Opin lukemaan varhaisessa vaiheessa. En tiedä, kuinka vanha olin, enkä muista sellaista aikaa, kun en osannut, mutta raisu veikkaus on, että opin veljeni siivellä neljävuotiaana. Veli meni kouluun ja teki Aapisen läksyjä ja minä seurasin vierestä ja jostain syystä tajusin kirjainten asettumisen luettavaan muotoon. Nykyään tiedetään, että varhainen lukutaito syntyy, jos lapsella on siihen riittävät valmiudet ja sisäinen mielenkiinto ja ulkoinen tuki. Lähinnä se tuki on sitä, että lapsi näkee perheenjäsenten lukevan ja että saatavilla on ikätasolle soveltuvaa lukemista. Lukemaan oppiminen ei välttämättä kerro älykkyydestä ja tutkimusten mukaan vasta koulussa oppineet kaverit ottavat aiemmin lukemiseen kiinni päässeet luokkatoverit suhteellisen helposti kiinni.

Sain lapsena lahjaksi paljon luettavaa, mutta vaikka kirjasto oli sadan metrin päässä kotoani, en käynyt siellä ennen kuin ekaluokkalaisena. Syy oli yksinkertainen - en tiennyt sen olemassaolosta. Ymmärtääkseni vanhempani eikä veljeni käyttänyt kirjaston palveluita tuohon aikaa ollenkaan. Kavereidenkaan kanssa ei asiasta tullut puhetta - muistaakseni.

Kirjojen lisäksi sarjakuvat kiinnostivat ihan alusta asti. Sen alan ehdoton ykkönen oli tietenkin Aku Ankka. En muista, kuinka vanha olin, kun se alkoi tulla meille, mutta ihan varmasti se kuului elämäämme jo ennen kuin menin kouluun. Meille tuli tai sitten isä sai jostain aika paljon aikakausilehtiä ja selailin niitä mielelläni. Suomen Kuvalehdessä oli Helmi ja Heikki, Kotiliedessä Kieku ja Kaiku ja Seurassa taisi olla Mustanaamio. Ihan valtava aarreaitta löytyi kuitenkin naapurista, missä noin kymmenen vuotta minua vanhemmalla Pertillä oli valtava sarjakuvalehtivarasto. Äitini kertoman mukaan, enhän minä itse muista, saatoin viettää tuntikausia Pertin huoneessa lukemassa hänen lehtiään. Ehdottomia suosikkejani olivat Teräsmies, Batman, Mustanaamio ja Nastasarjat. Viimeksi mainittu ilmestyi Suomessa vuosina 1964-65 ja koostui erilaisten sankareiden seikkailuista. Meillekin se tilattiin jostain syystä. Ehkä vanhemmat pitivät Aku Ankkaa liian lapsellisena tai jotain, mutta yhtenä vuonna ei Akkaria tullut silloin 60-luvun puolivälissä. Yhtäkään Nastasarjat-lehteä minulla ei enää ole tallessa, mutta joka tapauksessa pidin siitä suunnattomasti.  

Ekaluokkalaisena löysin siis kirjaston ihan vahingossa, ellei sitten käynyt niin hyvin, että joku olisi siitä kertonut. Ensimmäiset lainaukseni olivat Tintti-sarjiksia ja Mitä Missä Milloin-kirjoja. Nämä MMM-kirjathan ovat menneen vuoden tapahtumien koostekirjoja ja jossain elämäni vaiheessa ahmin niitä ankarasti. Käsittääkseni kirjasarjaa julkaistaan edelleen ja ensimmäinen opus ilmestyi jo 1950-luvulla. Olen suhteellisen varma, että Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on koko sarja edelleen olemassa.

Sarjikset kiinnostivat minua runsaasti ihan parikymppiseksi saakka ja valikoimanikin kasvoi jossain määrin. Tenavista tuli melkoinen suosikki. Meille tuli tietenkin sanomalehti ja siitä piti sitten lukea aina sarjikset. Koska asuin syvällä Keski-Suomen korvessa, oli päivän tärkein lehti tietenkin Keskisuomalainen, mutta sitä en muista, mikä olisi ollut lapsuudessani KSML:n suosituin sarjis. Keskikouluiässä innostuin Asterixista ja vähän myöhemmin Lucky Lukesta.

Sarjakuvainnostus heikentyi lukioikäisenä enkä tässä ikääntymisen aikana ole enää innostunut uudestaan, vaikka silloin tällöin luenkin niitä. Hesarista katson kyllä perussarjikset, mutta en kaikkia.

Kuten hyvin tiedetään, lapset eivät lue enää niin paljon kuin esimerkiksi minun lapsuudessani oli tapana. Se tosin on kukkupuhetta, että kaikki lukivat. Koulussa kyllä, mutta vapaa-ajalla eivät likikään kaikki vaivautuneet avaamaan sen enempää kirjoja kuin sarjiksiakaan. Kyllä lukemisen tekniset vaikeudet eli luki-häiriöt olivat jo silloin olemassa, mutta eihän niistä tiedetty. Muistan kyllä monta kaveria, joille lukeminen oli vastenmielistä juuri siksi, että se tapahtui niin hitaasti, että kokonaiskuva sisällöstä ei päässyt syntymään. Siksi suosittelisin, että lapset saisivat paljon hyviä sarjiksia luettavakseen. Kuvan ja tekstin yhdistäminen helpottaa paljon asian ymmärtämistä ja samalla kielen rikkautta ja teknistä taitoa on helppo kehittää.