Viime talvena siunailtiin pitkittyneen marraskuun kurjuutta. Nyt sitten siunaillaan kylmyyttä. Pakkasta on ihan reilusti ja luntakin riittää. Toki on mukavampaa, kun on lunta ja pakkasta, mutta eihän tämä kaikkineen niin mukavaa ole kuin sellainen leppoisa -5- -10 astetta ja vielä ilman pohjoistuulta.

Tällä viikolla on todellakin ollut melkoisen hyytävää ja vaikka pakkaslukemat eivät täällä Etelä-Suomen nurkilla ole olleet ihan järjettömiä, niin yhdessä tuon pohjoisesta puhaltavan arktisen tuulen kanssa, ollaan hyvinkin kylmissä tunnelmissa. Kello on nyt hieman yli kuusi aamulla ja netistä löytyi paikkakunnallemme pirteät 17 pakkasastetta. Kotimittarimme näyttää - 15. Kun radiossa tai netissä julkaistaan Uudenmaan säätiedotteita saa Vihti useinkin kylmimmät lukemat yhdessä Mäntsälän Hirvihaaran kanssa. No, Vihdin mittauspaikka on Maasojalla, joka on melkoisen alhaalla kahden mäen välissä, mikä saattaa vaikuttaa, koska usein lämpötilaero meidän kotimme ja mittauspaikan välillä saattaa olla reilusti suurempi kuin tällä hetkellä.

Kun muistelen viime talvea tai siis sitä pitkittynyttä marraskuuta, totean tämän nykytilanteen olevan paljon mukavampi. Pakkasta on toki luvassa Forecan kymmenen päivän ennusteenkin mukaan ihan kunnolla, mutta eiköhän tuonkin kestä. Toki on kurjaa, että se nostaa lämmityskustannuksia, mutta onpahan vähintäänkin kauniimpaa. Samainen kymmenen päivän ennuste lupailee auringonpaistetta ja näin ollen lumikerroksen ei pitäisi kasvaa. Auringonpaisteessa alkaa etenkin päivän keskivaiheilla olla tuosta tähdestämme muutakin iloa, kuin valon jakamista. Nimittäin vääjäämättä kevättä päin mennessä se alkaa myös lämmittää, kun sen kaarto Suomen taivaalla käy koko ajan korkeammaksi. Tässä eilisiltainen, kaunis kuva kirkonkylän keskustasta.

  winter.jpg

Erilaiset talven liikuntavälineet ovat kuulemma käyneet kaupaksi. On myyty pulkkia ja suksia, kelkkoja ja lumikenkiä ja kaikkia mahdollisia oikeaan talveen liittyviä härpäkkeitä ja mikäpä siinä. Kun korona rajoittaa vielä tekemisiämme, on sentään mukava, että pääsemme ulos nauttimaan kunnollisesta talvesta.

Se, että meillä on nyt häkellyttävän kylmää ja luntakin riittää taas koko maahan, on saanut ilmastonmuutoksen vastustajat nostamaan päätänsä ja argumentoimaan vääjäämätöntä totuutta vastaan. Suorastaan huvittavaa ja säälittävää on se, että tätä asiaa käytetään kunnallisvaaliaseena, ikään kuin se jotenkin kuuluisi kunnallispolitiikkaan. Toki se kuuluu sillä tavoin, että kuntien täytyy pystyä jokaisella vaalikaudella hiljalleen sitoutumaan hiilineutraaleihin energiankäyttösunnitelmiin.  Mutta siis todellakaan se ilmastonmuutos ei ole mihinkään mennyt. Vaikka meillä täällä Pohjan perukoilla on kylmää ja lunta, ovat vääjäämättömät tilastot selkeää faktaa. Viime vuosi oli jälleen kerran koko maapallolla keskilämpötilaltaan ennätyksellisen korkealla. Talvi tuli tänä vuonna vasta tammikuun puolivälissä eikä se ehdi kovin kauan otettaan pitää. Tilastollisestikin näkee, että tällaisina lumi- ja jäätalvina varsinainen talven aika on lyhentynyt molemmista päistä.  Katsotaanpa miten käy. Kun lounaistuulet taas pääsevät tuon arktisen ilmamassan ohi, alkavat lumet sulaa hyvää vauhtia. Joko näin käy helmikuun puolella vai saammeko pitää vanhan ajan kunnon talven pitkälle maaliskuuhun, on toki vielä arvoitus?

Talvi on tuonut mukanaan talviharrastukset, kuten jo aiemmin totesin. Hiihdon ystävänä kaivelin sukset esiin jo sen myräkän aikana ja siitä eteenpäin olenkin hiihdellyt hiljalleen melkein joka päivä. Kilometrejä on jo reippaasti yli sadan, joten hyvä suunta siinäkin. Toki siellä ladulla on hieman viileää, mutta kun laittaa itsensä kunnolla liikkeeseen, ei tuosta pakkasestakaan hirveästi haittaa ole. Kaikki muut kehon osat on nykykamppeilla helppo suojata, mutta ovathan kasvojen iho, silmät ja sitten hengitys aika kovilla. Toistaiseksi olen kuitenkin mainiosti pärjännyt ja jos ladulla tulee kylmä, sieltä voi tulla pois. Hieman tarttui kylmää naamaan eilisellä lenkillä eli melkein voisin sanoa olleeni kuuraparta.

hiih.jpg