Tässä viime aikoina on ollut kaikenlaista. Yllättäen olen käynyt töissäkin - peräti neljä päivää yhteensä ja kolmessa eri koulussa. Kai siinä sitten on edelleen joku vanha rutiini olemassa, koska päivät sujuivat ihan hyvin ja minulle jäi sellainen tunne, että tuli opetetuksi jotain. Olisihan siellä ollut enemmänkin työtä tarjolla, mutta on sitten nämä omat hommat ja varaukset eli ihan mitään hirveän pitkää sijaisuutta ei kehtaa ottaa.

************

Selvittyäni borrelioosista ja koronasta, otimme uusiksi kolmen viikon taakse sovitun letunsyöntipäivän. Meillähän on perinteenä kutsua lapset ja lastenlapset kaikkineen pari-kolme kertaa kesässä Ulkohuoneeseen lettuilemaan ja tosiaan vajaa kolme viikkoa sitten oli tarkoitus tehdä näin, mutta siinä sattui sitten se sairastelu päälle. Nyt sitten ne olivat ohi ja kutsuimme poppoomme lauantai-iltapäiväksi meille, ja ensiksi näyttikin siltä, että kaikki pääsevät, mutta mutta hieman joukko harveni lopulta. Ei se mitään. Lastenlapset yhtä lukuun ottamatta olivat kaikki paikalla ja omista lapsistamme sitten lopulta yksi ja vielä poikien isä oli paikalla. Meidän poikamme sairastui eikä halunnut tulla tartuttamaan ja toinen tyttäristä joutui menemään muista syistä yhteen toiseen paikkaan.

Minä tein reippaan kahden litran taikinan ja paistoin ne kaikki Ulkohuoneen grillissä. Sisällä emme lettuile, koska rouvan mielestä ne haisevat pahalle. Sinänsä absurdia, koska rouva paistaa ja ryöppää sieniä sisällä ja mikäs sulotuoksu niistä sitten lähtee......? En ymmärrä.

Huolimatta suuresta lettumäärästä, ne kaikki syötiin, joskin viimeisimmät lettuset annettiin nuoremman tyttären matkaan hänen miehensä syötäväksi. Miesparka sattui nimittäin olemaan työvuorossa koko lauantain. Lettujen lisäksi oli mukava tavata perhettämme, jota näemme kyllä usein, mutta harvoin näin suurella porukalla.

Vanhin pojista on armeijassa. Viime viikolla häneltä särkyi viimeinen satanen ja tänään hänellä on jäljellä 91. Tuntuu kyllä hullulta, miten nopeasti aika on sujahtanut. Hän lähti sinne tammikuun alussa, vala oli helmikuussa ja siitä sitten alkoi hänen varsinainen erikoiskoulutuksensa ja hommansa siellä. Ei se oma armeija noin nopeasti mennyt....

**************

Syksy saapuu hiljalleen ja etenkin illat pimenevät hyvää vauhtia. Ensi viikolla on syyspäivän tasaus ja sitten aletaankin jo vähitellen odotella joulua. Siihenkään ei enää ole mahdottoman kauan, kuta kuinkin sata yötä.

Huomasimme tässä hiljakkoin, että meidän olohuoneessamme on pimeää. Se johtui siitä, että tuossa kuvassa näkyvän televisiotuolin kohdalla ollut jalkalamppu särkyi. Niinpä ostimme siihen nyt kuvassa näkyvän kolmilamppuisen lattiavalaisimen. Rouva puolestaan istuu usein kulmasohvan kulmassa ja neuloo sukkia tai villapaitoja. Hän hieman valitti, että ei näe kunnolla ja niinpä hankimme siihen sen kirkkaasti loimottavan seinävalon. Voi sanoa, että valon suhteen meillä tapahtui merkittävä muutos.

****************