On todellakin outoa, kun en lähde minnekään töihin. En oikeastaan osannut kesällä varautua tällaiseen olotilaan ja nyt sitten yhtäkkiä saankin päivittäin olla aiemmin kuluttamani 6-9 tuntia päivässä ihan miten haluan tai oikeastaan koen tarpeelliseksi. Tai sitten en tee mitään, jos kaikki perushommat on paketissa. Minulla on vain kaksi viikko-ohjelmaan sitoutettua juttua (kreikka ja kuoro) eli eipä noita liiaksi ole.

Kotihommat ja harrastukset tietenkin tätä ohjelmaa pitävät yllä. Kotihommilla tarkoitan siivousta ja ruuanlaittoa ja niihin olennaisesti liittyviä oheishommia. Toki joskus täytyy ottaa vasara tai ruuvimeisseli käteen ja naputtaa tai vääntää, mutta enimmäkseen ei. Tuollaiset tekniset jutut ovat minulle aika vieraita ja vaikka pikku hommat onnistuvatkin, joudun kyllä aika usein kutsumaan ammattimaista apua paikalle. Huomenna tulee sähkömies, jonka hommia tosin ei kukaan saa ilman pätevyyttä tehdä. Pihalla minä kyllä teen monenlaisia hommia ruohonleikkuun ja vaikkapa pensaiden leikkaamisen ollessa pääosassa. Kohta alkavat lehdet putoilla puista ja siinä hommassa menee kuukausi. Kaatopaikkakäyntejä pitää etenkin syksyisin, mutta myös keväisin tehdä, kun haravointijätteet viedään sinne.

Harrastuksiin jää toki enemmän aikaa kuin ennen. Minä liikun eli pyöräily, kävely, hiihto ja ehkä nyt sitten salilla käynti tulevat olemaan minun tapani kuntoilla. HIihto on tietenkin olosuhdetouhua, mutta kuutisen viikkoa taisin ehtiä hiihdellä viime talvena. Salilla en ole paljon käynyt, mutta jos jalkani on yhtä kipeä kuin se oli viime keväänä, en ehkä pysty kävelemään ja silloin on korvattava ne metrit kuntosalihommilla.

Luen tosi paljon, joten tuskinpa sitä ainakaan vähennän. Sanomalehti päivittäin ja muuten sitten pääasiassa jännäreitä ja musiikkiin ja urheiluun liittyviä tapahtuma- ja henkilökirjoja. Hieman luen vieraskielisiä opuksiakin pääasiassa ruotsiksi ja englanniksi, mutta jos jonkun kirjan saa suomeksi, en kyllä yritä tavata sitä millään vieraalla kielellä ~ ei sieltä kaikkea ymmärrä kuitenkaan.

Hiljalleen opiskelen kreikkaa, mutta se on todella hiljalleen. En ole juurikaan katsellut kreikkalaisia juttuja sen enempää netistä kuin kirjoistakaan ja vaikka tuossa melkein vieressä asuu kreikkalainen mies, niin enpä ole häntä juurikaan kesän aikana nähnyt, että olisin juttusille pysähtynyt.

Musisointi täyttää paljolti päiviäni. En juurikaan kuuntele, mutta soitan omaksi huvikseni ja sitten tietenkin treenailen kuoro-ohjelmistoa jahka tuo kuoro nyt sitten pääsee aloittamaan. Soitto- ja lauluhommissa saa aikaa kulumaan kyllä runsain mitoin.

Tietokoneiden kanssa sähellän toki käytännössä paljon. Olen järjestellyt kuvia viime aikoina ja siinä onkin tekemistä, kun koneella on vajaa 40 000 kuvaa. Videoita otan ja editoin jatkuvasti ja sitten ilmailupelin kanssa menee myös hetkiä. Tämä blogikin tehdää tietenkin koneella ~ meneehän tähänkin näpyttelyyn aikaa, joskin riitti sitä silloinkin kun olin vakituiseen töissä.

Autoahan minä en puunaa ollenkaan. En ole pessyt sitä koko vuonna kuin kerran. Kesällä lorotin siitä pölyt pois painepesurilla ja se saa luvan riittää. Kyllä me joskus imuroimme sitä, mutta se on niitä hommia, mikä ei huvita pätkääkään.

Tässähän tätä ohjelmaa näin vakituiseen elämään alkaakin jo olla. Lisään tai poistan siitä palasia sen mukaan kuin on tarvetta. Ehkä innostun Hiiden opiston tai valokuvayhdistyksen kuvauskerhosta tai sitten en - sitäkin tässä voisi hieman harkita.

Elämäni ydin on kuitenkin selkeästi tuossa t-paidassa, jonka tässä kuvassa näemme. Ne ovat tärkeimmät asiat, joita toteutan ja lopputuloshan on siitä alhaalta luettavissa.