sunnuntai, 27. toukokuu 2018

Häissä

Olemme sellaista ikäluokkaa, siis vaimoni ja minä, että pääasiassa saamme isoja juhlakutsuja rippijuhliin, ylioppilasjuhliin, vanhojen ihmisten synttäreille ja hautajaisiin. Ihan pienten lasten synttärikutsuja ei enää tule ihan siitä syystä, että meillä ei ole ihan pieniä lapsia ympärillämme kovinkaan paljon. Essin lapsista nuorin on jo seitsemän ja Irmelin puolen suvussa on pari alle kouluikäistä ja siinä ne sitten ovat.

Siispä oli erittäin kivaa saada kutsu häihin. Veljeni nuorin lapsi, lähes kolmikymppinen hänkin, oli jo pitkään seurustellut ja nyt he sitten päättivät vaihtaa siviilisäätyä ja mennä naimisiin.

Tapahtumapaikkana oli Jyväskylän Taulumäen kirkko ja sinne kirkon pihalle alkoikin hääväkeä kasaantua puoli tuntia ennen vihkitilaisuutta. Tapasimme heti siinä kirkon pihassa mukavan pariskunnan, jota minä en heti muistanut, mutta olimmehan me heidät useinkin tavanneet joskus muinaisuudessa.

Vihkimisseremoniat ovat aina kauniit ja erityistä huomiota haluan osoittaa hyvin valitulle häämusiikille sekä erinomaisen selkeälle ja tormakkaalle papille. Muutenhan nämä tilaisuudet ovat hyvin samankaltaisia aina. Sisääntulomarssin soitti sellisti urkujen säestyksellä ja sieltä parvelta sulhasen veli lauloi jonkun laulun  ja ulosmarssi oli sitten ihan urkujuttu. Laulettiin Soi kunniaksi Luojan yhdessä ja koko homma oli ohi noin puolessa tunnissa. Hääpari oli luonnollisesti onnellisen säteilevä.

h%C3%A4%C3%A4t3.jpg

***

Juhlapaikka oli lähellä kirkkoa. Se oli sopivan suuri noin sadalle häävieraalle. Tarjolla oli ruokaa, kahvia, kakkua jne. ja tarjottavat olivat todella hyvät ja riittävät.

h%C3%A4%C3%A4t1.jpg

**********

Näissä häissä oli paljon ohjelmaa. Musiikkia tosi paljon, mutta myös juttuja ja veljeni kehittämä videoesitys, jonka minä kylläkin toteutin kasaamalla hänen lähettämänsä videoklipit. Minun tehtäväni oli säestää pari laulua, olla laulamassa eilen perustetussa yllätyslauluryhmässä - Männikkömetsät ja sitten vielä soittaa ja laulaa "Männikkömetsät ja rantojen raidat."

Muutama tunti tuossa juhlassa kului ja lopulta me lähdimme sitten hieman ennen päätöstä suihkimaan kotia kohti, koska halusimme ehtiä näille seuduille ennen pimeän tuloa. Rauhaisassa ja lämpimässä kesäillassa ajelimme melkoisen hiljaisella nelostiellä ja tulimme kotiin hieman yli yhdentoista. Näin se vaan näppärästi kävi.

h%C3%A4%C3%A4t4.jpg

 

torstai, 24. toukokuu 2018

Talkootyötä ja muita juttuja

Olimme tänään pienellä porukalla laittamassa yhdistyksemme mökkiä, Lipettiä, kuntoon kesää varten. Kevättalkoisiin kuuluu aina mm. ikkunoiden pesu ja muu sisätilojen siivous, vessan tyhjennys, mahdollisesti pihatilojen siivous ja kaikkea sellaista. Yksi talven jälkeen isoimmista tai oikeastaan raskaimmista hommista on laiturin paikoilleen laitto, joskin se ponttoonien varassa kelluvana on kohtuullisen selkeä siinä mielessä, että sen voi periaatteessa laittaa mihin vaan. Ongelmana on se, että se koostuu kahdesta suhteellisen painavasta moduulista ja siksi siihen aina tarvitaan aika monta tekijää. Voin kuitenkin vakuuttaa, että helpommalla pääsee keväisin, kun se laitetaan veteen ~ painovoima auttaa.

Laiturin laskeminen aloitetaan ulomman modulin veteen työntämisellä. Suhteellisen liukkaasti se sinne veteen hupsahti, mutta olihan tuossa monta vahvaa miestä.

talko1.jpg

Seuraavassa vaiheessa sitten kuivan maan puoleinen osa, joka ihan samoin saatiin suhteellisen helposti veteen. Kun molemmat palat olivat vedessä, ne kiinnitettiin metallilevyillä yhteen ja vielä varmistettiin levyjen paikoillaan pysyminen tiukilla sokilla.

talko4.jpg

Lopuksi sitten vielä laiturin rappuset paikoilleen ja siinä se sitten olikin koko homma. Hieman piti ruuveja uusia ja vanhoja ruosteisia täytyi kaivaa laiturista irti, mutta kyllä se nyt on ihan hyvässä tilassa ja kesähommat saavat alkaa.

Järven vesi tuntui hyvin lämpimältä, mutta en nyt viitsinyt uida, kun olin mopolla liikenteessä ja sitten olisi voinut olla melkoisen viileää kotiin ajaessa.

Tämän illan talkoohommiin kuului vielä puiden kantaminen, kun meille tuli viikolla lisää halkoja ja niitä nuo miehet sitten siirtelivät vielä suojaan. Minun talkooiltani oli pääasiassa edustamista ja syömistä, kun en tuon jossain määrin kipeän selän takia uskaltanut kovin mitään nostella. Viikonloppuna pitäisi olla vielä hyväselkäinen - on erinäisiä juttuja.

tiistai, 22. toukokuu 2018

100-vuotisjuhlilla

Olimme viikonloppuna 100-vuotisjuhlilla. Ihan yksinkertaisesti se 100 vuotta koostui ystäväpariskunnastamme, joilla kummallakin sattui olemaan 50-vuotissynttärit nyt toukokuussa. Kyse on toisesta Thromos-pariskunnasta (Irmelin ja minun lisäksi) eli Minnasta ja Markusta. He ovat myös alkuperäisen Thromoksen perustajajäseniä eli siis silloin 20 vuotta sitten perustimme tuon laulu- ja silloin myös soittoporukan.

Tilaisuudessa oli paljon ohjelmaa ja se oli pääasiassa musiikkipitoista. Tämän toki arvasinkin, sillä olen niin monet kerrat ollut heidän juhlissaan ja tiedän, että niissä soitetaan ja lauletaan paljon. Kaikki Minnan sisarukset ovat hyvin musikaalisia ja jollakin hänen siskoistaan on diplomipianistipoika (toki siis ihan aikuinen mies tällä hetkellä), joka oli toki juhlissa mukana ja säestikin yhden yhteislaulun. 

Oli mukava olla bileissä, joissa yksi jos toinenkin paikalla ollut on hiljalleen minulle tutuksi tullut. Toki oli Markun ja minun työkavereita ja muita yhteisiä ystäviä. Oli myös hauska kohtaaminen, kun kaveri, josta Markku on usein minulle haastellut mukavia, tuli juttusille ja kertoi olevansa Simo Kokkolasta - sukunimi pääsi jo unohtumaan. Hetken juteltuamme löysimme sitten yhteisen tutun - minun OKL-aikaisen kämppiksen ja nykyisen Kokkolan kaupungin sivistysjohtajan, joka on tämän Simon esimies. 

Minna ja Markku ovat kotoisin Kainuusta ja niinpä yhteislauluna olikin Nälkämaan laulu, joka tuolla yli satapäisellä porukalla kajahti todella komeasti. 

Koska siis juhlapari on todellakin Thromoksen riveissä ollut ja on edelleenkin, niin tokihan Thromoskin esiintyi seillä. Minna ja Markku olivat toivoneet neljä biisiä, jotka sitten lauloimme ja ilmeisen hyvin, vaikka akustiikka oli vallan hankala. Oi naiseni, Kaipaava, Taivas vain tietää ja joku vanha irlantilainen laulu. Hyvä meininki ja ihmiset kyllä kuuntelivat hartaasti. Säestin illan aikana Minnaa yhden biisin verran ja samoin Pekka-ystäväämme ja kävin sitten nokkiksella vinguttamassa irkkumusaa. 

Erinomaisen mukavat juhlat - harmi, että he eivät täytä enää uudestaan viittäkymppiä ~ seuraaviin vastaaviin juhliin menee 10 vuotta.

thromosmm100.jpg

perjantai, 18. toukokuu 2018

Vuodet vierii

Olen tehnyt tätä työtä jo kohtuullisen kauan - siis open hommia. Aloitin täällä kotinurkilla 36 vuotta sitten ja kuta kuinkin tällä samalla koululla olen hääräillyt. Se tarkoittaa silloin sitä, että tuossa kylällä yksi jos toinen minut tuntee ja tervehtii. Minä tietenkin tervehdin takaisin tietämättä yhtään, kuka tuo vastaan tullut ihminen olikaan. Ensimmäiset oppilaani ovat nyt hieman alle viisikymppisiä, mikä tarkoittaa, että heidän lapsiaan on jo kauan ollut koulussamme. Siis tietenkin niiden, jotka jäivät asumaan kotikunnilleen. 

Meidän koulumme teknisen henkilökunnan lepotiloissa on henkilökuntakuvia pitkän ajan takaa - ihan tuolta 1980-luvun puolelta saakka. Siellä on minustakin monenlaisia kuvaversioita, mutta en minä niin hirveästi ole muuttunut, etteikö minua niistä vieraskin tunnistaisi.

Tämä on joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen, lähempänä 90-lukua otettu, eli silloin olin kolmenkympin heitteillä. Parta hohti punaisena ja silmälasit olivat ajan hengen mukaan hirmuiset pöllölautaset. Aika hauskan näköinen tyyli.

ope3.jpg

********

Jossain vaiheessa tuo ulkoinen look muuttui perusporvarilliseksi ja minulla oli lyhyet hiukset ja posketkin hyvin siloiset. Ei minulla ollut siihen mitään sen kummempaa syytä - kunhan vaan olin jotenkin opettajan rooliin sopivasti odotusarvoinen. Tosin eihän opettajalla ole vuosikymmeniin ollut mitään selkeää odotusarvoa, mutta kyllä minun nuoruudessani miesopettajilla oli aina pikkutakki, kauluspaita, solmio ja suorat housut. Ihan oppikoulun loppuvaiheessa alkoi joku opettajista tulla kouluun villapusero päällimmäisenä, mutta farkkuja en muista opettajien pitäneen entisaikaan - korkeintaan liikkamaikalla saattoi olla verkkarit.

ope2.jpg

**************

Vuodet siinä vierivät ja lähestyessäni neljääkymppiä saavutin jälkihippivaiheen, jolloin hiukset pääsivät yllättäen kasvamaan vallan vaahtoisasti . Syystä tai toisesta halusin pitää hiukset ja parran suhteellisen pitkänä ja saatoin sitten olla ajoittain aikakin pörröinen näky. Noissa kuvissa parta ei kyllä kauheasti pörise, mutta enimmäkseen sitäkin riitti. Tarina kertoo erään oppilaan mummon todenneen luokkakuvaa katsellessaan, että onpas opettaja Jeesuksen näköinen. Olihan tuo huvittavaa aikaa, mutta eipä se mitään. Se oli sen ajan juttu.

ope4.jpgope1.jpg

**********

Ulkomuotoni ollessa melkoisen omalaatuinen, satuin olemaan koululla kesäloman ensimmäisinä päivinä ja parta oli ajamatta aika pitkältä ajalta ja pörröpää oli aikalailla hujan ja hajan. Olin opehuoneessa, kun sinne pölähti koulua katsomaan nuori mies vaimonsa kanssa tutustumaan kouluun. Hänelle oli muistaakseni rehtori jo luvannut määräaikaisen paikan vuodeksi ja todennäköisen mahdollisuuden saada siitä virka seuraavana vuonna. Nämä nuoret siinä sitten hieman arkana katselivat, kun Ilkka-rehtori tuli paikalle, osoitti minua ja sanoi: " Tuo on Sakke. Kun täällä koulussa on tarpeeksi kauan, tulee tuon näköiseksi." Kyseinen nuori opettaja oli Markku ja hän on yhä edelleen töissä meillä eli on ollut Pappiksella jo yli 20 vuotta. 

Onhan tämä nostalgista ja tavallaan huvittavaa, miten tuo aika on mennyt niin vauhdilla. Toisaalta se on surullistakin, kun tässä vielä voisi tehdä vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon.

tiistai, 15. toukokuu 2018

MM-kisojen välikatsanto

Tässä on hikoiltu vähän toista viikkoa yhdestä jos toisestakin syystä, mutta perinteiseen tapaan jääkiekon ystävät ovat saaneet hikoilla tuon kiekkoilun katsonnan takia. Koska jääkiekko on kansainvälisesti ainoa urheilumuoto F1-autoilun ja rallin lisäksi, missä suomalaiset menestyvät, odotetaan lätkäjengilta luonnollisesti aina jopa kohtuuttomankin paljon. Kisojen ajaksi joka tapauksessa kaivetaan aina Suomi-paita päälle ja nostetaan patrioottisimmat ja sinivalkoisimmat ajatukset pintaan.

jee.jpg

Nämä Tanskan kisathan alkoivat todella hyvin. Nuorekas joukkue murskasi Etelä-Korean, Norjan ja Latvian syvälle jään alle ja hetken sitä luuli, että tästähän tulee helppo tie loppupeleihin tai ainakin siihen kuuluisaan "kuoleman peliin saakka". Sitten tulikin vastaan Tanska. Nykyään ihan merkittävä jääkiekkomaa, mutta silti vielä menestykessään selkeästi Suomen takana. Joukkueessa on kuitenkin pelaajia NHL:stä, KHL:stä ja mm. Suomen ja Ruotsin liigasta eli aika lailla samantyylinen koostumus kuin Suomella eli missään nimessä ei kannattanut lähteä hiipimään puolivaloilla sitä vastaan. Mutta niin siinä lopulta kävi, että turpaan tuli, että rämähti.

Tanska-tappion jälkeen orastava luottamuksen kasvu Marjamäen valmennuskuvioihin hieman otti takapakkia. Noinkohan se hänen hidasteleva pelityylinsä söi eväät ensimmäistä jokseenkin varteenotettavaa joukkuetta vastaan? Niinpä ajatus siitä, että lauantaina vastaan oli tulossa Kanada sai kyllä ripulit lillumaan vatsassa. Hieman oli sellainen pelko, että köniin tulee niin, että savu nousee korvista. Vaan eihän siinä niin käynytkään, koska suomalaispojat väänsivät upean voiton ja matka kohti päätyä jatkui. Sitten tuli vastaan Saksa ja hurjasta loppupelin painostuksesta huolimatta Suomi kärsi lopulta jatkoaikatappion. Taas heräsi epäilys, että mitä tästä nyt. Tässä kohtaa alettiin laskeskella "kuoleman pelin" vastustajaa, koska alkoi näyttää siltä, että sieltä tulee Venäjä tai Ruotsi, jotka kumpikin ovat pelanneet todella hyvin ja varmasti tosi rankkoja vastustajia. Toki spekulaationa oli ilmassa sellainen mahdollisuus, että kolmen pisteen voitolla viimeisessä pelissä koko lohkovoitto tulisi Suomelle ja näin "kuoleman pelin" vastustajaksi tulisi etukäteen ajatellen helpompi vastus kuin edellä mainitut naapurimaamme. Ongelmana oli tietenkin se, että alkusarjan viimeiseen peliin vastaan oli tulossa USA, joka oli tähän päivään mennessä pelannut tasaisesti ja hyvin ja johti lohkoa. Niinhän tässä sitten kävi, että juuri pari tuntia sitten päättyneessä pelissä Suomi hakkasi USA:n kylmästi 6-2 ja näin otti lohkovoiton ja käkikellomaan pojat tulevat Suomea vastaan torstaina. Siinä pelissä on siis panoksena joko jatkopelit tai matkalaukun pakkaushommat.

Suomen pelaajat ovat tähän asti pelanneet erittäin hyvin. On selvää, että järjettömän kovalla teholla maaleja tehnyt Sebastian Aho nousee ehkä parhaaksi pelaajaksi, mutta on huomioitava, että puolustaminen ja monet muut jutut ovat jääkiekossa niin tärkeitä, että vähämaaliset raatajatkin on osattava arvioida oikein. Maalivahdit ovat olleet hyviä - niin Harri Säteri kuin Ville Hussokin, joskin on sanottava, että Säteri on pelannut loistopelit ja oli pömpelissä sekä Kanada- että USA-ottelussa. Kun katsotaan maalieroa, niin Suomi on tehnyt seitsemässä ottelussa 38 maalia ja päästänyt vain 11, niin eihän siellä todella heikosti sujunutta ottelua maalien perusteella ole ollut. Suomi pelasi hyvin Sekä Saksaa että Tanskaa vastaan, mutta hieman oli väsyneet jalat ja asennoitunut pää ja siksi nuo ottelut sitten päättyivät miten päättyivät.

Se on ihan selvää, että Suomi pelaa "kuoleman ottelun" Sveitsiä vastaan ja USA saa vastaansa Tshekin. Toisen lohkon voittaja ratkeaa tänä iltana (Venäjä tai Ruotsi)  ja voittaja pääsee pelaamaan Suomen lohkon nelosta vastaan, joka on Kanada, Tanska tai Latvia. Siinä on niin kiharainen tilanne, että en viitsi selittää sitä. Katsotaan sitten asiaa, kun pelit on pelattu. Se on joka tapauksessa varmaa, että Kanada saa vastaansa joko Venäjän tai Ruotsin ja niinpä jo nyt tiedetään, että yksi suosikeista saa turbaaniin ja joutuu lähtemään kohti Kastrupia matkalaukkujen kera. Siinä mielessä tämä pudotuspelisysteemi on raaka. 

Käy tässä nyt sitten miten vaan, niin Suomi on ollut huomattavasti parempi kuin viime vuonna, jolloin silloinen joukkue oli pääosin ihan kuusessa ja suolla. Marjamäki on onnistunut paremmin kuin uskallettiin odottaa, mutta toki ne pelaajat viime kädessä siellä pelaavat ja valmentaja "vain" ohjailee pelitaktiikkaa. Mutta ihan kuten kuoronjohdossakin, ei ole ihan yksi lysti, kuka sitä porukkaa johtaa. Marjamäki on ammattimies enkä ole pitänyt hänen tavastaan ohjata peliä, mutta paljon hän on korjannut ja tehnyt työnsä ainakin tähän asti näissä kisoissa ihan kunnialla.

peli.jpg