Jos haluaisin tehdä erittäin tarkkoja ja samalla huomaamattomia muutoksia, niin eipä tuo hirveästi vaatisi. Saa nyt sitten nähdä.

perjantai, 6. heinäkuu 2018

Tallinnan reissu

Käymme melkein joka vuosi Tallinnassa. Useimmiten reissut ovat päiväseltään käyntejä - ihan sellaisia huvijuttuja ja sellaisia kuin kävisi Helsingissä. Mehän asumme kuitenkin sen verran lähellä pääkaupunkia, että Tallinnassa käyminen on melkein sama kuin tuossa isossa kylässä käynti. Keskisuomalaiset kaverimme ovat usein sanoneet, että Tallinnassakin käynti vaatii aina ison suunnitelman ja onhan se totta, koska siihen sitten liittyy melkoinen ajomatka.

Majoituimme nyt pariksi yöksi samaan hotelliin kuin viime kesänä. Sen nimi on L'eremitage ja vaikka nimi taitaa olla vähän ranskalaissävytteinen, niin ihan virolainen se kaiketi kuitenkin on. Keskustasta katsoen eli esimerkiksi Viru-hotellin vinkkelistä ihmetellen tuo hotelli on Vanhan kaupungin takana eli ensin pitää kiivetä ihan Toompean päälle ja mennä eduskuntalon ja suuren kirkon ohi, pois muurien sisältä ja sitten alas puiston vierestä ja siinä se hotelli on. Raatihuoneen torilta lyhyin tie on tosiaankin suoraan Toompealle ja sinne pääsee Pikku jagg-nimistä katua ja onhan siinä ihan kapuamista. Se on ihan kunnolla jyrkempi kuin mitä se näyttää.

talli6.jpg

*******

Muutenpa tuo reissu sujui vanhoja tuttuja paikkoja kierrellessä. Irmeli tosin kävi mani- ja pedikyyrissä, mutta muuten kuljimme vain katselemassa ja sitten tietenkin etsimme mukavia ruokapaikkoja. Yritimme kyllä päästä yhteen museoon, mutta vaikka nettisivuilla oli ilmoitus, että ovet olisivat auki, niin kovin olivat suletud.

Päiväkahveet kuuluvat aina Tallinnassa ohjelmaan. Ihan Raatihuoneen torin lähellä on yksi kiva paikka ja siellä käväistiin nauttimassa varmaan reissun parhaat kahvit. Minä juon melkein aina latten.

talli1.jpgtalli3.jpg

*****

Tällä reissulla sattui sillä tavalla hauska juttu, että suorastaan törmäsin kaksi kertaa kreikkalaisiin ihmisiin. Ensin laivalla yhteen perheeseen ja sitten juuri tuossa edellä kuvatussa kahvipaikassa toiseen. Koska kreikkalaisittain kuuluu olla kohtelias, tervehdin heitä ja hehän toki ilahtuivat kuullessaan yhtäkkiä omaa kotikieltään kaukan pohjoisessa jääkarhujen luvatussa maanosassa. 

********

Hyvä syöminen on aina matkoilla erittäin tärkeää. Löysimme vahingossa keskiviikkoiltana italialaisen trattorian, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet. Se oli iloinen ylläri - hyvää ruokaa ja mukava palvelu. Nimeä en muista.

Toinen iso ruokailu syötiin torstaina meille tutusssa paikassa, joka sijaitsee hieman Vanhan kaupungin ulkopuolella Telliskivi-kadulla. Ravintolan nimi on F-hoone ja siellä olemme olleet ennenkin ja sitä todella suosittelen. Se on kiva paikka ~ tehty johonkin vanhaan teollisuushalliin, ruoka on erinomaista ja kohtuullisen edullista ja mikä tärkeintä se oli erinomaisen hyvää. 

talli5.jpg

*****

Näin kesällä on mukava istua Vanhan kaupungin katukahviloissa. Tämä kuvassa näkyvä terassi sijaitsee ihan Pikku jaggin yläpäässä. Istahdimme siihen juomaan oluet, mikä myös Tallinnassa onnistuu minun tapauksessani mainiosti, koska kaikissa paikoissa on tarjolla myös alkoholitonta juomaa. Pari vuotta sitten ei aina ollut.

talli4.jpg

*****

Kovasti on rajanylityskulttuuri muuttunut sitten 1990-luvun alun ja etenkin Viron EU:hun liittymisen jälkeen. Olihan meillä passit matkassa, mutta eipä niitä missään matkan vaiheessa tarvittu. Poliisit seisoskelivat  hyvin rennosti terminaaleissa molemmin puolin eikä mitään tungosta yksien passien takia tosiaankaan tullut.

Mukava maa - kyllä siellä passaa käydä. Muuallakin kuin Tallinnassa, mutta siitä sitten eri yhteydessä.