Kelit ovat viilentyneet ja hiljalleen on täytynyt muuttaa tuota liikunta-aktiviteetin formaattia. Minä olen sikäli vähän huono liikunnan harrastaja, että en juurikaan tee jollain periodilla muuta kuin yhtä lajia. Käytännössähän minä pyöräilen, kävelen sauvoilla ja ilman sekä hiihdän.

Aloitin tämän vuoden pyöräilyt ihan siinä huhtikuun lopulla ja asetin varovaisesti tavoitteekseni sen 1000 kilometriä, mikä sitten toteutuikin loppujen lopuksi helposti. Melkein uskoisin, että olisin ajanut hyvinkin reilusti parisataa kilometriä enemmän, mutta elokuinen borrelioosi ja sitten koranavirus aiheuttivat parin viikon täydellisen tauon ja siitä sitten meni vielä kolmisen viikkoa, että kykenin ajamaan kerralla enemmän kuin kympin. Huonoon kuntoon nuo taudit ja etenkin se borren vaatima antibioottikuuri veivät.

Tuosta SportTrackerin kuvakaappauksesta näkee, että kävin pyöräilemässä 68 lenkkiä (oikeasti enemmän, koska puhelin ei ihan aina ollut mukana, mutta melkein aina kuitenkin). Aloin pitämään säännöllistä pyöräilypäiväkirjaa vasta kesällä 2020 enkä itse asiassa aiempina kesinä ajanut läheskään niin paljon kuin nyt viimeksi kuluneiden neljän kesän aikana. Jalkani kestivät sauvakävelyä paremmin ja siksi se oli pääasiallinen liikuntamuotoni. Tämä nyt sitten joka tapauksessa oli neljäs peräkkäinen yli 1000 kilsan pyöräilykesä ja ennätys on, kuten näkyykin, vuodelta 2021, jolloin ajoin itse asiassa yli 1000 mailia (siis yli 1609 kilometriä). Nämä kilsathan eivät ole mitenkään ihmeellisen suuret, koska tonniin pääsee helposti, mutta joka tapauksessa on lähdettävä tien päälle aika monta kertaa. Kesällä luin joko Hesarista tai YLEn sivuilta eräästä yli 70-vuotiaasta sedästä, joka ajaa pyörällään joka vuosi reilusti yli 10000 kilsaa. Se on kyllä melkoinen suoritus, mutta herää kysymys, että tekeekö hän mitään muuta. Päästäkseen tuollaiseen lukemaan, on joka päivä ajettava vähintään keskimäärin 27,4 kilsaa ja autapa armias, jos olet vaikka viikon verran flunssassa, niin kompensointi kasvattaa kerta-ajoja. Ja tämä artikkelin mies ajoi ihan tavallisella muutaman vaihteen pyörällä - ei millään ultrakevyellä urheiluvehkeellä. Jos pitää 65 vapaapäivää vuoden aikana, tarkoittaa se 33,3 kilometrin ajeluja joka päivä - satoi tai paistoi, oli liukasta tai tuulista.

Juuri tällä hetkellä käyn pelkästään kävelemässä. Enimmäkseen olen lampsinut ilman sauvoja, mutta taidanpa tuossa jonain päivänä taas ottaa kepitkin käteen. Olen laahustanut tuolla maantiellä vasta yhdeksän keskimäärin viiden kilsan lenkkiä ja kuten keväällä pyöräilylihakset, niin nyt sitten kävelylihakset vaativat totuttautumista. Minulla on myös ollut akillesvaivoja ja myös kantapäät ovat kipeytyneet aiemmin aloittaessani kävelyn ja siksi olen ollut kohtuullisen varovainen.

Talvella, jos vaan on lunta, hiihdän mahdollisimman paljon ja siinä on tavoitteena noin 300 kilometriä, mikä vaatii hyvinkin ainakin 30-40 lähtöä. Kyseinen laji on toki niin tajuttoman olosuhdeherkkä eli ensinnäkin pitää tietenkin olla lunta ja sitten kelien pitää olla edes jota kuinkin kohtuulliset eli en lähde hiihtämään kovassa pakkasessa (noin -18 asetta ja tyyni keli on ihan äärimmäinen raja)  enkä lumimyrskyssä enkä edes kovalla tuulella. Suojakeli ei haittaa, kunhan nyt ei ihan kauheasti sataisi. Talvella tulee kävellyksikin ihan siksi, että hiihtolenkkien väliin saattaa jäädä ihan viikojakin.

Jonkin verran käyn kuntosalilla loppusyksystä ja loppukeväästä. Hyvin vähän. Ostan yleensä kuukauden kortin ja sinä aikana käyn pääasiassa ajamassa kuntopyörää, kävelemässä juoksumatolla ja polkemassa crosstraineria muutaman kerran viikossa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaipaan liikkuessani raitista ilmaa ja siksi en ole vieläkään innostunut kuntosalihommista niin paljon, että kävisin läpi vuoden.