Tampereen Nokia Areena valmistui syksyllä 2021 ja otettiin käyttöön samana vuonna joulukuun 3. päivänä. Emme kuitenkaan olleet käyneet siellä kertaakaan ja siksipä päätimme käydä tutustumassa siihen.
Areena on jo onnistunut hienosti osoittamaan tarpeensa erilaisten tapahtumien järjestelykenttänä. On kyllä uskomatonta, kuinka tamperelaiset kykenivät lyhyessä ajassa siihen, mihin helsinkiläiset eivät tunnu koskaan kykenevän. Kuten monet tietävät, on Helsinkiin suunniteltu ja suunniteltu ja vielä kerran suunniteltu samankaltaista kansainväliset mitat täyttävää areenaa monien erilaisten tapahtumien järjestämiseksi. Eivät ole stadilaiset tässä onnistuneet ja kaupunki häviää nyt vuosittain runsaasti rahaa, kun sinne ei saada etenkään kylmänä kautena houkuttelevia supertähtiä maailmalta, kun ei ole tarpeeksi näyttävää ja toimivaa esiintymispaikkaa. Veikkaus Areena lienee kooltaan ihan hyvä, mutta ymmärtääkseni sen tekniikka on pahasti vanhentunutta. Orpon ja Vapaavuoren taannoinen suhmurointi uuden pääkaupungin areenan rakentamiseksi lykkäsi todennäköisesti sen rakentamista jälleen vuosiksi eteenpäin. Tuolla Nokia Areenalla pelattiin perjantaina jääkiekkoa, lauantai-iltana sitten siellä oli suurkonsertti, kun Isaac Elliot saapui viihdyttämään kansaa ja taas sunnuntaina oli jääkiekon vuoro. Nopea muuntautuminen eri tapahtumille on merkittävä asia.
Lähdimme kotoa perjantaina pian puolenpäivän jälkeen, ajoimme Hyvinkäälle ja hyppäsimme sieltä junaan. Majoituimme ihan Tampereen rautatieaseman viereen ja sieltä sitten hiippailimme Nokia Areenalle ensin syömään ja sitten katsomaan Tappara-HIFK-matsia. Stadin kingi hävisi keskiviikkona Jokereille, joten siitä sisuuntuneena jengi pelasi sen verran tarkemmin, että vei voiton aneemiselta vastustajalta ja me punapaidat saimme tietenkin juhlia voittoa ihan asialliseen tapaan.

Pelin jälkeen istahdimme hetkeksi erääseen baariin, missä oli erinomainen trubaduuri, joka osasi sekä laulaa että soittaa ja myös olla hyvässä kontaktissa yleisön kanssa. Emme pitkän päivän illassa kuitenkaan jaksaneet kauan riekkua, vaan menimme hyvin ansaituille yöunille jo kuitenkin saman vuorokauden puolella, mihin oli herätty.
Hotellin aamiainen oli aivan loistava huomioiden se, että kyseessä ei ollut mikään suuri ketju, vaan hyvinkin edullinen pikku paikka. Olimme suunnitelleet menevämme ennen kotimatkaa Vapriikkiin katsomaan Manserock-näyttelyä ja menimmekin, mutta heti pian liikkeelle lähdettyämme matkaan tuli muutos. Ilma oli viilentynyt runsaasti yön aikana ja vallan ikävä pohjoistuuli meni suorastaan läpi ja koska meillä ei ollut mitenkään lämmin matkavarustus, otimme taksin. Matkahan ei siitä rautatieaseman kupeesta ole mitenkään pitkä, mutta emme siis halunneet kävellä kylmyyden takia. Niinpä otimme taksin. Minulla on Bolt-sovellus kännykässä ja tilasin meille auton, joka tuli muutamassa minuutissa. Vapriikista tulimme takaisin myös Bolt-kyydillä. Kätevää.
Vapriikin Manserock-näyttely on aivan mahtava. Juice Leskinen, Popeda, Eppu Normaali, Kaseva ja Mikko Alatalo vievät sisällöstä valtaosan, mutta kyllä siellä vähän vähemmän ja lyhyemmän ajan suomalsien rockin areenalla esiintyneet artistit ja ryhmät saavat huomiota. En ala kirjoittaa mitään romaania tästä aiheesta, mutta siellä kannattaa aivan ehdottomasti käydä. Se joka näkee, myös kokee.
Iltapäivällä sitten ajelimme junan kyydissä Hyvinkäälle, missä sitten hyppäsimme autoomme ja pääsimme varsin nopeasti kotiin ja näin pikareissu Tampereelle oli tehty. Hyvä reissu.