Livemusiikin puutostauti alkoi vaivata viimeksi kuluneen 20 kuukauden aikana melkoisesti. Vaikka monet orkesterit ja bändit, laulajat ja soittajat ja musiikin tekijät esiintyivät noissa verkoissa, ei mikään sellainen voi korvata livenä kuultavaa ja nähtävää musiikkia.

Lohjan kaupunginorkesterin toiminta ulottuu oman kotikaupungin lisäksi myös lähikuntiin ja aina silloin tällöin sieltä tulee jonkinlainen kokoonpano esiintymään myös meille. Itse asiassa en ole Lohjalla käynyt kuuntelemassa kaupunginorkesteria kuin yhden kerran, kun siellä oli joku oopperadiiva esiintymässä ja minun piti kirjoittaa lehteen jonkinlainen "hyvä arvostelu". Kyseessä oli ilmeisesti joku valtakunnallinen tähti ja vaikka hänen laulunsa oli minun mielestä melkoisen vaatimatonta ja suorastaan heikko esitys, oli minun pakko löytää siitä niin paljon hyvää, että tarina syntyi. Olin siis siihen aikaan erään lehden palveluksessa.

Viikko sitten meidän kirkkoomme saapui soittamaan yhdessä pienehkön orkesterin kanssa yksi maamme parhaimpiin alttoviulisteihin kuuluva entinen vihtiläinen, Atte Kilpeläinen. Tilaisuus oli nimetty hänen mukaansa "Aten illaksi", koska hän oli valinnut ohjelmiston. 

Saimme kuulla kolme upeaa esitystä. Ensimmäinen niistä oli hyvin, hyvin erikoinen nykymusiikin teos. Kaksi muuta olivat enemmän perinteistä orkesterimusiikkia, mutta kaiken kaikkiaan koko keikka oli hyvin nautinnollinen. Kun korkeatasoiset muusikot treenaavat tuollaiset teokset kuntoon, on lopputulos aina nautittava ~ piti sitten musiikkityylistä tai ei.

Atte Kilpeläinen esitteli teokset ja kertoi myös soittajista. Hän toi kuulijoille mukavia muistoja ja säväytti yleisön nostamalla (kuvaannollisesti) korokkeelle ensimmäisen viulunsoiton opettajansa, Pirjo Suonion. Atte oli myös minun oppilaani ja osoitti soittajan taitonsa jokaisella soittimella, jonka hänelle käsiin annoin. Hän jopa tunnusti lapsuutensa haaveen olleen enemmänkin rokkilavoilla kuin klassisen taiteen stageilla, mutta syystä tai toisesta kävi näin. Muistan kuulleeni Aten huikean upeita kitarasooloja hänen ollessaan paikallisen gospel-bändin soittajana ja siitäkin loppujen lopuksi irtosi gospelin Suomen mestaruus. Uskoakseni rokkikin olisi Aten elättänyt.

Ihan vaan lyhyesti vielä tuumaan, että olipa hieno konsertti. Kirkossa oli ehkä satakunta kuulijaa, jotka uskoakseni olivat kanssani ihan samaa mieltä.

atte.jpg