Olen harrastanut liikuntaa koko ikäni. Jossain vaiheessa se muistutti jopa kilpaurheilua, mutta minun ikäluokkani elämään vaikuttivat nuo urheilijaidolit niin paljon, että kai sitä joka mukula jossain määrin urheili.

Kesäisin harrastettiin suuressa määrin yleisurheilua ja urheilukentällä ja kotimme lähellä sijainneilla sopiviksi katsotuilla paikoilla vietettiin paljon aikaa juosten, hyppien ja heitellen. Talvella hiihdettiin, hypittiin hyppyreistä ja pelattiin lätkää. Ylimenokausillakin keksittiin jotain, joskaan kotikylässämme ei tuolloin ollut mitään ohjattua urheilua. Varmaan oli joitakin, jotka treenasivat hiihtoa tai juoksua, mutta joukkueurheiluita ei vielä silloin harrasteltu.

Lukioajoista eteenpäin aloin harrastaa juoksemista ja jatkoin sitä käytännössä viisikymppiseksi saakka. Jalat, lonkat ja selkä eivät oikein enää tykänneet siinä vaiheessa hakkaavasta treenistä ja niinpä viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana olen pääasiassa pyöräillyt, hiihtänyt ja kävellyt.

90-luvun lopulla aloin käydä myös kuntosalilla, mutta siihen en ole koskaan oikein innostunut. On minulla nytkin kuntosalikortti, mutta en minä hillittömän usein ole siellä käynyt ja nythän se on koronan takia suljettu. Enpä ole kaivannut. 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alkuvuosina pelasin kaukalopalloa ja salibandya, mutta ne hommat olen jättänyt jo kauan sitten nuoremmille.

Viime vuonna liikuskelin ahkerasti. Kävelin, pyöräilin ja hiihdin. Jonkin verran kävin tosiaan kuntosalilla, mutta niitä en edes laittanut muistiin Sport Trackerilla, joka siis on puhelimessani noita suorituksia mittaileva ja taltioiva appi. Let's take a look.

Pyöräily oli tehokkain liikuntamuotoni. Kuten tuosta yhteenvedosta näkee, lähdin pyörälenkille 118 kertaa alkaen toukokuun alusta ja sitähän jatkui ihan lokakuun loppuun saakka. Kauden tavoitteeni oli ensin 1000 kilometriä, mutta kun se tuli täyteen jo hyvissä ajoin, jatkoin ajamista ja lopulta muutin tavoitteen 1000 mailiin (1609 km), joka täyttyi sitten hieman väkisin, kun kelit alkoivat olla ikäviä ja ennen kaikkea pimeys alkoi haitata.

 

 

Kävely oli sitten kakkosena. Kävelin talvella ja loppusyksystä, mutta sen teki ongelmalliseksi etenkin alkuvuodesta minua piinannut plantaarifaskiitti eli kantapääni kipeytyminen. Se kyllä onneki parani touko-lokakuun aikana, kun en käytännössä kävellyt lainkaan, vaan kaikki liikehdintä oli pyörien päällä. Kuten kuvasta näkyy, kävelin vuonna 2020 enemmän, mutta silloin vastaavasti pyöräilin vähemmän enkä juurikaan hiihtänyt. 

 

Hiihto sai osansa myös. Valitettavan vähän, mutta kun kyseinen liikuntamuoto on niin sääriippuvainen ja myös välineriippuvainen, niin siitä meni into aika äkkiä, kun helmikuun lopussa tuli ensin kammottava vesikeli ja sitten taas pakkaset, jolloin ladut jäätyivät pelottaviksi ja niinpä heitin sukset varastoon jo hyvissä ajoin ja aloin käppyröidä teitä pitkin, mikä tosin oli hankalaa jo mainitsemani kantapääkivun takia. 

 

Näin siis sujui viime vuoden liikuntatouhu eli 223 aktiviteettiä eli noin 19 lenkkiä kuukaudessa. Tästä puuttuvat kuntosalilla käynnit, mutta ei niitä varmaan ollut kymmentä enempää, joten ne ovat tilastollisesti aika vähäpätöisiä. Olin muuten terve, mutta joulukuussa jäi kymmenen päivää väliin flunssan takia. 

Pidän tätä liikuntamäärää hyvänä, kun muistetaan, että olen kohtuullisen iäkäs (64) ja tarvitsen lepopäiviä, mutta koska nämä suoritukset ovat kuitenkin jakautuneet tasaisesti koko vuoden ajalle, on minulla ollut ihan tasaisen hyvä liikuntavuosi takanani.