Olemme jälleen siinä tilanteessa, että maanteiden varteen kiinnitetään mainoksia, joissa tyylikkäästi sliipatut henkilöt hymyilevät leveästi kuin Mainos-Harri Putouksessa. Hesarin etukannessa oli viikolla ilmoitus 200 vapaasta neljän vuoden määräaikaisesta työpaikasta Helsingin keskustassa ja sinne hakevat nämä maanteiden varressa esiintyvät hymynaamat. Se on kovaa ja tärkeää touhua. Sitä en voi kieltää. Poliittiset puolueet ympäri valtakuntaamme ovat asettaneet omia ehdokkaitaan pääasiassa aiemman poliittisen kokemuksen kautta, mutta kuten tiedämme, politiikkaan saattaa päästä varsin vähäisillä alan ansioilla. Jos joku on saavuttanut mainetta jonkun julkkishomman kautta, saattavat ovet avautua Arkadianmäelle ilman poliittista kokemusta. Julkkisehdokkaasta voi puolueelle olla runsaasti hyötyä, kun ihmiset innostuvat äänestämään tällaista henkilöä, vaikka tämän kompetenssi eduskuntatyöhön olisi ihan mitätön. Kyllähän niitä juttuja varmasti oppii, mutta ei hetkessä.

Minä en pidä politiikasta, vaikka seuraan sitä kohtuudella. Hyvätkin ehdotukset hautautuvat varsin vaatimattomilla perusteilla ja vain siksi, että puolueen toiminnan ja menestyksen kannalta ei voida mennä tukemaan hyvää suunnitelmaa. Jos puolue on oppositiossa eli ei siis hallituksessa, väännetään ja käännetään asioita ihan vaan oppositioaseman takia ja tulevien vaalien menestystä hakiessa. Eduskunnan toiminta on varsin kankeaa ja asioiden päättämisen ja lopullisen toteutumisen välillä on yleensä aika paljon tapahtumia ja aikaa kuluu. Toki on poikkeuksia, kuten koronan hoidossa ja NATO-päätöksissä on huomattu.

Politiikka on tärkeää ja eduskunnan työ on demokratian perusteisiin tukeutuva. Meidän yhteiskunnassamme demokratia toimii varsin hyvin ja kun jostain asiasta on äänestetty, pitää tuo päätös eikä sen takia yritetä vallata eduskuntataloa. Enemmistön poliittinen tahto toteutuu, vaikka vastapuoli nurisee ja vaikka jopa päätöksen takanakin olleet piirit ovat jossain eri mieltä. Puoluekuri on kuitenkin omien joukoissa varsin vahva ja siksi puolueet yleensä pysyvät omiensa takana. Toki aina silloin tällöin , etenkin omantunnon asioissa jopa puolueiden yksimielisyys järkkyy, mutta se on yleisesti ottaen hyväksytty.

Olen ihan huvikseni täytellyt jälleen vaalikoneita ja tavalliseen tapaan olen saanut ihan kaistapäisiä ehdotuksia. Olen jo tässä vaiheessa aivan saletisti ehdottoman varma puolueestani ja ehdokas löytyy sitten lähempänä vaaleja ~ ehkä vaaliaamuna. Vaalikoneilta on tullut todellakin aika omituisia ehdotuksia, mutta itse en niitä kyllä ota kovin vakavissani. Jotkut kai ottavat.

Luovuin hiljattain kokonaan Facebookista. Yksi syy on se, että siellä tulee roikutuksi liian paljon, mutta näin vaalien alla kirjoitusten sävy on vuodesta toiseen muuttunut ikävämmäksi. Niitä ei olisi tietenkään pakko lukea, mutta olen huomannut siltikin lukevani aika usein näitä ikäviä tekstejä. Pysyn pois sieltä ainakin vaaleihin saakka, mutta saattaa olla, etten enää aktivoi koko juttua. FB:n mahdollisuudet esim. tiettyjen ryhmien ylläpitämiseen ja seuraamiseen ovat kiistattomat ja oikeastaan se voisi olla se syy, miksi lataisin sen taas uudestaan.

Joka tapauksessa vaaleihin on aikaa vajaa kuukausi ja muistammehan toki äänestää - se on oikeus, mutta onhan se velvollisuuskin.