perjantai, 21. syyskuu 2018

Näkö parani kerralla

Minä sain silmälasit siinä kymmenennen ikävuoteni nurkilla. Syynä oli kehittyvä likinäkö, joka mummon mielestä johtui siitä, että minä luin paljon. Lukeminen oli mummon sanoman mukaan epäterveellistä, joskin läksyjen lukeminen ei ollut. Meitä pyöri siinä kylillä Hiljalan nurkissa kymmeniä poikalapsia ja minä taisin olla se, joka eniten kulutti aikaansa lukemalla. Läksyjä toki kaikki lukivat, mutta minun piti kahlata kaikki Viisikot, Tarzanit ja monet muut. Luin myös mm. Astrid Lindgrenin kirjoja, joskin luulen, että en Peppiä kahlannut siinä vaiheessa, mutta Saariston lapset olen kyllä lukenut ihan nöösipoikana.

Jossain vaiheessa ilmoitin äidilleni, että en näe koulussa hyvin taululle. Äiti oli aluksi kyllä ihan varma, että minä fuulasin ja pelkästään höpisin ja jotenkin kuvittelin näkeväni huonosti ja halusin vaan rillit, kun Markulla ja Timolla ja serkku-Soilillakin oli. Siinä vaiheessa taisin saada hänet uskomaan, että en näe kunnolla, kun aloin katsoa telkkaria melkoisen läheltä, kun en nähnyt tekstejä. Siinä vaiheessa äiti oli varma, että näköni heikkeni, koska katsoin niin paljon telkkaria. Varmaan tulikin ruutuaikaa pari tuntia viikossa. Yksi kanava näkyi Kivijärvellä ja mukavia ohjelmia ei kovinkaan paljon - toki Peyton Place, mutta näköni heikkeneminen ei kyllä telkkarista eikä lukemisesta johtunut. Koulun terkka tutki lopulta näköni ja totesi sitten, että jotain ongelmaa kauas näkemisessä on.

Joskus sitten kevättalvella kävimme Jyväskylässä silmälääkärissä ja lopputuloksena oli lasien hankinta. Valitettavasti en saanut itse valita kehyksiä, vaan minun piti käydä valkkaamassa ne Palomäen kelloliikkeessä, missä taisi olla kolme vaihtoehtoa ja halvimmathan niistä piti valita. Aika rumathan ne oli, mutta pääasia eli se, että minä näin niillä hyvin, tuli täytetyksi.

Vuosien varrella olen kyllä melkoisen monet pokat joutunut hakemaan. Näkökyky on muuttunut ja etenkin tuossa neljänkympin jälkeen alkoi se ikänäkö vaivata ja jossain vaiheessa ne kaksitehotkin piti saada. Ikä tekee sitten omia tepposiaan ja näkö muuttuu aika nopeasti ja niinpä minä olen viime vuosina joutunut vaihtelemaan rillejä melkoisen tiuhaan.

Nyt on sitten uudet lasit ja kun tuossa kirkonkylän liikkeessä oli sellainen tarjous, että sai kahdet lasit edullisesti, niin otin sekä perusrillit että aurinkolasit. Saamani palautteen mukaan ne ovat kivat.

rillit.jpg

mustatrillit.jpg

  

torstai, 20. syyskuu 2018

Työmatkalla

Olen käytännöllisesti katsoen asunut koko työurani ajan melkein työpaikkani vieressä. Kahdeksankymmentäluvulla olin jonkin aikaa Nummelassa töissä ja sinne tuli matkaa reipas kymmenen kilometriä, mutta muuten tämä töihin meneminen on ollut kilometrin mittainen rupeama.

Nyt kun jäin eläkkeelle, niin tietenkin sellainen käsite kuin työmatka, piti jäädä historiaan, mutta toisin kävi. Olen siis toiminut resurssiopena Haimoossa, minne on meiltä matkaa vähän yli kymmenen kilsaa. Autolla noin kymmenen minuuttia, mopolla vähän alle kaksikymmentä ja polkupyörällä lähelle neljääkymmentä minuuttia eli eihän tuo mikään pitkä reissu ole.

Eilen aamulla mennessäni jälleen kerran mopolla kohti koulua, katselin kaikessa rauhassa ympärilleni. Talo siellä, toinen täällä. Vaihtelevat maisemat ja vielä melkoisen paljon vehreyttä, vaikka syksyn keltainen jo alkaakin pyrkiä esiin. Sopivassa paikassa pääsee ihastelemaan pientä järveäkin.

ty%C3%B61.jpg 

*****

Matka Haimooseen on käytännössä hyvin rauhallinen. Lähden tästä kotoa ensin Herrakunnalle päin ja jos olen autolla, niin ajan vanhaa Porin tietä reippaan puolitoista kilometriä ennen Haimoontielle kääntymistä. Vanha Porin tie on koko reissun ikävin pätkä, koska siinä liikkuu melkoisesti autoja - myös raskasta liikennettä. Muuten koko reitti on hyvin rauhallinen. 

ty%C3%B62.jpg

***

Hyvin monta kertaa olen huristellut viimeiset viisi kilometriä näkemättä ristin sielua. Ei autoja eikä ihmisiä. Tuolla matkalla on kiva ajella ja katsella maisemia ja ihastella peltomaisemia ja metsiköitä, jos kohta tie on huonohkossa kunnossa ja etenkin mopolla mennessäni, on ihan pakko seurata tiellä olevia kuoppia, ettei käy ikävästi. 

Eilen juuri mietin, kuinka mahtavaa ja suorastaan etuoikeutettua on saada kulkea töihin tuollaista reittiä. Kun ajatellaan vaikkapa Helsinkiin menemistä, niin onhan se kerrassaan toista saada aivan rauhassa mennä ajatukset ihan sfääreissä, kun vertaa sitä Helsingin ruuhkaisiin sisääntuloväyliin. Täytyy sitten raportoida tuosta reitistä, kun talvi tulee ja pakkaset tai räntäloskakelit meitä vaalivat. Mutta pitkänkin talven jälkeen tulee kevät ja sitten taas katsellaan maisemia ihan uusin silmin.

ty%C3%B63.jpg

maanantai, 17. syyskuu 2018

Pappas pojke

Liksom alla mina vänner och också ni alla, som läser denna blogg, vet att jag började studera svenska i början av detta år. Nå, kanske det är bättre att säga, att jag inte började studera, utan bara återställa mitt kunskap i svenska till den samma ursprunliga nivån som det var, när jag var i gymnasiet. Jag hade inte svårigheter med svenska i skolan, men kanske var jag litet lat och jag måste erkänna, att jag studerade hellre engelska. Vid studenexamen  jag hade tur eller kanske jag hade tillräckligt kunskap, men i alla fall lyckades jag mycket bra.

I början av sommaren beslöt jag läsa en någon bok på svenska, men jag kunde inte hitta en sådan berättelse som jag skulle ha tyckt om från vårt bibliotek och sedan glömde jag  hela saken. En dag läste jag från internet, att Emelie Schepp har skrivit en ny bok "Pappas pojke" men den kunde jag inte hitta på finska, eftersom den har inte översatts ännu. Då beslöt jag att köpa den och jag hittade en från AdLibris som digital och jag tog den i min iPad.

Jag förstod hela berättelsen ganska bra. Fastän jag läste ganska långsamt, tog den inte jättemycket tid - ungefär fem veckor. Det fanns 435 sidor i boken. Kanske jag kunde ha läst den snabbare, om jag hade läst den på dagen, men vanligtvis tog jag iPad med mig i sängen på kvällen och när jag började läsa, slumrade jag ganska snabbt.

Om du tycker om spännande berättelser, kan jag rekommendera Emelie Schepps böcker, men då måste du börja från den första boken "Märkta för livet" och sen de nästa, "Vita spår" och "Prio ett" och som den fjärde denna bok, som jag just fick till slutet, "Pappas pojke". De här berättelserna har en fortgående intrigen och om du börjar med t.ex "Vita spår" har du svårigheter att förstå förhollanden med människör som är i huvudrollen i böcker.

pappa.jpg

 

maanantai, 17. syyskuu 2018

Tallinnassa

Viime keväänä Pappilanpellon koulun taideyhdistys järjesti näytelmän Heinähattu ja Vilttitossu, missä  seikkailin sekä musiikillisesti että pahana rikollisena. Siitähän jäi paha "partatrauma", jonka seurauksena annoin parran kasvaa kolme kuukautta likipitäen koskemattakaan höylään, mutta onneksi olen siitä tuskasta selvinnyt.

Varsinaista isoa karonkkaa emme sitten kevätkiireiden takia pitäneet, vaan päätimme lähteä joukolla hieman juhlistamaan onnistunutta teatteriesitystämme Tallinnaan joskus syksyllä. Se joskus syksyllä tapahtui tämän juuri hupsahtaneen viikonlopun aikana ja siitähän tuli onnistunut reissu.

Matkan virallisena järjestäjänä toimi Timon matkat ery (ei-rekisteröity yhdistys) johon Timon lisäksi kuuluivat Virpi ja Outi . Viralliseen matkaohjelmaan kuului pääasiassa syömistä ja juomista, mutta toki haastavia ja vähemmän haastavia keskusteluja.

Liikeelle lähdimme perjantaina kahden jälkeen. Matkalle poimittiin porukkaa kirkonkylältä ja Nummelasta ja nykyään Helsingissä asuva Pilvi tuli satamaan omin avuin. Ihan koko teatteriporukkamme ei osallistunut reissuun, mutta kaikki mukana olleet miehet lähtivät tähän reissuun, mistä kunniamaininta annettakoon.

Kaikki huolittiin laivaan, joka oli Tallinkon Megastar. Tarkempia sepustuksia välttääkseni kerron, että laivassa söimme, joimme ja keskustelimme ~ pääasiassa näin.

Tallinnassa oli mukava pilvipoutainen alkuilta saapuessamme sinne ja heti pian kirjauduttuamme Hotelli Braavoon, lähdimme porukalla syömään Vanhaan kaupunkiin, Peppersackiin. Hyvää ruokaa. Tarkempia sepustuksia välttääkseni kerron, että ravintolassa söimme, joimme ja keskustelimme ~ pääasiassa näin.

Illalla vielä kävimme vielä iltaelämää viettämässä, mutta toki työpäivä ja vielä matka päälle hieman verottivat voimia ja niinpä sujahdimme nukkumapuolelle kohtuullisen ajoissa.

Lauantaina hotelliaamiaisen jälkeen sujahdimme kukin hieman omille teillemme, mutta me miehet kylläkin olimme veli veljenä ja kuljimme yhtä matkaa. Kävimme ihailemassa sataman länispuolella sijaitsevaa merenkulkumuseota, joka on todella upea. Kuvissa näkyy vanha sukellusvene, joka on todella suuri. Kävimme myös sisällä ja keskimmäinen kuva on paatin torpedohuoneesta. Ehdottomasti suosittelen käyntiä tuossa museossa.

ta3.jpgta4.jpgta6.jpg

Keskustasta on reipas kilometri sinne museoon ja kävelimme sinne. Matkalla menimme vanhan vankilan ohi ja täytyy sanoa, että olipa tyly mesta. Muuriin on tehty eräänlainen graffititaideteos ja Timo tiesi kertoa, että tuon kuvan tekijä (jos se ei vaan ole joku plagiaatti) Banksy on äärimmäisen maineikas graffititaiteilija, jokan henkilöllisyyttä ei kuitenkaan tiedetä.

ta2.jpg

******

Kaupungilla kävellessämme olimme luonnollisesti varovaisia ja myös esikuvallisia, koska olemmehan opettajia. Ylitimme monta kertaa suojatien ihan sääntöjen mukaisesti ja tässä ihan tällainen kuva tuosta suojatien ylityksestä. Muistuttaa kumman etäisesti  jotain muistojeni kätköissä olevaa levyn kantta. Erikoista. Uskon, että tällainen kuvan asettelu on aika uniikkia.

ta1.jpg

*********

Lauantai-iltana menimme jo usein ennenkin mainostamalleni alueelle syömään. Kyse on Telliskivi-kadun paikasta, mutta tällä kertaa emme menneet F-hooneen, vaan ihan sen lähellä olevaan Trufeliin. Erittäin hyvää ruokaa. Tarkempia sepustuksia välttääkseni kerron, että ravintolassa söimme, joimme ja keskustelimme ~ pääasiassa näin.

Illalla jatkoimme sitten tutustumista Tallinnan iltaelämään. Illan mittaan kaupungin päälle asettui reima sadealue, joten emme hirveästi kierrelleet, vaan tyydyimme lopulta viettämään aikaamme yhdessä paikassa. 

**********

Sunnuntaina sitten aamiaisen jälkeen lekottelimme huoneessa, kunnes oli aika luovuttaa huone. Kaupungissa oli tosi hieno ilma ja jätettyämme laukut hotellin laukkuvarastoon lähdimme kiertelemään Vanhaa kaupunkia. Piipahdimme kahveella yms. ja lopulta sitten hilasimme itsemme satamaan, mistä Tallinkin Star-laiva toi meidät tyylikkäästi Helsinkiin hieman ennen seitsemää. Bussi meitä jo odotteli satamassa tai siis paremminkin sen ajaja. Kepeästi pääsimme ensin Nummelaan ja sitten Vihtiin ja kahdeksan maissa tälle reissulle sai iskeä pisteen.

Olihan kerrassaan mukavaa. Meitä on kolme, jotka emme enää ole Pappiksella töissä, mutta juttu jatkui siitäkin huolimatta niin kuin ennenkin ja puheet jostain tulevasta projektista virisivät ja ainakin itse uskallan melko vankasti luvata olla mukana jos vain terveenä olen ja hyvin saatavilla.

ta7.jpg

torstai, 13. syyskuu 2018

Työviikon menoja

Vaikka siis olenkin eläkkeellä, niin olenhan minä myös töissä. Työpäivät ovat kuitenkin lyhyitä ja minulla jää aikaa aiempaa enemmän tehdä kaikenlaista järkevää ja osin järjetöntäkin.

Maanantait ovat vapaapäiviäni ja niihin olen nyt yrittänyt sijoittaa sellaisia pakollisia juttuja, joita on hankalampi  toteuttaa muina viikonpäivinä. Sinänsä ihan sama, koska ne työpäiväni ovat todella niin lyhyitä, että ehtisin hoitaa tavallisia arkiasioita myös niinä päivinä. Keskiviikot ovat tosin sillä tavalla hassuja, että menen työpaikalle vasta kymmeneksi ja meillä on sitten oppituntien jälkeen kokous ja päivä venyy helposti tuonne  neljän pintaan ja vaikka sittenkin ehtisi tehdä monta asiaa, niin yleensä pyrin laittamaan ruokaa siihen aikaan, joten keskiviikkoisin en juurikaan aio asioida. Muutenkin minun on sitten ehdittävä Nummelaan kuoroon kuudeksi.

Tämän viikon maanantaina aloin heti siivota, kun Irmeli lähti töihin. Matot ulos ja tamppaamaan niitä, kunnon imurointi ja vähän pyyhkäisin sieltä ja täältä märällä rätillä ja tuli puts plank. Seuraavaksi hyppäsin pyörän päälle ja kävin ajamassa vajaan tunnin lenkin eli virettä riitti.

siivooja.jpg

********

Iltapäivä kului yhden Thromos-biisin kanssa. Meillä on nimittäin yksi niin vaikea uusi biisi, että en pysty sitä soittamaan ja samalla laulamaan ja seuraamaan ja johtamaan ja antamaan merkkejä muille laulajille ja siksipä minun on pitänyt soittaa kaikki stemmat koneelle. Lisäksi lauloin oman ja basson stemman, jotta voin treeneissä kuunnella kokonaisuuttaa vähän kauempaa laulamatta itse. Rytmin säilyttämiseksi beatboksasin vielä rytmitaustan ja siinä se sitten olikin ja valmista tuli.

Thromos treenaa kovasti kohti tulevaa keikkaa, joka on siis lokakuun lopussa. Olemme viime aikoina treenanneet eri paikoissa - toistemme kodeissa koulun lisäksi. Nyt olimme Päivin luona ja iltaan kuului sitten Päivin miehen valmistama pizza, mikä tulla tupsahti yllätyksenä. Piti vähän Pekalle laulaakin, kun sattui synttärit kohdalle.

p%C3%B6mpeli.jpg

********

Kuten moni muistaakin, niin kävin rumpalin kanssa studiossa tekemässä yhden biisin rumpuosuuden elokuun lopussa. Seuraava vaihe oli sitten saada basso aikaiseksi ja siihen minulla oli ensin monta mahdollisuutta eli a) pyytää Markku soittamaan b) soittaa itse c) soittaa itse digipianolla ja d) pyytää joku muu. Vaihtoehto bee kariutui heti, koska totesin hyvin pian nuotit kirjoitettuani, että en osaa soittaa itse tekemääni. Jäljelle jäivät aa, cee ja dee. Aa ja cee jouduttiin karsimaan, koska tuottaja Gilbert heitti  kehiin suorastaan vaatimuksen, että meidän täytyy saada matkaan kontrabasso. Otin yhteyttä yhteen paikalliseen ammattimieheen ja hän on nyt tehnyt minulle bassoraidat ja homma  todella toimii. Biisi on sen kaltainen, että se kontran jyry on juurikin paikallaan.

Olen yrittänyt kehitellä biisiä pianolla soittaen, mutta toistaiseksi rämmin umpisuossa. Sain viimein säkeistöjen välit ja laulujen taustapaikat kuntoon, mutta edelleen soolopaikat ovat kysymysmerkkinä. Kitaroitakin varmaan täytyisi saada mukaan ja niiden kanssa olen nyt hakusalla, mutta uskoisin homman tästä lähtevän. Jos en saa pianoa ja kitaraa pakettiin, niin seuraava vaihe on kysellä osaavampien soittajien perään.

piano1.jpg