Erinäköisten vaiheiden ja yllättävien sattumusten takia menneen viikonlopun suunnitelmat muuttuivat. Olin jo pitemmän aikaa suunnitellut meneväni lapsuuskotikuntaretkelle ensinnäkin hyvän perheystävämme muistotilaisuuteen ja samalla mennäkseni tapaamaan ainoaa elossa olevaa minua edeltäneen sukupolven jäsentä eli enoani. Ystävämme Paavo kuoli 94-vuotiaana tässä keväällä ja siunaustilaisuus ja sittemmin tuhkaus tehtiin aika pian hänen kuolemansa jälkeen, mutta varsinainen muistotilaisuus jätettiin tähän kesälle. Minulla oli runsaasti videoita ja valokuvia hänestä ja tein sitten videokoosteen ja PowerPointin suvulle ja ystäville nähtäväksi.

Vajaa pari viikkoa sitten meillä oli Kamarikuoron konsertti ja heti sen jälkeen seuraavana päivänä aloin tuntea vähänläntiä flunssan oireita. Tauti ei missään vaiheessa päässyt pahaksi, vaan roikotteli siinä hollilla sen verran, että pärskin, yskin ja nuhailin, kurkkyärsyttelin, kipuilin hieman lihasteni kanssa ja minulla oli koko ajan sellainen ns. kova olo. Loppujen lopuksi oireet katosivat vasta lauantaina ja pystyin sitten sunnuntaita vasten yönä nukkumaan kunnolla ensimmäisen kerran vajaaseen pariin viikkoon. Niinpä lopulta jätin Kivijärven keikan väliin, vaikka olisi tehnyt mieli lähteä, mutta olisin joutunut ajamaan yksin tuon reissun enkä kokenut olevani sellaisessa kunnossa, että ajaisin reilun vuorokauden sisällä vajaan tuhat kilometriä.

Eilen aamulla alkoi olo muistuttaa normaalia ja niinpä sitten lähdimme tekemään pienen reissun Helsinkiin. Ensin ajelimme Honkanummen hautausmaalle katsomaan Irmelin siskojen haudalle istutettujen kukkien kuntoa. Siellä oli kaikki ihan kunnossa. Honkanummen hautausmaa taitaa kyllä olla Vantaan puolella.

Seuraava kohteemme oli kyllä sen kaltainen, että minulle ottaa tosi kovalle kertoa ja tunnustaa olleeni siellä. Olimme nimittäin Vantaa Ikeassa.... kävimme siellä syömässä lounaan.

Syötyämme ajelimme yhteen kesäkuisen Helsingin upeimmista vierailukohteista. Haagassa on keskelle metsää istutettu ikivihreitä alppiruusuja, keltakukkaisia alppiruusuja ja atsaleoita.  Puisto on yleisölle avoin, mutta sen varsinainen tarkoitus on alunperin ollut Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Puisto on kahdeksan hehtaarin kokoinen eli ei ihan pikku läntti.  Vanhimmat alppiruusut on istutettu luonnontilaiselle suolle vuonna 1975. Puistossa kulkeminen on helppoa, koska sinne on rakennettu käytäviä - leveitä polkuja ja hyvin kehittyneitä pitkospuita.

Porukkaa oli puistossa ihan piponaan eikä mikään ihme. Oikeastaan moneen viikkoon ensimmäinen kunnon lämmin päivä ja tietysti suuri osa vapaapäivällä ja sitten asiaan vaikutti varmasti koululaisten kesäloma. Turistejakin tuntui olevan aika lailla, koska kuulin aika monia eri kieliä ja näin selkeästi ainakin alkuperältään jostain muualta peräisin olleita. Olipa sitten omalla tavallaan mielenkiintoista hakea parkkipaikkaa, koska puisto sijaitsee ihan asutusalueen vieressä. No, saimme auton suht lähelle eli ei tarvinnut kävellä kovin pitkää matkaa.

Upea paikkahan tuo on, kun vaan onnistuu löytämään sinne juuri parhaimpaan kukinta-aikaan. Olemme kerran aiemmin käyneet siellä - kahdeksan vuotta sitten. Kukkimiseen vaikuttaa tietenkin kevään ja alkukesän kehittyminen, lämpötila, sateet ja siis luonnon tila kokonaisuudessaan. Sanoisin, että molemmilla kerroilla olemme olleet ihan hyvään aikaan liikkeellä ~ oliko sitten ehdottomasti tämän kesän paras hetki, on sitten ihan toinen juttu. Joka tapauksessa suosittelen suuresti.