perjantai, 15. lokakuu 2021

12 kieltä

Kuten monet ystävistäni ja kavereistani tietävät, harrastan kreikan ja ruotsin kieltä ja tavallaan myös englantia, jota tosin käytän jossain määrin arkisesti, koska tuttavapiireihini kuuluu enkkua äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Nyt, jos siis tämän alkutekstin perusteella ajattelette, että osaan 12 kieltä, on minun heti korjattava virhe. Noiden kolmen lisäksi puhun auttavasti saksaa ja uskoakseni melkoisen hyvin suomea, mutta siihen se sitten jääkin.

No, mistä sitten on kyse? Moni varmaan tietääkin tai vähintäänkin arvaa, että kitarasta tietty. 

Aloitin kitaran rämpyttelyn vanhana - siis soittimen opettelua ajatellen. Muistaakseni olin 18, kun ostin Landolan kuusikielisen. En opetellut soittamaan melodioita, vaan aloitin heti sointujen kanssa pystyäkseni säestämään itseäni ja muita lauluhommissa. Kitaran soittaminen ja etenkin sointujen ottaminen näyttävät helpolta, mutta eipä aluksi ollut sitä. Sormet eivät millään meinanneet löytää paikkaansa ja pahimmillaan jouduin auttamaan toisella kädellä nakkien osumista. Ensimmäiset soinnut taisivat olla e-molli, a-molli, C-duuri ja G-duuri. En tietenkään ole varma, mutta ne ovat helppoja ja aika pian ne oppii. Sen lisäksi, että aluksi sormet eivät meinanneet millään osua oikeaan kohtaan, pehmeät sormenpäät tulivat ensin älyttömän kipeiksi ja sitten niihin kasvoi jonkinlainen känsä. Joka tapauksessa siinä oli kitaraurani alku.

En koskaan ole oikeastaan opetellut mitenkään solistiseksi kitaransoittajaksi, vaan olen tyytynyt rämpyttämään säestyksiä. Alkuhankaluuksien jälkeen opettelin lisää sointuja ja opin myös ne hankalan tuntuiset barre-otteet. Niitä tarvitaan, koska esim. F-duuri, Es-duuri, b-molli ja -duuri ovat oikeastaan mahdottomia ottaa muuten. Niitä opetellessa sain ranteen ja sormet kramppaamaan, mikä on melkoisen epämiellyttävää. 

Sain sitten toisen kitarani ylioppilaslahjaksi veljeltäni. Se oli 12-kielinen Landola. Jotkut kutsuvat 12-kielistä sormien tappajaksi ja miksei se niin osittain olekin. Otelauta on selkeästi leveämpi kuin normaalissa 6-kielisessä. Matalimmat kielet ovat hyvin paksut ja niinpä otteiden hakeminen vaatii suorastaan voimia. Tuo Landolani soi kauniisti, mutta se oli erittäin raskas soitettava. Myöhemmin minulla on ollut kaksi Ibanezin tuplakielistä ja ne olivat selkeästi helpompia soitettavia, mutta edelleen vaativat rankkoja sormivoimia.

Pari vuotta sitten kokeilin Helsingissä Kitarapajalla Sigman 12-kielistä ja ihastuin sekä ääneen että kevyeen otteeseen. Siinä kohtaa se tuntui hieman kalliilta ja jätin ostoksen väliin, mutta "little arrow" oli iskenyt ja halu saada soittokelpoinen 12-kielinen oli valmis. 

Niinpä tuossa jokunen viikko sitten ajelin Helsinkiin, suoraan Kitarapajalle, ja muutaman kokeilullisen rämpyttelyn jälkeen valitsin  tuossa selkäni takana tällä hetkellä sohvalla omassa kantokassissaan makailevan instrumentin. Se on tietenkin akustinen, mutta siinä on hyvä mikrofoni, jonka voi kytkeä vahvariin. Soundi on paras, mitä minulla on noissa aiemmissa tuplakitaroissa ollut, mutta sehän johtuu paljolti siitä, että Sigma on Martinin alamerkki ja tuo mainittu merkkihän on ihan oma juttunsa.

12.jpg

maanantai, 11. lokakuu 2021

Nimeni on...

Näinä aikoina olemme saaneet taas kuulla tuon otsikossani mainitun toteamuksen ja jatkona tietenkin ne kuuluisat sanat ~Bond, James Bond. Korona-ajan siirtämä viimeisin elokuvaepisodi on nimeltään "No time to die" eli suomeksi "Ei aikaa kuolla".

Tämä uusin raina on viralisesti 25 Bond-leffa, mutta epävirallisesti jo 27., koska "Casino Royale" ja "Älä kieltäydy kahdesti" ovat jostain syystä epävirallisia. Bond-leffathan perustuvat Ian Flemingin kirjoihin ja etenkin alkuaikojen elokuvat jopa seuraavat kirjojen juonta suhteellisen hyvin. Olen nähnyt kaikki Bondit, vaikka en ole mitenkään fanaattinen 007-fani, mutta niitä on tullut telkkarista niin paljon, että väkisinkin olen pystynyt katsomaan ne kaikki. Tämä ei sinänsä ole kyllä mikään suuri maineteko, mutta näin on joka tapauksessa päässyt käymään.

Bondia, tuota herrasmiesmäistä Englannin salaisen palvelun agenttia, on näytellyt aika moni heppunen ja tavallaan he ovat näiden kautta myös nousseet kuuluisuuteen. Ensimmäinen ja jopa ehkä monen mielestä ainoa oikea 007 oli Sean Connery. Hän jätti yhden osan väliin ja palasi sitten taas ruotuun ja siinä yhdessä episodissa vakoojan roolin nappasi George Lazenby. Komedia -Bondissa eli Casino Royalessa pääosassa heilui David Niven, mutta kyseistä leffaa ei siis pidetä minään oikeana tämän sarjan tarinana. 

Roger Moore leikki agenttia peräti seitsemässä leffassa ja häntä sitten seurasivat ensin Timothy Dalton kahdesti ja Pierce Brosnan neljästi. . Kuudenneksi Bondiksi valkoitui sitten lopulta Daniel Graig, joka on ollut pääosassa viisi kertaa.

Ehdoton suosikkini näiden leffojen joukossa on "Kultasormi" ja parhaat Bondit ovat olleet mielestäni Connery, Graig ja Moore.

Kävin eilen katsomassa tämän, mutta leffa ei oikein herättänyt minussa minkäänlaista Bond-intoa. Teknisesti loistava, kuten nykyaikana voi kuvitellakin, mutta muuten tarina ei oikein lentänyt sfääreihin. Tämähän on tietenkin vain minun vaatimaton mielipiteeni. Jotain kertoo kuitenkin se, että aloin kesken esitystä ajatella ihan muita juttuja, joka on selkeä merkki siitä, että tarina ei oikein sytytä. 

 

 bond.jpg

perjantai, 1. lokakuu 2021

Syystyöt alkavat

Joka hiivatin syksy tässä omakotitalon autuudessa saa kokea melkoisen määrän valmisteluja tulevaa talvea varten. Haravointi lienee se kaikkein suurin ja ainakin hitain homma, mutta kyllä täällä täytyy kaikenlaisia muitakin touhuja tehdä.

Yksi kesän mukavimmista jutuista tuossa pihassa on grillaaminen ja kalan savustaminen. Jälkimmäistä tosin harrastetaan ympäri vuoden eli savustuspönttöä en laita talviteloille. Olen siivonnut grillin kaksi kertaa kesän aikana, mutta nyt tein sitten sen viimeisen kunnollisen putsauksen, mikä tarkoitti sitä, että otin kaikki irtoavat osat pois ja jos ne olivat tarpeeksi pieniä, vein ne sisälle keittiöön pestäväksi. Isoimmat osat työnsin sadevesiastiaan, johon otin letkulla kuumaa vettä  ja pesin ne siinä.

Itse grillin rungon sitten harjasin huolellisesti teräsharjalla ja tiskiharjalla käyttäen Fairya ja sitten huuhtelin kaikki sotkut painepesurilla. Grillistä ei silti tullut kuin uutta. Valitettava totuus on, että rasva palaa varsin tiukasti kiinni ja vaikka siitä saa suurimman osan irti, jäävät jäljet näkyviin. No, ei haittaa - siinhän on ja pääasia, että grilli toimii taas ensi vuonna.

Seuraava letunpaistopäivä taitaa olla lähellä vappua ja siihenhän ei ole kuin seitsemän kuukautta.

putsaus.jpg

sunnuntai, 26. syyskuu 2021

Niin kuin taivaassa

Otsikkoni kertoo tällä kertaa Helsingin Kaupunginteatterissa esitettävän musikaalin nimen. Esitys on jo kauan sitten tehty elokuvaksi, mutta sittemmin se on viety näyttämölle. Koska siitä on tehty musikaali, on siinä myös huomattavasti enemmän soittoja ja lauluja kuin elokuvassa. Itse tarina kertoo pienestä kylästä ja muusikosta, joka vetäytyy Pohjois-Ruotsin rauhaan sairastuttuaan kesken huiman uransa. Siinä on sopan ainekset. Kaupunginteatterin nettisivuilla kerrotaan oleellinen

"Musikaali kertoo menestyneen kapellimestarin Daniel Daréuksen paluusta lapsuuden kotiseudulleen pieneen pohjoisruotsalaiseen kylään. Terveysongelmista kärsinyt huippumuusikko haluaisi elää hiljaiseloa, mutta löytää pian itsensä johtamasta kyläläisten kirkkokuoroa, ja keskeltä värikästä ja elinvoimaista yhteisöä. Monenkirjavan maalaiskuoron joukosta löytyy paitsi ystäviä, myös vanhoja haavoja ja lopulta todellinen rakkaus.

Musiikin voimaa, yhteisöllisyyttä, toivoa ja elämäniloa korostavan musikaalin päärooleissa nähdään Once-musikaalin tähti Tuukka Leppänen ja ensimmäisessä isossa musikaaliroolissaan Helsingin Kaupunginteatterissa näyttelevä, palkittu näyttelijä ja laulaja Oona Airola, ja musiikista vastaa Ruotsin tunnetuin Euroviisu-säveltäjä Fredrik Kempe.

Tämä elokuvanakin tunnettu elämänvoimainen, koskettavia kohtaloita ja vapauttavaa iloa sisältävä tarina tarjoaa katsojalle lämpöä ja balsamia sielulle."

liksom2.jpg

En ala paljastaa juonta, mutta kerronpa nyt, että koko esitys on aivan upea. Laulut heläjävät iloa ja surua ja kaikkia tunteen tasoja  niitten väliltä erinomaisen hyvin. Lavastus, lavalla liikkuminen - kaikki sujuvat käsittämättömän hyvin eikä aika käy pätkääkään pitkäksi, vaikka esitys väliajan kanssa kestää kolme tuntia. Pääosan näyttäjät ovat tehtävänsä tasalla, laulavat kauniisti ja taitavasti, kuten myös koko näyttelijäjoukko, jota sitten hienosti hiottu orkesteri säestää onnistuneesti.

liksom1.jpg

*********

Se, että minä sanon ihmisille, että kaikkien pitäisi mennä katsomaan ja nauttimaan tästä esityksestä, on jo paljon. Minähän en niin hillittömästi ole teatterin ystävä, jos kohta käyn kyllä näytelmiä katsomassa, mutta melkein uskoisin, että ilman vaimoani olisivat monet hyvät jutut jääneet näkemättä. Joistakin näytelmistä on kyllä sanottava, että ei haittaisi, vaikka olisin jäänyt kotiin, mutta tämä juttu ei kuulu niihin.

liksom3.jpg

 

 

lauantai, 25. syyskuu 2021

Tein (taas) sopimuksen

Minun on ihan todella pitänyt jäädä eläkkeelle ja olenhan minä, mutta vaikka kuvittelinkin viimein luopuvani, menin kuitenkin töihin. Eläkekiikkutuolissa istuminen ei siis vieläkään toteudu täydellä voimallaan.

Olin luvannut kirkonkylän alakoulun rehtorille, että tulen kyllä muutamiksi päiviksi sijaiseksi, mutta en koko lukuvuodeksi lähde omaa luokkaa vetämään, vaikka sellainenkin mahdollisuus oli kyllä olemassa. Ehdinkin siinä jokusen viikon ajan sijaistella luokanopettajia. 

Olimme syyskuun alussa siellä Mäntän ja Tampereen reissulla, kun rehtori soitti ja kertoi, että sellainen mahdollisuus olisi, että toimisin erityisopetuksen tuntiopettajana alakoulun 4.-6.-luokilla yhdessä laaja-alaisen erityisopen kanssa. Tunteja olisi 16/ vko ja tämä oli lopulta Kummisetä-leffan tapaan sellainen juttu, josta ei voinut kieltäytyä.

Niinpä minulla on nyt sopimus kesään asti. Olemme jakaneet nuo 16 tuntiani viidelle päivälle, eli eihän siellä mitään pitkiä päiviä pääse tulemaan. Olen mukana käytännössä äidinkielen ja matematiikan tunneilla ja vain poikkeustilanteissa joissakin muissa oppiaineissa.

Työympäristö on minulle tavallaan uusi, koska koulu valmistui sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle ja olen sitten ollut tuolla pikkukouluilla sekä luokan. että resurssiopena viime kevääseen saakka. Hommaa helpotti suunnattomasti se, että kaikki opettajat ovat minulle tuttuja vuosien takaa. 

Tällä siis mennään...

cfds.jpg