Kävimme tuossa helmikuun lopulla Helsingin kaupunginteatterin järjestämässä tapahtumassa, jota markkinoitiin kirjailijatapaamisena. Kolme teatterin näyttelijää, Eija Vilpas, Heidi Herala ja Aino Seppo, huolehti tilaisuuden etenemisestä, joskaan haasteltavana ja keskustelijana illan päätähden roolissa esiintynyt Jake Nyman ei olisi tarvinnut ketään apukeskustelijaa. Jokainen, joka on häntä kuunnellut radiosta tai mistä tahansa medialaitteesta tietää hänen kykenevän puhumaan tuntikausia pop- ja rock-musiikin faktoista ilman ongelmia.

Jake, oikeasti Jarmo, Nyman on tullut suomalaisille tutuksi radiotoimittajana. Pääasiassa rock- ja pop-musiikkiohjelmien tekijänä hän on toiminut vuodesta 1972 alkaen ja vaikka hän on ollut jo suhteellisen kauan eläkkeellä, tekee hän edelleen silloin tällöin radiohommia joko ihan päätekijänä tai vierailevana tähtenä.

Nyman on kirjoittanut paljon musiikin tietoteoksia, työskennellyt lehtitoimittajana, kirjoittanut kolumneja ja levyarvosteluja useisiin lehtiin, luennoinut pop-musiikin historiasta ja nyt viimeisin julkinen työ on sitten  ihan elämäkerta. Nymanin ansiolistasta löytyy vakaa työsarka nuorisolle tarkoitettujen radio-ohjemien luojana ja kehittäjänä. Hän on ollut ja on edelleen loistava radioääni. Matala ja sointuva ja vakuuttava ääni yhdistettynä vankkaan faktatietoon on ymmärtääkseni hänen suosionsa salaisuus. Kuten hyvät radiotoimittajat aina, myös Jake Nyman  on kyennyt herättämään uteliaisuutta ja hyväksyntää ihan vaan puhumalla omalla rauhallisella ja kiihkottomalla tavallaan.

Tilaisuus, jota olimme seuraamassa, kesti noin tunnin ja vaikka innokkaat näyttelijät yrittivätkin pitää puhetta päällä, pystyi Nyman ihan odotetusti hallitsemaan tilannetta käytännössä ilman ongelmia. Nymanin huumorintaju on melkoinen ja hän loisti tähtenä, vaikka tuskinpa hän sitä yritti. Jake kertoi mieleen juolahtaneita asioita, jotka toki löytyvät hänen muistelmakirjastaan, joka oli jo minulle tuttu, kun kerkesin lukea sen heti pian ilmestymisen jälkeen. Kuten jo tässä aiemmin kehuin, hän toi esille paljon faktoja, mutta ei suinkaan kuivakkaasti, vaan hyvinkin hyvällä huumorilla höystettynä.

Paikalle oli saapunut hyväsestikin satakunta kuulijaa, jotka melkein kaikki olivat poikkeuksetta "entisiä nuoria", joskin muutamia minun mittapuulla katsottuna hyvinkin nuoria oli toki saapunut tilaisuuteen.

Nymanin elämäkerta on nimeltään "Monen vuoden jälkeen: Radiomiehen muistelmat". Ajattelin, että lueskelen sitä aina silloin tällöin, koska tietopuolisia kirjoja voi lukea hitaasti tarvitsematta pelätä unohtavansa juonta, mutta loppujen lopuksi ahmin tuon erinomaisen hyvän opuksen hyvinkin nopeasti. Siis suosittelen suuresti.