Tämä viikko onkin kulunut nopeasti. Tekemistä on riittänyt vallan vallattomasti. Tuossa kotipihassa on ollut jonkin verran raaputusta ja sitten on toki pitänyt seurailla jääkiekon MM-kisoja, joista tosin en ole katsonut kuin Suomen pelit. Tällä kuluneella viikolla on musisointi ollut hyvinkin pääosassa ja monin eri tavoin.

Seurakuntamme entinen kanttori, musiikkineuvos Martti Kilpeläinen eli Masa kuoli melko tarkalleen kolme vuotta sitten. Korona esti silloin muistotilaisuudet ja kun kanttorista oli kysymys, niin toki myös muistokonsertti jäi silloin pitämättä ja se siirtyi lopulta tänne saakka. Olin laulamassa tässä Masan muistojuhlassa aivan täpötäydessä kirkossamme yhdessä monen muun laulajan kanssa. Meidän kuoromme lauloi kaksi laulua, mutta illan aikana kuultiin mm. Lapsikuoro Pirittoja, Timo Saarion yksinlaulua, amerikkalaista yliopistokuoroa ja sitten suurkuoroa, joka lauloi yhden Masan suosikeista - "Oi Kaanaanmaa". Illan yhteislaulujen ja monien esitysten säestäjänä toimi Masan oma seurakuntaorkesteri Vihdin Kapelli, jonka torstai-iltaisen konsertin kokoonpano oli lähes sama kuin 40 vuotta sitten sen aloittaessa toimintansa. Uskomaton kokoonpano ja vuosikymmenten yli toiminut yhteys.

Konsertin jälkeen meille kutsuvieraille oli vielä muisteluiden jatkojuhla seurakuntatalolla, missä säestin Masan hyvää ystävää, laulaja Pekka Lepistöä.

Perjantaiaamuna sitten oli hieman erilaista toimintaa, kuten sitten perjantai-iltanakin. Jostain ulkomailta, kaiketi Hollannista tai Belgiasta oli tullut vieraita tänne meidän kotikyläämme ja heille esiteltiin paikkoja. Tuossa kirkonkylän vanhan koulun vieressä on keskiaikaisen kirkon rauniot ja sinnekin nämä vieraat vietiin. Autenttisuutta saavuttaakseen olivat isännät kutsuneet meidän kuorosta pientä ryhmää laulamaan keskiaikaista munkkihymniä ja niinhän me teimme. Meitä oli neljä ukkoa ja ilman kaapujakin saimme aikaiseksi munkkivollotusta latinaksi. Hyvin sujui.

Tyttärentyttäremme lauloi samoille vieraille koulussa luokkabändin solistina sitten heti pian tämän kirkkoesityksen jälkeen. Oli hieno esitys ja kävimme sitä  katsomassa ja tulihan tuo filmatuksikin.

Eilen illalla oli sitten vielä meidän bändillä oikea bilekeikka. Ihan rokkia ja discoa siellä veisattiin eli täysin eri ympyröissä kuin viikon aiemmat jutut. Mukavaahan se oli ja kummasti siinä pistettiin porukan jalkaa vipattamaan. Hillittömän kuuma kyllä tuli, mutta se johtui varmaan osittain myös siitä, että minulla oli musta huopahattu keikkapipona. Muuten aika vähillä vaatteilla.

NIin että näin ja tässä vielä edustava kuva meidän bändistä.