Olen hiihtänyt elämäni aikana tuhansia kilometrejä. Lapsena, nuorena ja aikuisena - tuskin koskaan on jäänyt talvea väliin, joskin jotkut vuodet ovat jääneet aika vähille suksimisille. Mitä vanhemmaksi olen tässä tullut, sitä enemmän pidän hiihtelystä ja nimenomaisesti perinteisestä latuhiihdosta. On minulla ollut luistelusuksetkin ja pelkästään sillä tavoin hiihtelin aikoinaan, koska minulla ei ollut pertsasuksia ollenkaan.

Joskus reippaasti yli kymmenen vuotta sitten ostin Madshusin voitelusukset, joilla olen ilmeisesti hiihtänyt määrällisesti eniten koko elämäni aikana. Pari talvea noiden suksien hankinnan jälkeen ostin samanmerkkiset pitopohjasukset, joilla pystyy hyvin lykkimään suojasäällä, kunhan vaan ne pohjat käsittelee asiallisesti.

Tänä talvena olen päässyt alkuun tuolla hiihtokeskuksessa, johon lapset älykkäästi ostivat minulle kausikortin. Olisinkin tässä jo päässyt sujuttelemaan joulukuun alusta saakka, jos en olisi ensin sairastunut ja sitten joulunpyhien alla vierastin noita kylmiä kelejä.

Joka tapauksessa olen jo muutaman kerran päässyt ladulle ja vaikka on ollut vaikeita kelejä, kuten ihan uuden lumen päivä ja hieman märkä latu, niin ihan hyvin olen päässyt eteenpäin enkä ole juurikaan joutunut luikkimaan takaperin eli siis sukseni eivät ole lipsuneet.

Tällä hetkellä minulla on vallan uudet sukset. Marraskuussa kävin ennen "valitettavasti ovat päässeet loppumaan"-kautta ostamassa sellaiset nykymuodin mukaiset karvapohjat. Kun aikanaan kuulin eka kerran näistä karvaisista kavereista, se minua hieman huvitti, mutta eipä enää huvitakaan, koska niiden tuotekehittely on jo vallan hyvällä tasolla ja ne todellakin pitävät hyvin. On ihan luksusta, kun ei sinne pohjiin tarvitse laitella mitään sen kummemmin - siitä vaan sukset jalkaan ja matkaan.

Mitään tavoitetta en laita enää hiihtokilometreihin. Jossain vaiheessa pidin 300 kilsaa sellaisena realistisena näillä leveysasteilla, mutta tässä on ollut sellaisia talvia, että jopa moisen kilometrimäärän saalistaminen on ollut hillittömän vaikeaa. Pyöräilykilometrit on paljon helpompi saavuttaa, koska huhtikuusta lokakuuhun tiet ovat pääosin sulat ja vesisadekaan ei ole este. Ennätystalvenani onnistuin pääsemään lähelle 1000 killometriä, mutta en usko, että enää jaksaisin moista määrää, vaikka olisin täyspäiväeläkeläinen.

Nyt pyrkimys on päästä ladulle 2-3 kertaa viikossa ja jos jonkun kympin aina sitten viuhtoisi menemään, niin se riittää liikunnaksi kävelyn ja punttisalin (kunhan ne taas saavat luvan avautua) lisäksi.