torstai, 20. heinäkuu 2017

Länsirannikon road trip

Olemme monen monen vuoden ajan jollain pienellä pohja-ajatuksella eläneet siinä kuvitelmassa, että vielä kerran menemme länsirannikolle ja käymme ainakin Vaasassa. Motiivit tällaiseen pohjalaiskiertueeseen ovat olleet yksinkertaiset ~ emme ikinä ole käyneet siellä. Porissa kerran joskus viime vuosituhannella, mutta muut  rannikon kaupungit ja niiden ympäristö ovat olleet aivan outoja - tähän asti.

Viime sunnuntaina siirryimme tämän talvi-iltojen kuvitelman toteutukseen. Aamulla kahdeksan kieppeillä starttasimme kohti Poria ja matka alkoi. RadioSuomen mukavat sunnuntaiaamujen ohjelmat seuranamme köröttelimme Poriin, minne täältä on parisataa kilometriä. Kaupunki tällä erää kiinnostanut ja vaikka Kirjurinluoto olikin puheissa, niin loppujen lopuksi jouduimme tekemään priorisointeja ja ykköskohteeksi niillä nurkilla jäin Yyterin ranta. Hienot dyynit ja hieno, joskin tuulinen vierailu. Komea paikkahan se on. Yllättäen vastaamme käveli tuttu pariskunta tuosta ihan meidän läheltä. Olivat olleet jazzeilla.

yyteri.jpg

**********

Siellä Yyterissä juotiin kahvit ja sitten matka jatkui. Kohteena sitten Kristiinankaupunki, joka nykyjään on pieni paikka - no, lähes 7000 asukasta. Kaupunki on ollut 1800-luvulla merenkulun ansiosta suuresti kukoistava ja eli kulta-aikaansa siihen maailman aikaan. Käpöstelimme vanhassa kaupungissa ja söimme herkullisen ruuan kivassa Jungmann-nimisessä rantaravintolassa. Kävimme katsomassa kirpparia ja sen yhteydessä ollutta taidenäyttelyä. Sekä kirppari-/näyttelypaikassa että ravintolassa meitä puhuteltiin ruotsiksi ja niinpä kovin ruosteessa ollut kielitaitomme sai virikettä, mutta pidimme kiinni aloitetusta ja hyvinhän se sujui - det gick bra!

Vanhan kaupungin katukyltit oli kirjoitettu hauskasti vanhanaikaiselle fontilla, josta tosin mietimme, että kuinkahan ihan juuri lukemaan oppinut lapsi niistä selviäisi. Talot olivat kauniita ja hyvällä maulla kunnostettuja. Kovasti näppäilin kuvia ja annoin videon pyöriä.

krsitinestad.jpggatakylt.jpg

*****

Kristiinankaupungista jatkoimme sitten Vaasaan, minne saavuimme puoli viiden maissa. Nopea sijoittuminen hotelliin (Vaakuna, ihan keskellä kaupunkia, torin vieressä), pieni lepo, kahvit ja sitten suuntana Raippaluoto eli upea saari Vaasan edustalla. Sinne piti mennä Suomen pisimmän sillan ylittäen ja upeahan tuo silta on - kieltämättä.

raippasilta.jpg

Ajoimme ihan saaren länsipuolelle, Svedjehamniin, missä on edessä avomeri - Merenkurkku- ja jos olisi ollut ihan kirkasta, niin ehkä olisi Ruotsin puolelle näkynyt. Sitä en tosin tiedä. Raippaluodossa on Nuuksion tapaan merkittyjä vaellusreittejä, mutta ajan puutteen takia emme sellaista lähteneet vaeltelemaan, vaan tyydyimme kiipeämään kaksikymmentä metriä korkeaan näkötorniin, josta oli kyllä komeat näkymät joka puolelle.

raippatorini.jpgtronista.jpg

*********

Raippaluodosta ajelimme sitten varsin kuuluisaan paikkaan - nimittäin Strömsöön. Siellä saatoimme satavarmasti todeta, että nyt kaikki menee ihan niin kuin Strömsössä. Kyllä se talo ihan oikeasti se telkkariohjelman talo on. Siellä oli ovet jo kiinni, mutta ulkopuolella oli nähtävää ihan mukavasti.

str%C3%B6ms%C3%B6.jpgr%C3%B6mss%C3%B6%C3%B6ss%C3%A4.jpg

Koko sunnuntaipäivä oli kelin puolesta hieno, joskin ihan illalla taivas vetäytyi pilveen ja sateen uhka oli olemassa, mutta emme kastuneet.

**********

Maanantaiaamuna kävimme hotellissa aamiaisella ja käppäilimme hieman kaupungilla, mutta sitten matkaa piti jatkaa. Minulla on yhtä sukupolvea vanhemmasta porukasta elossa enää yksi täti, isäni sisko ja sitten enoni. Maija-täti asuu Ylistarossa (kuuluu nykyään Seinäjokeen) ja koska olimme niin lähellä, ajelimme häntä ja miestään, Arvoa, tapaamaan. Uskomattomassa kunnossa ja ennen kaikkea teräviä ovat nuo yli ysikymppiset. Juttua piisasi ja kaffet saatiin. Oli todella mukava tavata.

sakkamaijaarvo.jpg

****

Ylistarosta matka jatkui kaatosateessa kohti Kokkolaa, mistä olimme varanneet yöpaikan hotelli Kaarlesta - ihan keskeltä kaupunkia. Pohjalainen maisema ei suuresti vaihdellut - tasaista oli, peltoja ja latoja ja aika paljon metsää.

aakeelaakee.jpg

**********

Kokkolassa vietimme sitten illan minun kurssikaverini, Peterin, luona. Hän oli loihtinut hienoa ruokaa ja vietimme mukavan illan hänen kotonaan. Sitten vielä illan päätteeksi hän vei meidät tutustumaan kaupunkiin ja näytti sellaisia paikkoja, joihin emme olisi lyhyellä visiitillämme millään ymmärtäneet mennä. Mieleen jäi upea asuntomessualue.

Tiistaiaamuna sitten jälleen auringon näyttäytyessä kävelimme tutustumassa Kokkolan vanhaan kaupunkiin, joka sulassa sovussa uusien rakennusten kanssa sijaitsee ihan keskellä kaupunkia. Aika lailla samankaltainen kuin Kristiinankaupungissa. Tutustuimme myös pedagogio-museoon.

kokkolavanha.jpg

Meillä oli hyvää aikaa käyskennellä hotellimme lähellä ja niiltä seuduilta saatiin myös upeita kuvia ja muistijälkiä ihan päähämme vaan.

sakkekkokkola.jpgkokkolakanava.jpgkaarlehotelli.jpg

Puolen päivän tienoilla kävimme vielä syömässä Peterin kanssa pursiseuran ravintolassa, joka on todella upea paikka ja ruokakin oli hyvää puhumattakaan seurasta. Mukava lounashetki.

*********

Matka jatkui. Lähdimme tietä numero 13 kohti Kivijärveä. Nähtiin Kaustinen, käytiin Vetelissä, ihasteltiin Perhon tuulimyllyjä (sähkövoimalaa siis) ja lopulta joskus kolmen ja neljän välillä olimme Kivijärvellä. Tällä kertaa yövyimme enoni mökillä. Asettauduimme sinne ja sitten aika pian kävimme tapaamassa ystäviämme Anjaa ja Aria, joilla on kesäpaikka Arin lapsuuskodissa. Tapasimme myös hänen siskonsa. Vietimme mukavan illan rupatellen ja herkkuja syöden.

m%C3%B6kkiulko.jpg

Mökkiydyttyämme lämmitimme saunan, minä kävin uimassa hyytävässä vedessä, paistettiin makkaraa ja vielä luettiin myöhään. Keski-Suomessa ei tule pimeää vielä, joskin puolen yön jälkeen hämärä on aikamoinen. Sulon mökissä on kyllä akkuvetoinen sähkövalo eli sitä tarvittiin sitten myöhempään illalla. 

m%C3%B6kki.jpg

Keskiviikkoaamuna siivottuamme mökin ja pakattuamme auton, kävimme tervehtimissä Paavo Katajaa ja istuimme vielä Sulo-enoni ja Pirkon kanssa hetken aikaa rupattamassa mukavia.

hiljsala.jpg

******

Lähdimme Kivijärveltä ajamaan aika tarkkaan puolen päivän tienoilla, kävimme Saarijärvellä hakemassa yhden kirjan eräältä tutultani ja syömässä ja sitten hurruutimme yhtä soittoa Vihtiin. Kotona olimme kuuden maissa ja näin oli yli 1300 kilometrin autoretki päättynyt.

 

 

 

 

lauantai, 15. heinäkuu 2017

Toimintaviikko

Kotouduttuamme Ruisrokista ja arjen koittaessa emme kuitenkaan huomanneet koko arkea. Keäslomalla ei niin katso kalenteriin ja niinpä yllättäen saattaa olla väärässä päivässä. Entisajan maailmassa tiesi sunnuntain siitä, että kaupat olivat kiinni ja korkeintaan jotkut kioskit olivat auki. Nykyään ei tällaistakaan erotusmahdollisuutta ole.

Maanantaina joka tapauksessa hain uuden telkkarin. Vanha lähtee Kertulle, kun he nyt elokuussa muuttavat eikä heillä ole vanhastaan ollut moista laitetta ollenkaan. Tämä uusi on kieltämättä aika iso, mutta odotan tässä nyt malttamattomana, että pääsisin näkemään jääkiekkoa, koska iso ruutu on varmasti erinomainen kyseisen urheilun seuraamiseen. Asentaminen kesti muutaman minuutin, mutta Lauri piti saada apuun, koska telkkari on oikeasti sen verran iso, että en välttämättä olisi sitä yksin saanut tuohon pöydälle.

tv.jpg

*****

Viikolla onnistuin sitten lopulta heittämään talviturkin ihan oikeasti. Liekö ollut maanatai-ilta, kun ajelimme Penikkalammelle ja uida lätrytimme siellä sen verran, että voin taas aivan rehellisesti sanoa uineeni luonnontilassa eli ilman saunaa. Vesi oli ihan kohtuullisen lämmintä eli sieltä ei tarvinnut tulla hengen hädässä pois, vaan oikeasti saattoi jopa tehdä uintiliikkeitä.

uinti.jpg

*******

Tiistaina meille tuli vieraita, tai ihan tuttuja, kylään. Mirva ja Petri ja koira saapuivat ihastelemaan Vihdin sateita. Siinä sitä taas rupatellessa aika kului mukavasti ja saimme päivitetyksi kuulumiset.

Keskiviikosta torstaihin vietimme aikaa Lipetissä sekä työn että huvin merkeissä. Tilasin sinne nimittäin puita viitisen kuutiota ja siirsimme sitten saman tien klapuset pois paljaan taivaan alta. Irmeli, Essi, Lauri, Juho, Nelli, Emma, Jussi ja minä niitä kanniskelimme ja latasimme ne hyviin kasoihin ja eiköhän noilla loppuvuosi pärjätä.

Saunoimme toki sitten illan päälle ja yövyimme myös. Oli mukavan lämmintä ja sopivaa.

halkoja.jpg

********

Torstaina satoi oikein kunnolla, joten päivä oli kyllä pääasiassa sisäistetty. 

Perjantaina kävimme sitten Kotkassa. Irmeli, Helena-sisko ja kuolleen siskon lapset kävivät hoitamassa perunkirjoitusjutut ja niinpä Ilonan viimeinen veroilmoitus on nyt sitten paketissa. Sattuivatpa nuo meripäivät samaan kohtaan ja vielä kaiken lisäksi kaunis aurinkopäivä ja niinpä paperihommien jälkeen Irmeli ja Helena kävivät ihailemassa purjealuksia satamassa. Olihan tuolla Kotkassa mukavasti tohinaa.

 

maanantai, 10. heinäkuu 2017

Ruisrokaten

Mukavaa, kun näin vanhana pääsee näkemään ja kokemaan täydellisen uusia asioita. Minä en nimittäin ole ikinä käynyt rokkifestareilla ennen eilistä. Silloin, kun olin nuori, ei sieltä Kivijärven nurkilta olisi mitenkään päässyt, koska minulla ei ollut sellaisia kavereita, joilla olisi ollut auto ja jotka olisivat olleet asiasta kiinnostuneita. Eipä minulla olisi varmaan ollut rahaakaan, koska kaikki ansaitsemani hilut piti säästää lukiovuoden käyttöön. Jossain vaiheessa kyllästyin sitä paitsi tyystin ajatukseen, että minun pitäisi yöpyä teltassa jossain epämääräisessä paikassa. Opiskeluaikana ja sitten muutettuamme Vihtiin ajatus rokkifestareista katosi taivaan tuuliin - nehän olivat nuoria varten (ajatteli noin 25-vuotias).

Mietin helmikuussa, mitä ainutlaatuista hankkisin Irmelille synttärilahjaksi ja kun jostain luin, että Ultra Bra kasaa porukkansa yhteen kolmea festarikeikkaa varten, päätin sitten hankkia liput meitä lähimpään festaripaikkaan. Se oli tässä tapauksessa Turku ja Ruisrock.

Lähdimme eilen iltapäivällä ajamaan kohti Turkua. Moottoritie oli kuuma ja avoin ja koska tie on tosiaan hyvä ja siinä saa melkien koko ajan huristaa 120 kilsan nopeudella, niin eihän täältä kauan sinne aja. Auton sai viedä parkkiin Artukaisiin jonkun messukeskuksen viereen ja sieltä oli sitten ilmainen bussikuljetus Ruissaloon - niin lähelle, kuin nyt saattoi helpolla päästä. Oli siitä vielä reipas kävelymatka varsinaiselle alueelle, mutta lopulta siellä sitten oltiin.

rokkivaari.jpg

Reput ja tavarat tutkittiin portilla huolellisesti. Meillä ei ollut mitään sopimatonta.

Suutasimme ihan ensimmäiseksi telttaan, missä oli tuttua porukkaa lavalla eli Anssi Kela yhtyeineen. Anssi ja Tuomas Wäinölä rokkasivat huolella - kitarat saivat kyytiä. Bändi oli huippuvireessä ja niin oli Anssikin. Teltan täysi yleisöä lauloi mukana etenkin niitä vanhoja Nummela-albumin biisejä, mutta kyllä näitä uudempiakin.

anssi.jpg

*****

Hiukan pääsi huikomaan, joten otettiin Anssin keikan jälkeen tortillat. Ihan oli syötävää ja hyvää.

Tälläydyimme siihen rokkikentän keskelle kuuntelemaan Vesalaa joksikin aikaa, mutta lähdimme sitten hyvissä ajoin kohti rantaa, missä oli luvassa tämän reissumme meidän pääesiintyjä - Ultra Bra. Kävelimme melkein lavalle asti ja jäimme siihen seisomaan ja odottelemaan keikan alkua. Kello oli noin kuusi ja siinä kohtaa todellakin pääsimme helposti melkein lavalle asti.

Meni hetki, ehkä vartti ja kun siinä kohtaa katsoin taakseni, tajusin, että olipa hyvä, kun lähdettiin ajoissa. Siellä nimittäin oli valtava määrä ihmisiä emmekä kyllä millään olisi enää päässeet lähellekään lavaa, jos olisimme tulleet vartinkin myöhempään. Kuulemisestahan ei ollut ongelmaa, mutta kyllähän livekeikkaan kuuluu sellainenkin osuus, että näkee porukan hyvin. Nykyään tietenkin noilla isoilla lavoilla on isot screenit, mutta ei se ole sama.

Ultra Bra esitti 20 biisiä ja kyllähän siitä keikasta tuli kerrassaan valtava yhteislaulutilaisuus. Porukka lauloi koko ajan ja tietenkin ne vanhat biisit olivat makeaa mannaa yleisölle. Meidän vieressä oli noin 15-, korkeintaan 18-vuotias tyttö, joka lauloi uljaasti kaikki biisit mukana. Enpä malttanut olla kysymättä, kuinka hän osasi ne niin hyvin. Kysehän oli tietenkin siitä, että tytön vanhemmat ovat aina kuunnelleet UB:tä ja näin tartuttaneet häneen fanituksen.

Ultra Bra oli jo aktiiviaikoinaan aina hyvin mahtipontinen. Keikoillakin oli iso orkesteri ja hyvien sovitusten myötä se oli jotain tosi uniikkia jo silloin. Nytkin lavalla oli mukana iso jousiporukka ja kas kummaa - siellähän oli tuttu kaveri rivissä. Attehan siellä oli alttoviuluineen. Nykyään Helsingin kaupunginorkesterissa vakanssilla ja hyvin taitavassa Meta4-kvartetissa soittava Atte oli nyt tällaisella keikalla ja kovasti näytti jousiporukka nauttineen soittamisesta.

atte.jpg

********

Jotenkin hauska juttu oli, kun UB esitti laulua "Vesireittejä", niin pieni purtilo mennä hiippasi juuri sillä hetkellä keikkarannan ohi. Asiaan tietenkin kuului, että yleisö vilkutteli laivan kannella olleille matkustajille, jotka varmaan hetken verran hekin saivat nauttia Ruisrokin tunnelmasta.

viiking.jpg

********

Olihan se kaiken kaikkiaan hauska reissu. Sen vaan taas huomaa, että kun vanha lähtee jalkojensa päälle moneksi tunniksi, niin suorastaan rankaksi käy. Monen kymmenen tuhannen ihmisen joukossa pitää kävellä varoen ja aina välillä ei näe mihin astuu, niin sekin saa seisomisen lisäksi jalkoihin sellaisin puupökkelötunteen. Hieman oli sama fiilis kuin maratonien jälkeen paitsi pahempi.

Nykypäivänä on erilaisten musatilaisuuksien äänentoistoon kiinnitetty runsaasti huomiota. Ovathan ne äänet voimakkaita, mutta ei siellä tervekorvainen korviaan säre enää ja sitä paitsi korvatulppia saa ilmaiseksi, kun vaan älyää etsiä. Safety-infosta haettiin Irmelille ja Anssi Kelaa hän kuunteli korvat suojattuina, mutta Ultra Bran keikalla ei kuulemma tarvinnut. Minä olen herkkä pitämään kuulosuojaimia melkein missä vaan, joten kuuntelin kyllä kummatkin keikat silikonit korvissa.

ruista.jpg

*******

Ainakin tällä yhdellä katsannolla voin todeta, että rokkifestarit eivät ole enää mitään pelkkää nuorison juhlaa. Toki suurin osa paikalle saapuneista oli varmasti minua nuorempaa populaa, mutta oli siellä selvästi vanhempaakin sakkia. Kaikki siellä sulassa sovussa hyvää musaa kuuntelemassa.

Festareilla on myös tavallaan huono maine sen takia, että sinne muka tullaan ryyppäämään ja rellestämään. Hesarissa oli aamulla juttua siitä, että tämä juhla ainakin oli sujunut rauhallisesti emmekä me ainakaan nähneet mitään rellestystä ja ylihumaloimistumista. Kyllähän siellä porukka joi viiniä, sidukkaa ja olutta, mutta hyvin hillittyä se meikäläisten näkökulmasta näytti olevan. Kyllä sinne tultiin pääsoin nauttimaan hyvästä musasta, kavereiden seurasta ja hyvästä fiiliksestä.

Vielä tähän loppuun kerron, että tasan tarkkaan tiedän, että Ruisrokki kirjjoitetaan Ruisrock, mutta se on näin suomalaisittain helpompi juttu kirjoittaa sillä tavalla kuin minä nyt tein.

ub.jpg

 

lauantai, 8. heinäkuu 2017

Kesää viimeinkin

Johan tässä on ollut kaksi päivää kesää. Kovin on tuo alku ollut heikkoa eikä tässä vieläkään suuria lupauksia mistään kesähelteistä ole annettu, mutta jos nyt ei ihan tarvitsisisi palella. 

Aina kun nämä kelit hiemankin näyttävät kuivilta ja kohtuullisilta, niin silloinhan se pihaparturi on kaivettava esille ja laitettava toimintaan. Torstaina ajoin osan pihaa nurmikkoleikkurilla ja ojan pientareita siimarilla ja jatkoin vielä eilen. Nurmikko ei kylläkään ihan hurjasti ole kasvanut, mutta on kuitenkin, joten aina siellä ajamassa täytyy silloin ja tällöin käydä. Ihan kivalta tämä kesäinen piha näyttää.

piha1.jpg

*******

Irmeli siivosi Ulkohuoneen oikein huolella ja laitoimme sinne roikkumaan lamppuja ja eräänlaisia lintujen pelotteita ja saapas nähdä, pysyvätkö ne nyt pois. Linnunkakkaa oli nimittäin aika lailla laattojen päällä, kun tulimme Kreikasta. Täällähän ne saivat viikon huseerata ihan omia aikojaan.

piha2.jpg

******

Sain työpaikalta 60-vuotislahjaksi viinipuun tai -köynnöksen ja se on muuten jykevästi tässä reippaan kuukauden aikana kasvanut. Saa nähdä, millainen puu siitä lopulta tulee.

piha3.jpg

*********

Silloin, kun rakensimme (= rakennutimme) Ulkohuoneen, saatoimme istua siellä kaiket päivät koko kesän ajan. Kesä 2010 oli lämmin ja mukava ja välillä jopa niin kuuma, että siinä ei meinannut kyetä olemaan. Toisin on taas tänä kesänä, kuten kahtena aiempanakin ollut. Saunan yhteydessä ollaan istuskeltu jäähtymässä ja pikakahvit tai -ruokailut organisoitu, mutta oikein olemalla ei ole oltu. Ei ole tarennut.

Eilen ja tänään olemme sentään istuneet Ulkohuoneessa syömässä ja aika pitkään saunareissun jäähdyttelyissäkin ollaan kyetty olemaan. Tänään söimme upean haukilounaan ja itse asiassa, kun aurinko kirkkaasti paistoi suoraan, niin oli jopa kuuma.

haukio.jpg

 

lauantai, 8. heinäkuu 2017

Minun historiani ch.35

Siirryttiin jo vuoteen 1991. Hiihdon MM-kisat pidettiin Val di Fiemmessä ja kävipä niin hurjasti, että Suomen urheilijat eivät saaneet yhtään kultamitalia - kaksi hopeaa ja kaksi pronssia irtosi. Jääkiekon MM-kisoissa Suomessa tuli aika totuttuun tapaan viides sija. Jari Kurri ja Teemu Selänne olivat kisojen pistepörssissä ihan kärjen tuntumassa, mutta ei edes kaksi pääskyä tee kesää, kuten tiedetään. Euroviisut sujuivat huonosti. Kaija Kärkinen sijoittui pisteeseen 20/22 biisillään Hullu yö. Yleisurheilun MM-kisoissa Tokiossa Kimmo Kinnunen ja Seppo Räty ottivat keihäänheitossa kaksoisvoiton ja Sari Essayah käveli pronssille kympillä.

Irmeli aloitti Pappilanpellon päiväkodissa lastentarhanopettajana heti vuoden alusta (itse asiassa jo 1990 vuoden lopulla), kun tuo uusi päiväkoti aloitti toimintansa tässä kirkonkylällä. Essi jatkoi koulunkäyntiä ja Paavo-Pekka ja Kerttu aloittivat uransa samassa päiväkodissa kuin Irmeli. Päivät siis alkoivat olla hyvinkin samankaltaisia. Aamulla töihin ja iltapäivällä kotihommiin. Essi kävi viulutunneilla ja ratsastamassa ja muuten harrastelimme pääasiassa liikkumista, lukemista ja minä kävin muistaakseni kuorossa. Syksyllä aloittamani kreikan opinnot etenivät hyvää vauhtia. Osasin jo lukea kreikkaa sujuvasti, mutta enhän minä siitä vielä mitään ymmärtänyt. Aika äkkiä valkeni, että kyseinen kieli on sikavaikeaa. Kävimme Helsingissä ja Kotkassa - pääasiassa.

Noihin aikoihin meille tuli ensimmäinen kotieläin - kani. Söpöhän se oli, mutta järjettömän sottainen ja söi sähköjohtoja. Keväällä sain myös ensimmäisen oman videokameran ja siitä alkoi sitten edelleen jatkuva videointiharrastus.  

Tammikuussa oikea jalkani kävi niin kipeäksi, että hankkiuduin ihan urheilulääkärille. Tämä totesi, että akillesjänne on pahasti tulehtunut ja vaatii leikkauksen. Jalka leikattiin Meilahdessa hääpäivänämme ja onneksi se ei ollut poikki. Tällaisen puhdistusleikkauksen jälkeen ei jalkaa kipsata ja sillä sai jo alkaa astella viikon leikkauksen jälkeen. Muutamassa viikossa se kuntoutui kävelykelpoiseksi, mutta  juokseminen siirtyi kesälle, koska haava oli hieman tulehtunut ja sen hoitaminen vei aikansa.

Essi osallistui Salossa lastenlaulukisoihin, pääsi loppukilpailuun. Kaksi muutakin vihtiläistä oli mukana ja muistaakseni toinen heistä voitti koko kisan.

Juhannuksen tienoilla lensimme sitten jälleen Kreikkaan. Tällä kertaa kohteena oli Thassoksen saari. Se oli tosi mukava paikka, vehreä saari ja miellyttäviä ihmisiä. Matkaseuranamme oli toinen vihtiläisperhe, joka tosin jäi saarelle vielä toiseksi viikoksi. Paavo-Pekka vietti kuudennen syntymäpäivänsä siellä. Talvella 2016 minulle sitten selvisi, että nykyinen kreikan opettajani oli oppaana saarella tuohon aikaan ja vilahtaa meidän videollammekin. Pieni on maailma.

Loppukesästä reissasimme Kivijärvellä ja Kotkassa sekä Helsingissä. Essi osallistui ratsastusleirille, Irmeli ja pienemmät lapset olivat jonkin aikaa jollain käsirumpuleirillä eli hieman tämä maailmankuva alkoi laajeta. Muuten kesä sujahti Irmelin osalta työntekoon, koska hän oli aloittanut työt vasta talvella ja näin lomaa ei ehtinyt kertyä juuri ollenkaan ja siitäkin osa meni Kreikan lisäksi Kotkassa, kun hän oli auttamassa lonkkaleikkauksesta toipuvaa äitiään. 

Loppukesästä meillä oli japanilaisia kulttuurireissajia kylässä muutaman päivän ajan ja sitten minä vielä tein reissun Kreikkaan, Lefkasille. 

Syksyllä koulutyö jatkui entisellään - nyt neljännen luokan kanssa. Irmelin työpäivät ja lasten päiväkotipäivät rytmittivät kouolun ohella arkeamme. Laulua ja kreikkaa ja juoksemista - siinä ohjelmaa. Essin viulu- ja ratsastushommat jatkuivat ja uutena hoidokkina kotiimme tuli kissa - Marja-Liisa.

Jossain vaiheessa, ehkä se oli juuri vuoden 1991 aikana, tajusimme, että Paavo-Pekka on rytmisesti hillittömän tarkka. Hän oppi hetkessä soittamaan rumpuja ja kotivideoilta löytyy paljon tosi hauskoja soittopätkiä, missä hän juuri ja juuri ylettää bassarin ja haitsun polkimille ja meno on melkoista.