Pihamme on kesäisin melkoisen rehevä. Pahimmillaan se oli joskus 15 vuotta sitten ja tavallaan vitsinä, kuulemma huonona sellaisena, soitin rouvalle ja sanoin, että olen eksynyt pihaviidakkoon eli apuva... Pihassa on ollut viime aikoihin saakka kaksi isoa hopeapajua, iso Terijoen salava, iso omenapuu, kaksi mahtavaa vaahteraa, koivu, mänty ja suuri määrä erimuotoisia ja -kokoisia pensaita. Tällä kokoonapanolla piha on toki hyvin komea ja kesällä parhaimmillaan upea, mutta etenkin syksyisin, mutta toki myös keväällä puutarhan hoitaminen on ollut melkoisen raskasta.

Joulun alla eräs metsämies toi meille puita ja samalla huomasi, että molemmat hopeapajut ovat aika lailla "parasta ennen"-päivämäärän ohittaneet. Hän löysi toisen kuoresta ison reiän ja kun hän työnsi kätensä sinne, sai hän kaivetuksi ison kasan jotain mujua. Toisin sanoen puun rungon sisukset alkoivat olla ihan mädät. Tästä taas seurasi sellainen mahdollisuus, että oikein kunnollisella tuulella, pienoisella myrskyllä puu saattaisi kaatua ja koska kyseessä oli vallan suuri eliö, olisi se huonolla tuurilla kaatunut talon päälle ja ainakin aiheuttanut vahinkoa Ulkohuoneessa.

Tämä kuva on otettu muutama vuosi sitten. Nuo mädäntyneet hopeapajut näkyvät hyvin keskellä kuvaa ja erottuvat vaalean lehtensä ansiosta.

kotipiha.jpg 

***********

Niinpä tässä nyt sitten lumien sulettua päästiin tuumasta toimeen ja kutsuttiin jo äsken mainittu metsämies apuun. Hän saapuikin moottorisahan ja tarpeellisten värmeiden kanssa ja muutaman hetken jälkeen vajaa pari viikkoa sitten puut saivat lopullisen tuomion. Samalla varmistui, että ne olivat rungoistaan monin paikoin ihan mätiä. Puut kaatuivat lopulta ihan helposti. Metsämies kiipesi hieman yli puolenvälin ja sitoi hihnan puun rungon ympäri. Irmeli oli toisen puun kaadossa mukana ja minä toisen. Molemmilla kerroilla puut kaatuivat vetämällä, kun niille oli tehty alkuvalmistelut - alkusahaus riittävän pitkälle, kiilaus ja vipu työntämään runkoja oikeaan suuntaan. Puita ei sitten enää tarvinnutkaan sahata, vaan ne kaatuivat suhteellisen helposti lihasvoimalla. Oli sitä alkusahausta toki melkoisen paljon tarvittu, kuten kuvista näkyy, mutta loppu sujui helposti.

puua.jpgpuub.jpgpuubb.jpg

********

Tuo törky ja risujen määrä, mikä pihaan jäi oli sitten meidän savotta. Mietimme, että pilkkoisimme isot oksat palasiksi ja veisimme ne peräkärryllä pienempien oksien ja risujen kanssa jäteasemalle. Totesimme, että melkoisesti tulisi kuskaamista, koska tavaraa oli niin paljon. Irmeli sai hankituksi pihaamme siirtolavan ja se sitten helpotti hommaa aika lailla. Essin pojat olivat apumiehinä ja saimme eilen suurimmat oksat ja runkojen palaset nostetuksi poisvietäväksi. Kova homma.

puu2.jpgpuu1.jpg

*********

Sopivan kokoiset isot oksat ja rungon palaset metsämiehemme sahasi sopivan kokoisiksi ja ne mitä hän ei ehtinyt, hoidimme itse. Onneksi minulla on moottorisaha ja sillä tuo homma kävi nopeasti. Rouva tässä mallittaa.

rouvasahaa.jpg

***********

Tänään päästiin jo loppusiivoukseen. Siihen kuului risujen keräys ja vienti lavalle ja sitten halkojen klapilointi eli niistä tehtiin sopivia saunan uuniin. Ihan en ole varma hopeapajun lämpöarvosta, mutta onhan se puuta eli todennäköisesti palavaa sorttia. Klapeja voisi toki tehdä kirveellä, mutta minulla on onni omistaa hyvä naapuri, jolta sain klapikoneen lainaksi. Kone on sen varran matala, että seisaaltaan työn tekeminen olisi ollut hankalaa ja niinpä kehitin mukavan ja loppujen lopuksi tehokkaan työtavan.

klapaus.jpg