Kun jääkiekon SM-liigan runkosarja alkoi syksyllä, olivat lähes kaikki asiantuntijatkin ehdottoman varmoja siitä, että HIFK vie runkosarjan. Viime kevään ja syksyn pelaajahankinnat olivat ja ovat edelleenkin kovaa luokkaa, mutta kuten niin usein ennenkin on huomattu, pelit pitää ensin pelata ja sitten laskea pisteitä.

Olivat nyt syyt sitten mitä hyvänsä, HIFK:n peli on tökkinyt koko kauden ajan. Vain muutama pelaaja on pystynyt pitämään vankan tasonsa koko kauden ajan, kuten Jori Lehterä, Eetu Koivistoinen, Luke Martin, Juha Jääskä ja Iiro Pakarinen. Muuten koko porukalla on ajoittain ollut pipo hukassa. Tasollisesti joukkue on päässyt ihan helmikuun aikana hieman parempaan liitoon ja onnistui voittamaan kaikki kärkikuusikon joukkueet Tapparaa lukuun ottamatta eli ihan hyvällä tiellä vai sanoisinko jäällä se on ollut. Maalivahdit ovat pelanneet keskimäärin ottaen hyvin ja molemmilla on ollut tosi hyviä hetkiä, jos kohta myös suoranaisia epätoivon tilanteita.. Kakkosmaalivahti Niko Hovinen on tilastollisesti jopa ykkösveska Roope Taposta parempi, mutta on huomioitava, että Taponen pelasi runkosarjassa 41 peliä ja Hovinen 19.

Runkosarjan sijoitus on loppujen lopuksi kuudes ja vastaan asettuu playoffs- taistossa viime vuoden hopeajoukkue Lahden Pelicans. Lahtelaiset ovat kaiketikin etukäteen ajatellen suosikkeja, mutta jatkoon mennään pelaamalla - ei katsomalla tilastoja ja arvelemalla mahdollisuuksia. HIFK:llä on kokenut joukkue ja monessa liemessä uitettu ja jos hermokontrolli pitää, on luvassa hyvinkin tasaisia vääntöjä ja jatkopaikka aukeaa kummalle tahansa. Pelillisesti tärkeintä olisi saada ylivoimapelaaminen kuntoon. Vastustajan istuessa jäähyllä on maalinteko ollut stadilaisille tuskallisen raskasta ja joskus on suorastaan ollut sellainen tunne, että vastustaja saa aivan rauhassa pelailla, koska IFK ei tee ylivoimalla yhtään mitään merkittävää. Alivoimapelaaminen on hesalaisilla ollut todella kovaa. He ovat pystyneet rikkomaan vastustajan peliä erittäin hyvin ja voi sanoa, että koko kauden aikana IFK:n pelatessa vajaalla, on 20 maalin sisään päästäminen ollut todella pieni määrä.

Ville Peltosen valmennustavasta ja pelin johtamisesta on päristetty partaa todella paljon. Niin media kuin kannattajajoukot tuolla somessa ovat hyökänneet ankarasti entistä superpelaajaa vastaan. Paljon jääkiekkoa seuranneena näen asian sellaisena, että todennäköisesti hän ei ole mikään supervalmentaja. Hän on hyvin tarkka, vaativa ja analyyttinen, ahkera, pedantti, mutta jossain määrin mielikuvitukseton. HIFK pelaa kaikki tilanteet samalla tavalla ja todennäköisesti vastustajat ovat oppineet lukemaan niitä kuvioita. Jotenkin sellainen olo on, että mielikuvitukselle ja yllättäville ratkaisuille ei ole jätetty tilaa.  HIFK tarvitsisi tosi suuren suunnanmuutoksen eikä se toteudu vielä ainakaan kahteen vuoteen, koska Peltosen sopimus jatkuu kevään 2026 loppuun.

Juuri nyt tätä kirjoittaessani tiedän, että minimissään HIFK pelaa vielä neljä matsia ja maksimissaan taitaa olla 21. Sinne väliinhän se lopulta asettuu ja pahoin pelkään, että paljon lähempänä sitä neljää se summa tulee olemaan. Kyse on kuitenkin vain jääkiekosta - yksi joukkuepeli muiden joukossa eli ei siitä ehkä sen enempää tarvitse vaahdota. Toki on myös muistettava, että kansainvälisesti jääkiekko on noussut suomalaisten menestyksellisimmäksi peliksi ja tällä tavoin se on noussut hyvinkin pesäpallon ohi Suomen kansallisurheiluna. NHL:ssä ja muissa rahakkaissa maailman liigoissa pelaavat suomalaispelaajat ovat kohonneet pelaajahierarkiassa sekä ansioillaan että pelitaidoillaan maailman huippujen joukkoon. Jääkiekkoa halveeraavat ihmiset vetoavat herkästi jääkiekon pienuuteen, mutta ei se ihan sitäkään lopulta ole. Jääkiekko on suosittua koko Pohjois- ja Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja monin paikoin Aasiassakin. eihän se kuumien maiden peli ole, mutta hyvin laajalti tunnettu ja myös olympialaji.

Suomen mestaruus ratkeaa muutaman lähiviikon aikana ja juhannuksen tienoilla on tämä kausi jo kuta kuinkin unhotuksen sylissä.