HIFK:n miesten jääkiekkojoukkue on ehkä kriisipalaverin tarpeessa. Jonkun instanssin asiantuntija, entinen pelaaja, valmentaja ja siis jääkiekon monitoimimies Ismo Lehkonen huuteli tällaisen keskustelun perään HIFK:n joutuessa neljännen kerran peräkkäin poistumaan kaukalosta hävinneenä. Lehkonen on oikeassa, sillä IFK:n rosterilla pitäisi pystyä pääasiassa voittoihin. Tuo rosteri-sanan käyttö on minun mielestä omituista, koska sana tarkoittaa kokoonpanoa, mutta myös ruostumatonta terästä. Miksi emme käytä suomalaista sanaa, kun sellainen kerran on? No niin, asiaan. HIFK pelaa tällä hetkellä huonosti. Sen pelaaminen ei ole ollut kovin vakuuttavaa koko syksynä ja siihen nähden on jopa käsittämätöntä, että se on liigassa kolmantena. Käytännössä kaikki pelit ovat olleet enemmän tai vähemmän omituista sähläämistä ja enimmäkseen vain hyvien yksilösuoritusten avulla joukkue on kyennyt voittamaan pelejä. Lähes kaikki voitot ovat olleet hyvin niukkoja ja 25 ottelusta yhdeksän on mennyt jatkoajalle tai voittolaukauksiin. Etukäteen ajatellen HIFK:iä pidettiin selkeänä mestarisuosikkina kovien hankintojen ansiosta, mutta eipä ole kone lähtenyt surraamaan. Pääkaupunkijoukkue on pelannut tamperelaisia mestarisuosikkeja vastaan yhteensä neljästi ja saavuttanut näissä kaksi pistettä. Jos ja kun joukkue halajaa kannun kantamista ensi keväänä, pitäisi pistehanoja saada auki aika lailla reippaamalla kädellä. 

Olen nähnyt kaikki pelit (telkkarista, en ole käynyt paikan päällä) ja erittäin selkeä huomio on yhteispelin ontuminen. Yksi kuljettaa kiekkoa, pääasiassa Vesalainen, Teissala, Salin tai Martin, ja muut katsovat ja suhaavat perässä. Punaviivan kohdalta kiekko lyödään päätyyn ja siellä alkaa älytön painiminen vastustajan kanssa, mutta lopulta ei päästä millään hyville maalipaikoille ja niinpä verkot eivät heilu. Vastustajat ovat oppineet mainiosti lukemaan IFK:n pelikuviot. Hyökkäyspeli on hyvin usein täysin mielikuvituksetonta. Verkot pullistelevat valitettavan helposti sitten omassa päässä, kun puolustus vuotaa ukkojen sohlatessa miten ja missä sattuu ja kun maalivahdilla on huono hetki. Kaikkea ei kyllä voida laittaa Taposen tai Hovisen piikkiin, koska kun parikin vastustajaa pääsee yksinään touhuamaan maalilla, niin siinä on maalivahti enimmäkseen aika voimaton. On HIFK:n maalivahdeilla, etenkin Taposella, ollut huonoja hetkiä, mutta ei heitä voi yksistään syyttää vastustajan maaleista.

HIFK:llä on ollut pelaajia sairastuvalla, mutta niin on ollut kaikilla muillakin joukkueilla. Ei noita uskomattomia tappioita voi sillä selittää.

Se touhu saattaa olla korvien välissä. Jatkuva heikko suorittaminen ja etenkin HIFK:n leirissä kannattajien kovat vaatimukset alkavat aiheuttaa paineita ja mailaa puristetaan liian kovaa ja mikään ei sitten pelitä. Sama juttu on kaikessa urheilussa ja myös esittävässä taiteessa. Liian kova suorituspaine heikentää tekemistä ja epäonnistumisen pelko jähmettää. Kun vastassa on rennosti pelaavia ja mielikuvitustaan käyttäviä pelaajia, jää tuollainen jäykkä koneisto kakkoseksi vääjäämättä. En jaksa uskoa, että mikään muu selittää tämän hetken otteita. HIFK vilisee kovan luokan maalintekijöitä ja osaavia raatajia, mutta painii edelleen tuskaisesti jo edellä mainitsemieni ongelmien kanssa.

Iso juttu on toki valmennus. Stadilaisiahan johtaa entinen pelaajasankari, Ville Peltonen, joka nousi vähintäänkin kansallissankariksi vuonna 1995, kun Suomen maajoukkue vei MM-ksisoissa kultamitalit finaalissa Ruotsilta ja vielä kaiken lisäksi Ruotsissa. Lopetettuaan aktiiviuransa kymmenisen vuotta sitten, Peltonen alkoi vähitellen näkyä entistä enemmän valmennuspuolella ja muutaman ulkomailla tehdyn rupeaman jälkeen HIFK palkkasi hänet päävalmentajaksi. Tämä pieti on nyt siunattu jatkolla kevääseen 2026 saakka. Olen aika usein tässä pohtinut hänen valmennuksellisia kykyjään, enkä ole ainoa. Valmentajan pitäisi laatia pelikirja ja saada joukkue noudattamaan suunnitelmia. Kuten jo totesin, HIFK:n pelaaminen näyttää kaikelta muulta kuin suunnitellulta etenkin kun vertaa Tapparan ja Ilveksen toimintaan. Onko niin, että hyvä pelaaja ei välttämättä ole hyvä valmentaja? Tässä tapauksessa ja tällä hetkellä sanoisin, että näin on. Peltonen voi toki oppia ja kehittyä vielä, mutta ei hänellä ole sellaista luontaista kykyä saada joukkueesta irti mielikuvituksellisuutta ja nopeita yllätysratkaisuja, joilla punapaidat pystyisivät kääntämään tiukat pelit ja niukat tappiot voitoiksi.

On itse asiassa käsittämätöntä, kuinka HIFK:ssa on onnistuttu tappamaan hyvien maalintekijöiden kyvyt ja vaistot. Joukkueeseen on hankittu nimenomaan maalintekijöiksi kovia pelaajia muista joukkueista teettämään ankarasti töitä vastustajan maalivahdille. Tälläkin hetkellä nämä kovat maalintekijät ovat entisiä kovia. kuten Koivistoinen ja Nättinen, jotka ovat juuri ja juuri saaneet tehdyksi useamman repun kuin raatajana tunnettu Muuli, Mice-Max Åsten. Pelicansista HIFK:iin ostettu viimevuotinen maalihirmu, Joni Ikonen, ei ole tehnyt maalin maalia, joskin on kunnostautunut syöttelijänä. Vähän sama tilanne on Tapparasta tullut Jori Lehterä, jolla on yksi maali, mutta komea 25 syötön saldo tällä hetkellä.    

Kun jollain kaupallisella firmalla menee huonosti, alkaa toimitusjohtajan tuoli tutista. Sama juttu on omalla alallani  (vaikka alan hiljalleen sitä näin eläkeukkona unohtaa) eli jos opettaja ei tee työtään kunnolla, saa hänkin herkästi potkut etenkin koeajalla ollessaan. Määräaikaisella on aina sellainen vaara, että hän ei saa enää uutta sopimusta määräajan mentyä umpeen. Tosin tällä hetkellä on opettajapula melkoinen ja siksi kai kaikki koulutetut ja vähänkin kunnossa olevat kansankynttilät saavat liekittää tultaan. Jos bussikuski ajaa miten sattuu ja ei pysty pitäytymään aikatauluissa, on hänelläkin vaara menettää se duuninsa. Siis alalla kuin alalla on alisuoritus tai oletettu alisuoritus irtisanomisen peruste. Jääkiekkovalmentajia on potkittu tehtävästään melkoisen helposti. HIFK pelaa jo kolmatta vuotta Peltosen alaisuudessa ja homma ei ole mitenkään erikoisesti sujunut, kun huomioi millaisilla resursseilla joukkue pelaa ja millaisia pelaajia sinne on saatu hankituksi. Aika monesta muusta joukkueesta olisi tullut näillä kuvioilla kenkää, mutta onko Peltosen upea peliura nostanut hänet niin korkealle jalustalle, että yksi arvostetuimmista valmentajapesteistä on jumittunut hänelle jonkinlaiseksi turvatyöpaikaksi. Toki HIFK:n kyntäminen voi kääntyä, mutta se vaatii melkoista suunnanmuutosta ja sitä ovat monet tässä ihmetelleet ja odotelleet.